2.2.2015

Työllistämistä ilman töitä


Isoveli on paljon viisaampi ja taitavampi kuin luulemme. Intrigöörikin luuli tyhmyyksissään vielä äsken, että työttömän ihmisen työllistäminen edellyttäisi jonkinlaisen työpaikan löytymistä. Näin ei kuitenkaan välttämättä ole. Nähtävästi työpaikkaa ei työllistämisessä tarvita, jos työllistyttäjä omaa ikäänkuin laajemman käsityksen työllistämisestä, kuten Itä-Suomen yliopiston tutkijat, kertoo T&T-lehti.

Ko. yliopisto on kuulema kehitellyt ja testaillut "Työllistymisen voimavarat" -mittaria, jonka mukaan jo pelkät työllisyystoimet vahvistavat yksilön voimavaroja ja aktiivisuutta. Sitten kai se työllistyminen lankeaa luonnostaan kuin rengille tai matulle iltanen?

***
Vanhakantaisen käsityksen mukaan työ ymmärrettiin edes pahimmasta rahapulasta vapauttavana. Voimavaroja yksilö sai esimerkiksi siitä, kun osti omalla rahallaan eli palkallaan kaupasta ruokaa. Niinpä isovelivalde järjesti joskus kauan sitten myös nk. hätäaputöitä, karunpuoleisia urakoita, joilla rakennettiin ja kohennettiin mm. tieverkostoa. Hätäpalkoilla pidettiin yllä perhettä ja kotia. Silläkin tavoin rakennettiin sitä Suomea, mitä nyt pistetään kaikin tavoin uusiksi. 

Parhaimmillaan menneen maailman Suomessa työ oli valtiovallan erityisessä suojeluksessa ja työtä riittikin melkein kaikille halukkaille, vielä noin 25 vuotta sitten, jolloin suuri luuta alkoi sysiä ihmisiä syrjään, pois parempien eläjien tieltä.

Nykyajan töistä saatavalla liksalla ei ihmispolo välttämättä pärjää, mutta sehän on jo vanha juttu. Eipä silti hätää, sillä pieni Suomikin kansainvälistyy ihan Ameriikan tai Saksan malliin. Pärjätäkseen työllistyneen ihmisen pitää puurtaa sukkelasti kahdessa tai kolmessa pätkätyössä, eikä työstä vieraannuttavia vapaapäiviä ehdi pitämään, laiskistavista lomista puhumatikaan. Sossuunkin pitäisi vielä ehtiä ja kelaan, ehkä myös hätäpikavippiä ottamaan?

Ehkäpä korkeasti koulutettujen yliopistotutkijoiden luoma avarampi näkökulma työllistymiseen on paikallaan?  Jospa pelkät työllisyystoimet riittävät? Ja mitä muita niitä onkaan, sosiaalisia ja muuten vain sellaisia äärimmäisen aktivoivia työhön ryhtymiseen tähtääviä, valmistelevia ja hyvin laadukkaita pakkotyö.., eikun orjatyö.., eikun niitä voimavaratoimia. 

Semmoinenkin aatos tuli mieleen, että pitäisikö työllisyyskurssien sijasta tai ohessa ryhtyä puhumaan työttömyyskursseista? Käytännössähän pitkäaikaistyöttömillä tilanne onkin jo pitkään ollut sellainen, sillä erilaisia aktivointi- ja valmiuskursseja riittää, toinen toisensa perästä. 

Mutta eihän sitä immeinen osaa asennoitua "oikein" työttömyyteen, ellei ole asemaansa  sisäistänyt eli ei ole kunnolla kurssitettu työttömäksi? Miten pärjätä työttömänä ja vieläpä pitkäaikaistyöttömänä? Työttömyyskursseista on kyllä kirkuva kysyntä!

***
Jos työpaikkoja ei kertakaikkiaan ole, eikä tule, ei pidä lainkaan lannistua, sillä työvoimareservin laajentaminenkin millä konstilla vain on valtiolle vissi voimavara. Jos suomalainen työvoimareservi ei laajene tarpeeksi, ulkomailta tulijat ystävällisesti auttanevat tavoitteen saavuttamisessa. Kannustajia heille riittää.

Reserviinkään ei tässä maailmassa aina pääse helpolla, sillä esimerkiksi Pohjois-Koreassa intti kestää jopa kymmenen vuotta ja se sisältänee aseiden käytön harjoittelun ohessa runsaasti työllistyttämistoimia. Osa työhaluisista laitetaan pakkotöihin ulkomaisiin kohteisiin, mutta vain siksi aikaa kunnes he tuupertuvat työnsä ääreen.

Lisäyksiä:

Macronin yleiseurooppalanen normi työttömille? Puolet tuista pois ja lopusta tietysti leikataan?


***

Ei kommentteja: