Korruptio on luonnonvoima

Suomessa poliittinen korruptio on syvällä rakenteissa. Demokratia on piilossa puoluekoneistojen ja erilaisten etujärjestöjen synkissä varjoissa. Kunnon kansanvaltaa järsii aina vain EU:n byrokratian sokkeloissa asuva tarujen Minotauros-hirviön lajitoveri, minkä ruokahalu vain ahmiessa kasvaa.

Lisäys ja linkki: Entisen oikeuskanslerin Jaakko Jonkan mielestä poliittiset virkanimitykset rapauttavat yhteiskuntaa. "Niistä on puhuttu myös korruption muotona", Jonkka toteaa Iltalehdessä 11.9.2017.

Meistä taviksista on jo kauan tuntunut siltä, ettei suomalaisessa politiikassa ei ole kunnollista valinnan varaa. Historiallinen jako oikeistoon ja vasemmistoon jää pelkästään kauniiden puheiden tasolle, sellaisiakin kuulemme vain vaalien alla.

Hallitusta muodostettaessa kaikki puolueet taipuvat vähistäkin vaatimuksistaan, sekä vaalilupauksistaan ja kumartavat poliittisen vallan edessä. Ensimmäisenä hallituksen muodostajaa lipomaan kipittää eräs pieni kielipuolue, eikä sille ole koskaan uskallusta etsiä vaihtoehtoa.

Kovasti laajapohjaisista hallituksista löytyy esimerkkejä Lipposen taannoisesta sateenkaaresta Kataisen kuusikkoon. On ollut jo kauan aivan sama ketä äänestää. Mitään kansalaisille hyödyllisiä muutoksia maan politiikassa ei tapahdu, ei edes paljoa siinä siivussa, mistä saisimme EU:n armosta päättää vielä ihan itse.

***
Pari vuotta sitten fantastico-jallitus muodostettiin lopulta ilman historialliseen vaalivoittoon yltäneitä persuja, kuten tämäkin äijä yritti silloin ennustella. Suomen vanha poliittinen linjattomuus otti taas torjuntavoiton. Kaikkien persufoobikoiden ei tarvinnutkaan soutaa karkuun Svea-mamman kaikkinielevään syliin.

Vajaan kahden vuoden kuluttua näemme, tuleeko kokoomusvetoisen kuusikkohallituksen jälkeen persujen petäjikkö vai kepun koivikko. Sekametsää ainakin tulee, mutta ei voine tulla nykyistä pahempaa pöpelikköä.

Kepu hankki reippaan gallupjytkäyksen. Vaikka uusi puheenjohtaja vaikuttaa järkevältä, täytyy muistaa, että hänen kiviriippanaan on vanhan mutkuilijan, maalaisliiton jälkeläispuolue puistelemassa pahimpia ruumenia palttoostaan. Kepun hyvä gallupmenestys viittaa kumminkin vahvasti siihen, että Kataisen kuusikko on fantastinen enää joidenkin kokoomuksen some-kellokkaiden mielestä. 

Vihreiden ministerikin haukkuu omaa hallitustaan, mutta läpi se paistaa semmoinen peli. "Emme kyllä hyväksy tämmöistä ja tuommoista politiikkaa, vaikka olemmekin sitä tukemassa." Samaa roolia osaa kyllä vetää sutjakkaasti myös Vasemmistoliiton Paavo. 
Viheriät tai vasurit eivät tietenkään ole katkeria hallituksessa, mutta kuitenkin...

Villen kunniaksi on kuitenkin sanottava, ettei hänellä päätä huimaa, kun pitää lehahdella lentsikalla pallon ympäri sitä pienen maan vähillä verorahoilla pelastelemassa. Kiinalaiset ja jenkkiläisetkin näyttävät sieltä korkeuksista mitättömiltä murkuilta, jotka suomipoika ihmeellisesti saa taipumaan ilmastolliseen tahtoonsa. Siinä saattaa syntyä samanlainen harha kuin pankkiunioni-uskovaisilla kokkeleilla, joiden mielestä Venäjäkin näytti taannoin vain Hollannin kokoiselta.

Vaan voi siitä lentokoneesta tulla sukellusvenekin. Sekä vihreiden että vasurien gallupkannatus taisi olla kahdeksan prossan kantturoissa. Yhteensä se olisi jo 16 prossaa! Harmi vain heille, ettei ole enää olemassa tarpeeksi pölhöjä proletaareja, jotka voisivat yhdistyä vahvaksi viidenneksi voimaksi tai kolonnaksi.

Galluppeja tulee ja menee, mutta seuraavat vaalit ovat yhä edelleen neljän ison puolueen sekapainia. Hyvä sentään, että on neljä suurta, ennen oli vain kolme tasapaksua mahtipuoluetta. Persut ovat tuoneet, paitsi ihan loputtomasti aiheita närkästyneistölle, myös edes jonkinlaisen vaihtoehdon Suomen niponöyrälle EU-poliitikalle. Sekin on tietysti monien mielestä vihapuheen väärti, kuten melkein kaikki persujen julkitulot. Joskus on saattanut olla aihettakin närkästellä, mutta roiskuu se raplinki, kun muurataan.

***
Paha vihapuhe netissä, ruotsinkielisiä vastaan sellaisena kuin siitä eilen julki kerrottiin, on intrigöörin mielestä sairasta. Sellainen peli ei kuulu suomalaiseen yhteiskuntaan. Nettiuhkailut eivät ole leikin asia, ne aiheuttavat väistämättä kohteissaan pelkoa ja ahdistusta. Pakkoruotsista ja monista muista asioista keskusteleminen sen sijaan on tarpeellista.

Aivot pois narikasta siellä jossain, sillä vihapuhe alkaa siitä, mihin järki loppuu! Vihatekoja meillä ei tarvita, niistä löytyy maailmalta joka päivä karmeita esimerkkejä.

Taatot puolustivat itsenäistä ja vapaata Suomea, tietysti myös ruotsinkieliset suomalaiset. Vanhempi polvi laittoi kaikkensa alttiiksi yhteiskuntamme moniarvoisuuden, demokratian ja mielipiteiden vapauden puolesta, vaikka tuskin siellä sotatöissä tuommoisia ehti ajatella. Silti meillä ei ole enää kymmeniin vuosiin vainottu toisinajattelijoita, kuten tehdään koko ajan siellä päin, mistä aurinko nousee.

Suomessa ei kenenkään tarvitse sietää väkivaltaa tai sillä uhkailua. Mielipiteiden ja niiden ilmaisun vapaus kuuluu kaikille, eikä eri mieltä olevia saa vainota. Erilaiset mielipiteet ovat oikeata rikkautta, eikä vihapuheita. Moni varmaankaan ei edes haluaisi elää sellaisessa poppoossa, missä kaikki astuvat muka kuin yhtä jalkaa. Se toisi mieleen pahoja muistoja historiasta.

Politiikan ja yhteiskunnan ilmiöiden arvostelu on kansalaisten oikeus, mutta ei velvollisuus, sillä täällä saa vaikka jättää yhteisten asioiden hoitamisen tyyten toisten huoleksi. Nukkuvien puolue on siitä vahva esimerkki.

***
Suomen polttavimpia ongelmia on kuulema tämä sukupuolineutraali avioliitto vai mikä se homojen naimalupa oli. Muistuttaisin kyllä, että kyllä avioliitossakin vallitsee vapaa liikkuvuus. Sen ovat joutuneet surkeasti toteamaan myös avio- ja avoliitoista syntyneet tuhannet lapset vanhempien erotessa. 

Perheen hajoaminen on aina lapselle raskasta, onneksi useimmat kakrut siitä lopulta jotenkin selviytyvät. Kaikki eivät selviydy, vaan saavat syviä henkisiä arpia.

***
Intrigööri uskoo, jotta avioliitto on vain miehen ja naisen välinen juttu, Ei niitä viattomia lapsiakaan muuten vielä synnytellä. Joitain perinteisiä arvoja omassakin yhteiskunnassa tulisi säilyttää. Toisten kansojen ja "kulttuurien" perinteitä ja traditioita ollaan täällä kovasti kunnioittavinaan, olivatpa ne miten outoja tahansa. 

Homoliitot ovat niitä "muita liittoja", joihin nähden vallitsee nykyisin laaja suvaitsevuus. Niin pitääkin. Näihin erilaisiin liittosopimuksiin ei tarvitsisi lainkaan sotkea  uskontoa. Uskontojen kattilaa hämmentämällä koko keitos voi palaa salakavalasti pohjaan.

Intrigööri, tuo hölmö sivupersoonani, meni 80-luvulla naimisiin pakananaisen kanssa. Kirkko ei suostunut vihkimään, kun kysyin. Siunattu kirkossa liitto olisi, mutta meikä sanoi, että susj siunatkoon. Naispappeja ei silloin ollut, mutta meitinpä vihkimisen suoritti nainen, henkikirjoittaja. 

Vihkitoimitus oli paitsi karu, myös halpa, se maksoi muistaakseni 16 markkaa. Sormuksiinkaan ei paljon tuhlattu. Siihen se halpuus sitten loppui, mutta värikästä oli silloinkin meininki elon taipaleella. 

Valtakirkko tuntuu välillä sekoboltsien seikkailulta kaikkialla rehottavien uudisarvojen viidakossa. Kirkon "politiikka" venyy ja taipuu vaikka mille mutkille. Pahinta hämmennystä kirkolle taitaisi aiheuttaa se, jos itse Jesse laskeutuisi uudestaan maan päälle. Eivät he tietäisi, mitä tekisivät, eivätkä sittenkään uskoisi, vai miten se meni. 

Valtakirkon jäsen olen silti minäkin ja pysyn, jos eivät erota. Jos piru sittenkin minut perii, ei se ainakaan veroja peri, eikä ulosmittaa.

En kyllä pidä pakkoruotsistakaan. Rantaruotsia äidinkielenään puhuvan väestön kielellinen asema voitaisiin helposti turvata ja sitä pystyttäisiin myös vahvistamaan, jos koko maata kattavasta pakkoruotsista turhine kustannuksineen luovuttaisiin. Mutta pakkoruotsikin on vain osa sitä suomalaista demokratiaa, sitä mitä met on haluttu ja saatu. Jo vain!

Toisaalta ei kannattaisi äänestää, mutta ehkä sittenkin pitäisi?

***
Blogilinkki 27.1.2019: Ei Suomessa ole erillistä korruptiota, se kuuluu systeemiin!

Päivystävän proffan kirjoitus "Pohjolan poliittisesta kummajaisesta".

Lisää rakenteellisesta korruptiosta.

***

Lehdistön paksu muuri

Suomalainen sanomalehdistö on suojautumassa paksun maksumuurin taakse, ettei vain tulisi liikaa lukijoita. Sanomalehdet ovat iät ajat joutuneet toimimaan suunnilleen maakunnallisten levikkialueidensa rajoissa, paitsi valtakunnalliseksi jo kauan sitten turvonnut Hesari. Sanomalehdillä on nykyisin verkon ansiosta enemmän lukijoita kuin koskaan, mutta yhä harvempi lukija haluaa maksaa mitään jutuista ja uutisista.

Intrigööri muistaa omista lehtineekerin ajoistaan kuinka joskus toimituksissa vitsailtiin, jotta tämänkin uutisen me julkaisemme aamulla ensimmäisenä maailmassa. Niin se oli, mutta tänään se on konkreettista, eikä tarvitse odottaa aamuun tai jakeluun asti.  Jos maakunnassa vaikka oikeasti syntyy elävä kaksipäinen vasikka tai joku poliitikko kiipeää pavunvartta pitkin kuuhun, sellainen uutinen voi kerätä pian lukijoita mistä tahansa maailmasta.

Maakuntalehdet ovat aina käyneet keskenään pienoisia rajasotia ja kampanjoineet levitysalueidensa rajoilla. Yleensä nämä kampanjakahinat söivät enemmän kuin toivat. Yhtä kaikki, vakiintuneet sanomalehdet olivat omistajilleen pitkään ja hartaasti yhtä kuin lupa painaa isoa rahaa. 

Osa maakuntalehdistä on omistajilleen vieläkin tuottavia, kuten esimerkiksi kulupuolta viime vuosina rankasti työntekijöitä poistellut Turun Sanomat, joka jakoi jälleen muhevia osinkoja.

Lehtitalojen omistajilla on ollut varaa toteuttaa toiminnassaan niitä paljon puhuttuja hienoja "yhteiskunnallisia ulottuvuuksia". Lehdistöllä toki oli omat hyvät patruunansa ja myös legendaariset päätoimittajansa. Intrigöörin omien muistikuvien mukaan oikea idealismi sai toimituksista kenkää viimeistään kasarikymmenellä, kun kalkulaattoripellet marssivat pääovista sisään. Hienoja ilmaisuja viljeltiin kyllä virallisessa "lehden linjassa".

En puhu puoluelehdistä, joiden ihmeellisistä koukeroista ei itsellä ole onneksi kokemusta. Palvelin vain kunnon porvareita ja kapitalisteja. Muistelen, etteivät vasemmistoveijarit koskaan saaneet monipäiväisiä sanomalehtiään kannattaviksi, mutta puoluetuki paikkasi kassaa. 

Vähäksi aikaa rekrytoiduin itsekin virallisesti silloin jo entiseen kepulaiseen uutispaperiin. Useimmat isoista maakuntalehdistä olivat juuriaan maalaisliitto & kepulaisia. Tuokin lehti muuttui sitoutumattomaksi, mutta kaikki kepulaiset toimittajat sinne silti jäivät. No eivät sielläkään kaikki tavisduunarit mitään poliittista väriä liputtaneet, eikä sitä vaadittu.

***
Joskus 80-luvulla lehdiltä alettiin vaatia parempaa tuottavuutta. Nurkanvaltauksiakin nähtiin. Tuo kamaluus tapahtui suunnilleen samoihin aikoihin, kun piti jättää konekirjoituskoneet pölyttymään ja opetella takomaan tyhmiä näyttöpäätteitä.

Lehtifirmojen  kalliit atk-hankinnat sivunvalmistukseen ja toimituksiin viimeistään inspiroivat omistajia hakemaan parempaa tuottavuutta. Painokoneiden uusinnat tai yksiköiden lisäykset nelivärin takia eivät nekään olleet mikään pikku juttu. Siihen asti tai ainakin vielä 70-luvulla monet omistajatahot tyytyivät vähän pienempiin katteisiin. Tärkeintä oli, että viivan alle jäi jotain ja väkisin sinne jäi.

Tietotekniikan tulo sivunvalmistukseen söi reilut parikymmentä vuotta sitten rajusti graafisen alan työpaikkoja, sitä ei ole mukava muistella, yhdessä siellä töitä tehtiin, kun lehtiä taitettiin. Nyt samaisen tekniikan kehitys nakertaa netin myötä koko toimialan kivijalkaa. Toimittajien pelastus on toistaiseksi se, ettei robotiikan kehitys ole kyllin pitkällä, toimittajia ei voida kokonaan korvata vielä aikoihin. Uutisvirran massamössöä pystytään jo seulomaan ja tuottamaan siitä omia otoksia lähes automaattisesti, kuten on nähtävissä.

Keskeinen kysymys on, kuten tiedämme, jotta kuka osaisi tehdä kannattavan verkkolehden, päivälehden tai minkään muunkaan lehden? Paperilehden varaan ei voi enää jäädä, verkkolehti on pakollinen, mutta ei vielä tarpeeksi tuottava. Verkossa ollaan tilattavan paperilehden ilmoitustuotoilla. 

Ajastaan ongelma ratkeaa väkisin verkkopalvelujen hyväksi, koska nuoremmat polvet eivät ole paperilehtien suurkuluttajia. Ratkaisuksi haetaan nyt mm. erilaisia verkkolehtien maksumuureja. Ärsyttäviä ne estot ainakin ovat.

***
Intrigöörin mielestä maksumuuria suurempi ongelma on se paksu muuri, mikä nousee aina vain korkeammaksi hyvin tai kohtalaisesti pärjäävän työkansan ja ns. heikomman aineksen välille. Jos ja kun köyhien immeisten määrä Suomessa lähentelee viidesosaa populasta, ei se miljoonainen joukko maksa koskaan mitään paperilehdistä tai verkkolehdistä. Siinä on muuri, mistä pitäisi maan poliittisten päättäjien olla muutenkin huolissaan. Infoähkyn kulutus on vain yksi mittareista.

Seitsenpäiväisen sanomalehden vuositilaus maksaa jotain 250 - 350 euron haarukassa. Sillä ostaa ei niin uutisnälkäiselle perheelle ainakin sata metriä tarjouslenkkiä ja pahvilaatikoittain makaronia, sinappia ja ketsuppia. 

Hesarin vaatima kymppi kuussa verkkolehden lukemisesta olisi itselle siinä hiplalla, ellei olisi noita muita mediamenoja, kuten yksi turhaksi jäänyt 24 kk mokkuladiili. Muista nykyisistä verkko-sanomalehdistä kuin Hesarista en verkkomaksua pulittaisi. Pikkurahojahan nuo ovat joillekin, toisille ei.

Köyhin viidennes suomalaisista taitaa jäädä vielä vapaiden verkkopalveluiden ja mahtavan veroylen varaan? Kaikillahan ei edes ole varaa tai haluakaan verkon käyttöön. Olisiko Ylen puolen miljardin potista todella jaettava jotain toisillekin? Verorahoilla voitaisiin turvata verkkopalveluita siellä, missä ne muuten ovat hakusessa. Meinaan, että amerikkalaisia viihdesarjoja pukkaa ilman verotukeakin joka tuutista.

Varmaankin maakuntalehtiä vielä yhdistyy verkossa, sillä alueellisten lehtien on kilpailtava lukijoista, myös Hesarin ja Ylen kanssa. Paikalliset uutispaperit jatkavat, toistaiseksi. Paikallislehdillä ja vastaavilla tuotteilla lienee valoisin tulevaisuus, kotikylän asiat kiinnostavat aina ihmisiä, eikä tilaushinta ole hirmuinen.

***
Politiikasta on pakko sanoa, että on ymmärrettävää, että Suomelle kokoonsa nähden kalleimmaksi koituvan viherviinipuolueen keskeinen ongelma on se, etteivät Alkon lirut tai kotiviinit enää riitä, lisää pitäisi päästä illan hämyssä ostamaan ravintelista, ettei aito maailmanpelastustunnelma laskisi. Onhan se muutenkin järkkyä, ettei viherhienoston anneta kunnolla kurlata ja kuluttaa! 

Sekin on maata kaatava kysymys, tarvitaanko tuplata puolueen puheenjohtajat. No mikä ettei, vaikka semmoinen voimakaksikko kuin Anni tai puolueen nousis Mari, mörkö-Villen aisaparina?

Vihreät tulivat nyt ensin mieleen, ihastellaan muiden puolueiden maata kaatavia aikeita joskus myöhemmin.

Aamun uutisissa muuan talousguru lohdutteli meittii, että kyllä Suomella on vielä varaa velkaantua. On ystävällistä sanoa niin, koska lisävelkaa on pakko ottaa varsinkin, kun nerokkaat poliittiset johtajamme kasaavat yhä vain uusia velvoitteita ja "sitoutumuksia" kansakunnan niskoille, vaikka entisiäkin pitäisi karsia armotta ihan kuin kokoomuskotletit aikovat karsia kuntia. 

Turhakkeet pitäisi karsia ja kehittää kansalle tarpeellisia palveluja. Mistään ei kuitenkaan Suomessa tingitä, kaikki tahtovat lisää. Ajamme vauhdilla jäävuoreen tai johonkin paksuun puuhun. 

***

Rapistuva vanhus, 27 v.

Mennä yönä ei taaskaan nukuttanut ja piti käydä ulkona katselemassa komeaa keltaista toukokuuta.  Täysikuulta se jo näytti kevään vihreän koivikon takaa. Linnut sirkuttivat ja joku iso tipu näytti lentävän kahden aikaan yöllä äänekkäästi protestoiden, koska se oli jotenkin yöpuulta häiriintynyt. 

Lueskelin taas blogeja, vaikka lukemattomia kirjojakin olisi. 

"Oikeus ja kohtuus" -blogin kirjoittaja kertoo mittelöstä vakuutusyhtiön kanssa. Tapaturmavakuutus ei korvannut  vamman hoitamista eli jalan leikkausta, mikä olisi hoitavien lääkärien mielestä ollut välttämätöntä.

Siinä on surullinen  tarina, mutta maailman taitavimmille lääkäreille sellainen potilaiden tai vakuutusasiakkaiden "rutina" on kai rutiinia. Taitaville lääkäreille siksi, että he tekevät päätöksensä potilaita näkemättä papereiden perusteella. 

Vissiinkin sellainen diagnosointi ja samalla "tuomitseminen" tapahtuu ihan lääkärinvalan mukaisesti? Tapaturmien ja ihmisten työkyvyn tulkinnoistaan nuo mainiot medisiinarit, vai mitä nuo tuollaiset hyypät  lienevät, ovat erityisen kuuluisia.

*** 
Tuosta blogikirjoituksesta tuli mieleen toinen vakuutuslääkärien tulkintojen käsittämätön kukkanen, mistä kuulin tutulta kaverilta ihan äskettäin. Olen tiennyt, että hänelle sattui työtapaturma muutamia vuosia sitten, mutta nyt kuulin myös yksityiskohtia. Mies on vähän yli kolmikymppinen ja työtapaturman aikoihin hän oli 27-vuotias.

"Olin silloin elämäni kunnossa", hän kertoi.

Työmaalla tai verstaalla taitamaton työnjohtaja oli käskenyt nostamaan isoa ja raskasta laite-elementtiä, vissiin liian vähällä porukalla vai olisiko pitänyt käyttää trukkia? Joka tapauksessa kaveri kertoi, että nostaessa "jalat menivät kerralla alta ja niistä hävisi tunto". Sitten vain piipaa-auto alle ja mies töistä hoitoon.

Lopulta lääkärit totesivat tapahtuneen: Selästä oli työtapaturman seurauksena luiskahtanut paikoiltaan kolme välilevyä. Siis kolme selkärangan välilevyä pullahti kerralla paikoiltaan.

Hoidon seurauksena tunto palasi jalkoihin ja liikuntakykykin, mutta kovien kipujen kera. Vahvoja kipulääkkeitä ei kuulema tee mieli syödä jatkuvasti, niinpä hoito on yhtä edelleenkin, vuosia myöhemmin, viikottaista fysioterapista, sekä lisäksi omaa kuntoutusta punttitreeneillä, yms.

"Itse vamman hoitamisesta en silloin ollut huolissani, sillä sehän oli selvä työtapaturma, joten työnantajan vakuutusyhtiön kuuluisi korvata ainakin hoidot." 

Kun vakuutusyhtiön päätös aikanaan tuli, siinä todettiin mm., että korvaus evätään, koska kysymys ei ollut mistään työtapaturman seurauksista, vaan ihmisen normaalista kulumisesta!

Uhrin itsensä kertoman mukaan vakuutusyhtiön lääkäri vakuutteli lausunnossaan, että ihminen alkaa rappeutua jo tuommoisessa 27-vuoden (varttuneessa) iässä ja sen vuoksi paikat voivat pettää ihan itsestään työtehtävien raskaudesta riippumatta, jms.

Siis ihminen muka vanhenee ja ränsistyy reilusti alta kolmikymppisenä niin pahasti, ettei mistään työn raskaudesta johtuvista työtapaturmista kannata puhuakaan? Jukupliuta!

"Kun sain sen päätöksen, minulla maailma musteni pitkäksi aikaa", kaveri kertoi. Hän mainitsi myös, ettei sitä seurannut masisjakso ollut mitään pientä alakuloa, vaan ihan jotain muuta, mustaa esirippua.

Meikäläinen oli keskustelumme jälkeen äimän gägösenä. Olen kyllä lukenut jostain, että ihmisen vanheneminen alkaa melko varhain. Oliko se peräti niin, että kolmikymppinen on jossain solutasolla jo hiljalleen vanheneva olento. Jotain sellaista.

Mutta, että ihmisen ruoto ja kroppa muka pettäisi normaaleissa töissä vanhenemisen takia alle  kolmikymppisenä, terveeltä ja vahvalta mieheltä tai naiselta? Eikä ketussa! Ei tuommoista usko taunokaan, eikä edes sen läpityhmän anopin kummin kaimakaan.

"Ei siinä voinut kuvitellakaan lähtevänsä tappelemaan suurta vakuutusyhtiötä vastaan oikeudessa, niin minua neuvottiinkin. Piti vain tyytyä päätökseen ja pitää kipeensä."

Yksi ratkaisu olisi kuulema leikkaus, mutta tilanne lie sen verran vaikea, että liikuntakyky voisi myös jäädä siihen leikkauspöydälle, mahdollisuuksien siihen ja operaation onnistumiseen arvioidaan olevan  tasan. Leikkauskaan ei siis houkuta, nuorta miestä.

Nykyisin kaveri on työttömänä, käy välillä töissä silloin kun niitä jostain löytyy. Ammattitaito ja koulutus hänellä ovat omalla alallaan  kohdallaan. Työkunto raskaammissa hommissa on sellainen kuin pahasti selkävaivaisella on, mutta mm. normaalit asennushommelit vielä onnistuvat. Viikottain on käytävä fysikaalisessa ja kuntoutettava lisäksi itse itseään.

***
Mitä me opimme tästä? Harkitse tarkkaan ennen kuin lankeat mihinkään vakuutusmyyjän viettelyksiin! Lupaukset mahdollisista korvauksista saattavat olla pelkkää pupsluikuria. Tapaturmia varten kannattaisi ehkä jemmata vakuutusmaksut, jotta olisi tarvitessa varaa käydä myös niissä semmoisissa yksityislääkäreissä.

Työtapaturmako? Mikä se semmoinen on? Syy on kuitenkin oma ikääntymisesi ja ränsistymisesi ainakin jos olet jo ehtinyt vaikka 27 vuoden kunnioitettavaan ikään! Onkohan tuo  edes likikään Suomen ennätys vakuutusyhtiön kieroilussa? Ei kai likikään?

Kyseisen vakuutusyhtiön nimi on kyllä tiedossa, mutta en laita sitä vielä julki, koska tein tämän postauksen ihan omin päin. Kunhan kaveri tulee reissuiltaan, saatetaan vielä joku päivä katsoa ne asiaa koskevat paperit ja selvittää ehkä se vakuutuslääkärin nimikin. Vakuutusyhtiölle ei kai mikään kielteisen korvauspäätöksen perustelu ole liian härski, eivätkä köyhät ja kurjat tavisasiakkaat heitä pelota.

Arvatkaapa vakuuttelijat siellä lasitorneissanne, pelottaako pian enää mikään meitä kaikkia taviksiakaan! Mutta toisin kuin siellä teillä vakuutteluyhtiöissä, meillä rupusakissa on vielä jäljellä himpun verran häveliäisyyttä ja hyviä tapoja.

***

Miljoona robottibussia?

Joskus omassa korvien välisessä avaruudessa muhii hassuja ideoita, joita ei lopulta viitsi työstää edes virtuaalisesti sen pitemmälle. Onneksi ne aatokset yleensä unohtuvat. Tai sitten niillä voi ehkä kiusata blogin lukijoita.

Siinä on jotain samaa kuin nuorempana intrigöörin ja kavereiden kaljakööreissä, missä illalla tai yöllä saatiin huikeita ideoita ja kehuskeltiin kovasti toisiamme. Aamulla ne aatokset eivät tuntuneet ollenkaan niin hienoilta. Oma olokin oli kuin flunssaisella zombilla.

Mutta piti melkein mennä putsaamaan lukulasit, kun lukaisin jutun siitä, että Suomessa voitaisiin korvata miljoonalla robottien ohjaamilla pienbussilla nykyiset melkein kolme miljoonaa henkilöautoa. Siis ne samat ajoneuvot eli henkilökulkineet, joita liikenneministeriö aikoo ryhtyä seuraamaan satelliiteista tienkäyttömaksujen rahastamiseksi valtion reikäiseen velkakassaan.

Miljoona robottibussia joskus vuonna 2030! Loistavaa ajatusten tonavointia vai onko se viemäröintiä! Tuommoinen menee yli ja ohi taviksen hilseen kuin komeetta öisellä taivaalla. Ihan tuli mieleen erään pääministerin takavuosien uljas visio 1,8 miljoonasta uudesta maahanmuuttajasta Suomeen. Toki tuo jälkimmäinen taitaa pian toteutua?

***
Intrigööri ei mene väittämään, etteivätkö roboautot ja sellaiset pienbussitkin olisi Suomessakin joskus, sitten joskus käytössä, pienessä määrin. Kuskien ohjaamiin autoihin ainakin tulee lisää automaattisia turvaominaisuuksia.

Lisäyslinkki 27.10.2019: Suomalainen robobussi palkittiin miljoonalla taalalla!


Jotenkin tuosta jonkin työryhmän ehdotuksesta haiskahtaa se sama letkeä tuoksu kuin esimerkiksi maaseudun jätevesimääräyksistä, sekä niin monista muista vihertävistä pakkopullahankkeista, joissa kiivetään yleensä perä edellä puuhun niin, että oksat vain rapisevat ja liito-oravat saavat sydäreitä. Työryhmä luulottelee nytkin hirmuisia säästöjä ja kaikkea hyvää. Hatusta nekin höpinät on revitty.

Robottibusseja perustellaan lähinnä siten, että kuljettajien palkat säästyisivät.  Intrigöörin mielestä bussikuskit ja junakuskit ovat ihan yhtä välttämättömiä työhenkilöitä kuin lentsikkakuskitkin, pelkästään matkustajien turvallisuuden kannalta. Inhimillisiä virheitä sattuu, mutta ammatilaisille niitä osuu kohdalle hyvin harvoin, vaikka Suomessa liikenteen olosuhteet ovat vuoden mittaan ihan erityisen hankalia ja vaihtelevia sekä kaupungeissa että maalla.

Kaupungeissa pärjää ilman omaa autoa, omasta tilanteesta riippuen. Suomen pitäisi kuitenkin tulevaisuudessakin olla sen verran vapaa maa, että ihmiset voivat valita mm. asuinpaikkansa, asumismuotonsa ja liikennevälineensä. Henkilöauto on hyvin monille välttämätön elämisen ja toimeentulon apuväline, eikä sitä käytännössä korvaa mikään bussikyyti. 

Ei henkilöautoja muuten olisi Suomessa pian kolmea miljoonaa, sen verran kalliita ne peltihäkkyrät ovat ostaa ja ylläpitää. Eikä siinä touhussa ruinata yhteiskunnan raha-apuja, päinvastoin, sillä verotus on rankka.

***

Henkilöautotkin kuluttavat ja saastuttavat aina vain vähemmän ja myös niihin mahtuu kerralla kyytiin monta ihmistä. Kaupungeissa toimii jo taksien ohella pienbussien verkosto kuljettajien kera. Maaseudulla pikkubusseja kulkee ja niitä kuskaavat lähinnä taksiyrittäjät.

Intrigööri veikkaa, että roboautoille käy samalla lailla kuin sähköautoille. Hintaa kertyy hirmuisesti ja kulkineiden käytännön toimivuus on vielä pitkään huono. Ei se digiheikki robottikaan ilmaiseksi sompaile. Ja osaa robottiinkin vika tai datavirus iskeä.

Suomalaisen tiestön kunto heikkenee joka vuosi siinä määrin, että liikkumisen turvaamiseksi tarvitaan robottien sijasta enemmänkin nelivetoja ja maastureita. Tulossa olevat hirviörekat rikkovat vielä loputkin tiestön osat ja sillat. 

Rataverkollekin haluttaisiin henkilöliikenteen kilpailua, mutta rapistuvien ratojen kunnossapito ostetaan sieltä, mistä halvimmalla saadaan. Lopputulos siitäkin jo tiedetään. Onneksi lentoliikenteessä ilmakuopat eivät lisäänny, vaikka valtio-omisteisella Finnairillakin taitaakin olla muutoin takanaan loistava tulevaisuus. 

Tai mistä minä tiedän, josko ihmisen aiheuttaman ilmastonmuutoksen järkyttävistä seurauksista alati meitä muistuttava ilmatieteen laitos alkaa kohta antamaan myös ilmakuoppavaroituksia? 

***
Ja hemmetti! Kyllä bussi kuskin tarvitsee, vaikka tuplaturbaani päässä, kunhan näkökenttä ja korvat pysyvät auki! Sekin pitäisi muistaa, että julkisessa liikenteen käyttäjissä on monta henkilökohtaisen helpin ja palvelun tarvitsijaa, kuka missäkin ongelmassa. 

Intrigöörinkin käyttämällä vakiolinjalla on joskus eräs äänekäs naisihminen, jonka henkilökohtainen, koko ajan kehittyvä ja vivahteikas sairauskertomus on tullut useimmille kuskeille ja meille muille matkustajille tutuksi. Ja tuo puhelias naisihminen on vain yksi meistä ongelmaisista lajitovereista. Robolle olisi kyllä tylyä jutella vai osaisiko se vastailla?

Robotit hoitavat maailmassa jo nyt monta asiaa ja niillä on paikkansa, mutta palveluammateissa ihmisen pitäisi olla aina etusijalla. Mahtoiko robottibusseja visioinut työryhmä ajatella Suomen ja koko EU:n suurtyöttömyyttä? Tehdassaleissa robot ovat syöneet ihmisten töitä jo hyvinkin 30 vuotta, mutta ei päästetä niitä rattiin!

Miten olisi miljoona uutta pikkubussin monitoimikuljettajan työpaikkaa tai vähän vähempikin riittäisi aluksi? Suomessa tarvitaan työpaikkoja ihmisille, eikä palvelurobotteja ainakaan julkisella tuella ja rahoituksella! 

Yhteiskunnan ja liikenteen pitäisi olla meitä ihmisiä varten, Ihmiset ja kansalaiset eivät ole orjajoukko vain pääomapiirien voittojen maksimoimiseksi. Siihen valitettavasti EU:ssa ollaan etukenossa menossa. Kele!

***
Asiaosuus, lainausta Tuulilasin jutusta:

Suomessa oli liikenteessä oli viime vuoden lopussa 4,91 miljoonaa ajoneuvoa eli 1,4 % enemmän kuin vuotta aikaisemmin, kertovat Trafin tilastot. Henkilöautoja näistä oli 2,56 miljoonaa. Henkilöautojen määrä saavuttanee kolme miljoonaa vuonna 2020. Henkilöautoja oli vuoden vaihtuessa liikennekäytössä 2 560 190, mikä oli  1,1 % edellisvuotista enemmän.

Hybridihenkilöautoja oli vuoden 2012 lopussa liikenteessä 6 114, mikä on 36,8 % edellisvuotta enemmän.  Muidenkin vaihtoehtoisia käyttövoimia käyttävien henkilöautojen määrä on kasvussa, vaikka niiden osuus kaikista henkilöautoista on edelleen pieni, vain 0,1 prosenttia.

Mopoautojen määrä on kasvanut jopa 24,2 % vuoden takaisesta. Myös bensa-etanolikäyttöisten eli flexifuel- henkilöautojen määrä on yli kaksinkertaistunut viime vuoden aikana, ja niitä oli liikenteessä vuoden lopussa 2 443. Maakaasukäyttöisiä henkilöautoja oli liikenteessä 144, bensiini-maakaasukäyttöisiä 686 ja sähköautoja 109.

***

Littu-pc vai tabi?

Sumerilainen savitabletti.

Mikä sopisi nimeksi tabletti-tietokoneelle? Sitä pohtii kirjoittaja blogissaan Tämä päivä. Tabletin eli taulutietokoneen osuvampi nimeäminen tai ristiäiset onkin ihmeen visainen pulma. 

Tiesittekö, jotta ihan siistejä uusia tabletteja saa jopa yhdellä eurolla? Ennen wanhaan tableteilla tarkoitettiin pieniä pöytäliinoja, lautasen alusia.

Tabletit voivat ovat myös apteekista tai kaupoista saatavia pillereitä, tabletteja. 

Tämä päivä -blogissa mainittiin myös parit myttyyn menneet, mutta lystikkäät nimeämiset, kuten pienlihalieriö (säilykepurkki?) ja myymiö (myymälä?). 

Myydään myymiössä ja käydään käymiössä. Minä tahtoo kans, nimiä keksimään:

***
Muistelen lukeneeni, että monta ajastaikaa sitten puhelimen tullessa 1870-luvun tienoilla Suomeen, sille ihmeelle keksittiin porukalla nimeä. Yksi ehdotuksista oli "Pitkä korva". Muita hyviä nimiehdotuksia olivat: Haasteleva lennätin, Äänilennätin ja Kaukokieli. 

Puhelin, sellainen monien jästien yhäkin käyttämä lankapuhelin oli aikoinaan suuri keksintö, toisin kuin tablettikone, mikä on oikeastaan vain isompi teennös kosketusnäytöllisestä puhelimesta.

Olen itsekin aatostellut, ostaisinko seuraavaksi isonäyttöisen luurin vai 7-tuumaisen taskuun sopivan tabletin. Enpä ole vielä päättänyt, ehtiihän sen, ehkä ensi vuonna. Puhelimesta tulee kyllä nykyisinkin tihrustettua nettiä etenkin sohvalla pötkötellessä. Isommalta näytöltä voisi hyvin lueskella kirjaa, ei tarvitsisi käännellä sivuja. Lukemisharrastus on aina ollut meikäläisen kantavia voimia, jääkaapilla käymisen ohella. Olen kyllä yleensä karttanut sivistävää ja osin klassistakin kirjallisuutta.

***
Matkapuhelin oli joskus raahattava mutikka luureineen, sitten siitä tuli halko, millä saattoi jutella tunnin tai pari ilman lataamoa. Joskus 90-luvulla työpuhelimena oli jo kohtuullisen kokoinen Motorolan ysisatanen läppis vedettävine antenneineen, silloin sitä tarvitsi paljon. Piti olla vara-akku mukana, että selvisi työpäivästä tai edes autolaturi. GSM-mallit olivat  parempia, akku kesti pitempään. Alkuun tekstarivitsitkin kulkivat kiivaasti ja naurattivat.

Nykyisin meikäläisellä on luuri taskussa lähinnä sen vuoksi, että sitä on tottunut pitämään mukana. Toinen vanha tottumus on rannekello. Nythän kompuutteria ymppäillään rannekelloon ja silmärilleihin. Pitäisikö silloin tsuhnaksi puhua älykellosta tai älyrilleistä? Tiedä sitten, miten älykästä on latailla rannekelloa tai rillejä alvariinsa.

Ehkäpä haluamansa viritelmän nanotietokoneesta ja puhelimesta saisi tulevaisuudessa lekuriasemalta, hammaslääkärin, neurokirurgin ja silmälääkärin työryhmältä, "sopivalla" hinnalla ja kaikki kulkisi aina mukana. Mutta piippaisiko myös turvaporteissa? Uutuudet ovat aina olleet sikahurjan kalliita, mutta myöhemmin niillä päästään rahastamaan taviksia ja köyhiäkin.

Suomalaislähtöinen Nokia on ollut kauan myös "köyhien ystävä" toimivilla ja kestävillä peruspuhelimillaan, joita meillä rapistuvassa onnelassa kutsutaan nuivasti halpisluureiksi. Tuommoisia pulikoita eivät meitillä krantut kakrutkaan enää huoli, vaikka jossain ne olisivat kovasti tarpeellisia kaikelle kansalle.
  
Mutta jos Keilaniemen kingit eivät tuotteillaan ole (muka vielä?) älypuhelinten kuuminta kärkeä, hintahaitarin alapäässä Nokia puhelimilla on vieläkin hyvä maine väkirikkaalla, vaan ei niin raharikkaalla maailmalla, kaikenlaisen kaukoidän massiivisen hikipaja-kopiotyrkytyksen keskellä.

Halpoja vanhan ajan tabletteja.

Mutta takaisin tabletteihin: Olisiko sopiva nimi latuska-pc, lättäri, littu-tai lätty-pc, ehkä sormi-pc? Nimi pitäisi olla lyhyt, pc olisi siinä mukana vain selvyyden vuoksi. Sormihan voi muuten olla missä vain, kuten korvassa, nenässä tai pyllyssä.

Myöhempi lisäys: Sopiva nimi tabletille olisi kai kauppiaiden käyttämä tabi!

***
Matkapuhelin on kännykkä, kännerö, luuri tai pulikka. Tosin isoimmat sormiteltavat mallit eivät sovi kunnolla kämmeneen, eivätkä enää käy sujuvaan yhden käden käyttöön. Intrigööri tykkäsi ennen simpukkapuhelimista, ovatkohan sellaiset jo tyyten eilispäivää nettikäytössä?

( Lisäys 21.5.2013: Eilen Jollan latuskan kuvia katsellessa aattelin ensin, että olisiko se semmoinen levitettävä malli, kuin virsikirja, mutta eipä taida olla. Joku voisi haluta semmoisenkin vempaimen, kaksi näyttöä samassa laitteessa, viihdekäytössä toisessa näytössä vaikka video pyörimässä ja toisessa uutiset, pystyssä tai vaakana? )

Matkaluurin perustekniikka mahtuisi vissiin jo sormukseen tai siihen kuuluisaan hampaan paikkaan, mutta ongelmana ovat tietysti näppis ja näyttö. Tullaanko sitten joskus oikeaan puheohjaukseen, ehkä peräti ajatusohjaukseen ja jonkinlaisiin älylaseihin? 

Laitetaanko näyttö pelittämään piilolinsseissä tai suoraan ihmisen nupissa? Kyborgiksi tullaankin ehkä tätä kautta? Näytön saa tulevaisuudessa heijastettua melkein mihin vain.

Turhaan vissiin tuommoisia tässä yrittää pohtia, kun niin monet älypatit tekevät sitä työkseen? Pitäisi vain yrittää tavistasolla nimetä noita uutukaisia järkevästi, mutta eipä taida järkiparka riittää. Jospa nukkuisi ensin yön yli tai edes ottaisi kunnon päikkärit? Olkoon.

Jossain kerrottiin, että ihmisille oli viime vuosisadan alkupuolella vaikea myydä hyvän lypsylehmän hintaisia (melkein kaikki asuivat silloin maaseudulla eli kyllä kantria riitti)  radiovastaanottimia, koska kaikki eivät uskoneet, että semmoisia radioaaltoja olisi edes olemassa. Ei niitä radiolaineita ollut kukaan missään nähnyt, eikä sitäkään jotain ihme sähköä.

***
Muistin justiinsa, että 70-luvulla silloin eläköityvä radio-ja tv-kauppias kertoi, jotta ennen sitä kierrettiin maalla talosta toiseen myymässä pakettiautosta uusia putkiradioita vai olivatko ne jo transistori-mallisia (transuja), en muista. Joka tapauksessa kauppa saatiin usein kotiin siten, että luvattiin ottaa talon vanha iso putkiradio vaihdossa. 

"Lähtiessä me kyllä jätettiin se pölyinen vanha toosa maitokopille", kauppias kertoi.

Toinen kiertävän kaupan virtuoosin kertomus tuli mieleen samalta ajalta. Tuolloin nohevimmat myyntimiehet ja -naiset pärjäsivät hyvin myymällä asuntovaunuista, hempukoiden eli assistenttien houkutuksella "spekuja" tai muita tietosanakirjoja ja kirjasarjoja osamaksulla. 

Tietosanakirjat olivat kalliita ja myyntimies sai yhdestä kaupasta hyvän provikan. Parhaat myyjät saattoivat tehdä useita rahakkaita kauppoja päivässä. Puhuttiin jopa kymmenestä, tiedä sitten?

Yksi tuttu ja oikeesti etevä myyntimies kertoi, että kerran tuli idea soutaa kaupoille yhden pitäjän saariin. Silloin oli sisävesilläkin isoissa saarissa aika paljon asuttuja taloja, vaikka saariin ei ollut vielä siltoja ja teitä. 

Jonkin kirjasarjan kylkiäisenä oli komea valaistu karttapallo. 

"Sillä karttapallolla me saatiin kauppa melkein joka talossa, missä oli lapsia. Sitten sieltä pois soutaessa hoksattiin kaverin kanssa, ettei niihin saariin ollut vedetty sähköäkään."

***

Afganistan jatkaa naisten sortoa

STT:n tuoreehko uutinen kertoo, että Afganistanin parlamentti ei (vieläkään) päässyt sopuun laista, joka tuomitsisi naisiin kohdistuvan väkivallan. Presidentti Karzai hyväksyi lain jo neljä vuotta sitten omalla määräyksellään, mutta lain taakse pitäisi saada  myös parlamentin enemmistö.

Parlamentissa uskonnolliset ryhmät vastustivat monia lain kohtia. Ryhmät vaativat naisten avioitumisiän laskemista nykyisestä 16 vuodesta, jolloin pitäisi puhua tytöistä, eikä vain naisista. Vanhoilliset edustajat haluavat lisäksi naisten turvakotien sulkemista, he torjuvat myös esityksen, minkä mukaan miehille sallittaisiin vain kaksi aviovaimoa nykyisten neljän sijasta.

Uutisen mukaan parlamentin naisedustaja Fawzia Koofi kertoi, että naisten oikeuksien parantamista istunnossa vastustettiin kovaäänisesti. Afganistanin parlamentissa on 249 jäsentä, joista vajaa kolmannes on naisia. Parlamentin puhemiehen mukaan lakiesitys tulee uuteen käsittelyyn, sitten joskus myöhemmin.

Parlamentin ohella maassa toimii ikivanha, vaikutusvaltainen ja vanhoillinen heimojen vanhimmista koostuva yleiskokous loya jirga, mihin ei kuulune naisjäseniä.

***

Onkohan pieni Suomi yhdessä länsiliiton viemässä länsimaisia arvoja taas ihan väärään paikkaan, mihin niitä ei kertakaikkiaan huolita? Ja millä hinnalla, eikä rahasta kannata puhuakaan? Länsiliiton suorat inhimilliset menetykset lasketaan tuhansissa. Kukaan ei tienne yli vuosikymmenen jatkuneiden sotatoimien aikana menehtyneiden ja vammautuneiden afgaanien, siviileiden ja vastarintamiesten, lähinnä talibanien määrää.

Nyt maasta ollaan kai vihdoin vetäytymässä pois. Jokainen voi ennustella itse, kuinka siellä sitten käy. Vaarassa ovat ainakin kaikki länsiliiton kanssa vähänkin yhteistyötä tehneet ihmiset, myös parlamentaarikot, varsinkin naiset.

Esimerkin vuoksi voi muistella, että paikallinen nukkehallitus kesti pystyssä vain lyhyen aikaa sen jälkeen kun Neuvostoarmeija lopulta vetäytyi. Neukkulan taakseen jättämä paikallinen hallinto oli kyllä raskaasti aseistettu, kuten nytkin saattaisi olettaa. Mutta, mutta... Karzaistakin taitaa Kabuliin jäädä lopulta pyörimään korkeintaan komia karvalakki. 

Lisään vielä linkin Ylen juttuun.

***

Jäätelössä lumiukon kakkaa?

Intrigöörillä ei nyt politiikka ota oikein tulille. Yhtä jäpätystä, vaikka vanhoista päätöksistä, kuten Kreikan takuutuksista. Tai ministerien vaihdoksista, niin kuin se hallituksen pöllöily siitä paranisi.

Toisaalta ei aina jaksa kaivella ikäviä asioita ja räksyttää politsauruksille ja / tai eurokraateille. Mukavista ja iloisista tavisasioista ei usein pysty revittämään lukujuttuja, pitäisi olla hirmuisia uhkakuvia, skandaaleita tai muita ajankohtaisia kohahduksia.

Vai klikkaisiko joku innokkaasti otsikkoa: "Päikkärissä riehakkaat päättäjäiset" tai "Mummot neuloivat ahkerina lähetysseuran kahveilla"? 

Luetumpia kesäjutun otsakkeita olisivat sellaiset kuin: "Papat karkasivat kaljoille vanhainkodista" tai "Tappajahauki jahtasi miestä laiturilta saunaan asti".

Mutta nyt on oikeasti kesä, ainakin muutamia päiviä, toukokuiseen tapaan. Kesäkylmät ovat vasta tulossa. Ja tietty myös heinäkuun helteet, nyt niitä tulee, kun ne mennä kesänä jäivät vähiin.

Kesään kuuluu monenlaisten hurjien juttujen ohella jäätelö. Googlen kuvahaulla vihdoin selvisi sekin, mitä tapahtuu jäätelötehtaalla. 

Viime aikoina on pollevainaata löytynyt monista lihallisista tuotteista. Aasia tai kamelia ei kai toistaiseksi ole pizzoista täältä löytynyt, etelän maista en tiedä. 

Mutta tänä kesänä ainakin lapsilta voisi kysyä, löytyykö jäätelöstä lumiukon kakkaa ja miltä se mahtaa maistua. Ding, dong!

Oli jäätelön alkuperä mikä vain, mutta kyllä se maistuu.

***

Kyllä Erkki ymmärtää

Kansainvälisen panttivankidraaman keskiössä hehkutellut, kokenut ulkoministerimme Erkki Tuomioja ei pidä Ylen uutisen mukaan Suomen ja Israelin välisiä asekauppoja suotavina. Ministerin mukaan pitäisi pohtia, pitäisikö sopimukset purkaa, ellei Lähi-idässä päästä todelliseen rauhanprosessiin. 

"Ainakaan niitä kauppasopimuksia ei pitäisi jatkaa", Erkki kuulema ymmärsi sanoa ääneen.

No joo. Intrigööristä on viime vuosina vaikuttanut siltä, että myös koko suomalainen aseteollisuus ja puolustusvälineteollisuus pitäisi ainakin Ylen ja monien muiden mielestä purkaa pois.

Näin on, vaikka tämmöisen pienen ja vielä viittä vaille sotilaallisesti liittoutumattoman maan olisi kustannus- ja valmiussyistä voitava ylläpitää omaa aseteollisuutta. Suomen tekemät asekaupat ovat aina ihan erityisessä syynissä ja moni haluaisi niiden purkautuvan kokonaan.

Muuten se kotimainen aseiden tuotanto ei luonnistu, ellei tuotekehitys ole kyllin korkeatasoista, jotta tuotteita voidaan myydä myös ulkomaiden asevoimille ja viranomaisille. Jos ja kun kriisi on päällä, on jo myöhäistä rykiä, että oli meillä joskus omia ase- ja ammustehtaitakin. Suomella on yhä vähemmän rahaa eväänä ostaa "ystävämailtaan" tehokkaita aseita ja asejärjestelmiä, mutta oma kehittynyt puolustuslaitos kuitenkin halutaan virallisesti ja poliittisesti säilyttää. 

***
Suomesta on vuosien mittaan myyty ulos monenlaista sotasälää, raskaimmasta päästä tykkejä. Viime aikoina on mennyt kaupaksi erityisesti sotilasajoneuvoja. Israelin kanssa on määrällisesti melko pientä asekauppaa käyty  kymmeniä vuosia. Muistaakseni Suomen armeija on viime aikoina ostanut Israelista ainakin tiedustelulennokkeja. Kaikkeahan meille junteille ei kerrota.

Intrigööri ei haluaisi tuhmistella, mutta pitäisikö Suomen sitten tehdä asekauppoja esimerkiksi palestiinalaisen "rauhanjärjestö" Hamasin tai joidenkin muiden sikäläisten rakettitehtailijoiden kanssa? Ei kai, sillä Hamas ja muutamat muut palestiinalaiset tahot eivät ainakaan halua rauhaa Israelin kanssa, eivätkä he tunnusta Israelia valtiona. 

Rauhaa ei raketeilla rakenneta. 

29.3.2019, blogilinkki: Egyptikin varoitti Hamasia, jonka asema saattaa horjua.

***
Molemmilta puolin konfliktia kyllä löytyy myös rauhantahtoisia ihmisiä, mutta toistaiseksi heitä on liian vähän. Israelissa toisinajattelijat sentään pääsevät ääneen. Palestiinalaisten puolella ei sallita mitään miekkareita muuten kuin Israelia vastaan. Hamasia siipeilijöineen ei siellä kannata vastustaa.

Palestiinalaisten eli käytännössä Hamasin hallitsemasta Gazasta ammutaan Israeliin satoja, joskus tuhansia raketteja vuodessa. Israel vastaa tähän kehittyneen sotakoneistonsa kostoiskuilla. Iskujen ja kostojen kierre jatkuu vuosikymmenestä toiseen. Jatkuva pelko ja väkivalta ruokkivat erityisesti sivusta nähden mielipuolisilta vaikuttavia ääriryhmiä molemmilla puolilla. Seuraukset taviksille ovat tietysti kamalia eli pelkoa, kauhua, verta ja kuolemaa.

Pohjois-Korea ja Iran ovat nekin maailmalla tunnettuja monipuolisia aseiden valmistaja. Ehkäpä suomalainen tiedostavisto Ylen aateystävien tukemana suvaitsisi Suomen asekaupat tällaisien "kolmansien maiden" kanssa? No joo, ei kai sentään ja sillä tiellä olisi jo muita esteitä.

***
Hurskastelu asekauppojen tiimoilta on kyllä kovin yleistä, mutta mm. virallisesti muka "rauhanhimoisen" Ruotsin mainiot Boforsin tykit ovat löytäneet tiensä kaikkiin maailmalla Hitlerin kukistumisen jälkeen käytyihin sotiin. Maailma ja erityisesti kaikki pahimmat kriisipesäkkeet ovat pullollaan venäläisten Kalasnikoveja ja niiden kopioita, kuten myös Suomen armeijan varikot. 

Suomen varikoilla ei kuitenkaan enää ole jemmassa maamiinoja, mitkä räjäyteltiin taannoin puolustusvoimien rauhanajan ylipäällikön johdolla taivaalle isoina komeina jytkyinä Rovajärvellä. Niinpä verorahoilla on ostettava paljon uusia puolustuskaluja miinojen tilalle.

Suomen nykyisten natolaisten aseveljien USA:n, saksalaisten, englantilaisten ja ranskalaisten, sekä puolueettomien sveitsiläisten ja kymmenien muiden maiden aseteollisuuden tuotteita leviää koko ajan pitkin poikin palloa. Kiinalaisetkin ovat jo kauan kunnostautuneet aseiden massatuotannossa ja kaupassa. Tämmöinen "virallisten" asekauppojen lista olisi pitkä. Tarvittaessa kaupoista huolehtivat välikädet.

Ex-diktaattori Gaddafillekin myytiin myös Euroopasta niin paljon paukkurautoja ja muuta sotaroinaa, että niitä riittää myös mm. Malin ja muille keskisen Afrikan kapinallisille, Boko Haramille ja ties mihin. Onneksi Libyan olalta laukaistavat it-ohjukset vanhentuivat. Ranskalaiset joukot taitavat saada Afrikassa vastaansa ikäänkuin tuttujen aseiden tulta ja kotoisia räjähteitä.

Jos joku itsenäinen postimerkkiä suurempi valtio tai sen viranomaistaho ei ole tehnyt jotain asekauppoja, se ei sijaitse tällä planeetalla. 

***
Silti ulkoministerimme leimaa julkisten vihollistensa piirittämän ja niiden alati uhkaileman pikkuvaltion Israelin pahimmaksi rauhan esteeksi Lähi-idässä ja haluaa katkoa armeijoidemme väliset vanhat suhteet. Intrigööri ei sitä hyväksy, vaikka ei sitä tietysti meikäläiseltä kysytä. Erkki ei minua ymmärtäisi, mutta en minäkään Erkkiä.

Minustakin olisi kyllä mainio ajatus takoa miekat ja pyssyt ihan muiksi työkaluiksi. Valtavien aserahojen uusilla suuntauksilla ihmiskunta ihan oikeasti pelastuisi. Mutta ei aloiteta sitäkään loputonta pelastustalkoota ensimmäisenä Suomesta, eikä sormitella tässä asiassa vain yhden ikirähinän toista osapuolta eli Israelia! 

Ehkä Suomen pitäisi ennen toisten neuvomista vetäytyä itse pois sotaa tukemasta Afganistanista? Saman tien pitäisi myöntää turvapaikat edes Suomen omille afgaani-yhteistyökumppaneille perheineen? Muuten niille ihmisille käy siellä huonosti, kun talibanit palaavat valtaan. Eikä siihen enää kauan mene. Valitettavasti.

Afganistan saattaa jäädä samankaltaiseen tilanteeseen kuin ennen USA:n johtaman liittouman hyökkäystä ja miehitystä. Ehkä maa jakautuu taas Talibanien ja nk. Pohjoisen liittouman kesken, joskin uusiakin jakajia saattaa jo olla?

Hei Erkki! Lopetetaan ensin Suomen turhat sotimiset vierailla kaukomailla ja ollaan sitten taas besserwissereitä vai mitä ne oli!

***

Lisälinkkejä: 

 Miksi Suomi rahoittaa Israelin vastaista politiikkaa?

Palestiinasta Israeliin tehdyt raketti-iskut vuonna 2017, Wikipedia.

Youtube: Camp jihad.

Hizbollah on kasvava uhka Israelille.

Ai mikä sairasloma?

Paha pöpö.

Kaupungin toimialajohtaja vastaa puheluun maanantaiaamuna: "Vai on Mötinkäisellä sairasloma? Onko sitä taas musisoitu viikonloppuna niin tarmokkaasti, että on mandoliinikunto vielä maanantaina?"

"Eikö? Oletko sitten ehkä käynyt kauneusleikkauksessa imuttamassa botoxia lättyyn tai kolvias oikomassa? Mitä? Ei se semmoinen vilunkipeli vetele täällä Kaupungin Katukivien Kääntely- ja Pulunkakkojen Putsausvirastossa ollenkaan!"

"Tuommoiset mainitut syyt eivät ole päteviä, eivätkä kaikki muutkaan, vaikka kuinka sinulla olisi esittää tutun lekurin kirjoittama sairaslomalappu. Palkatonta tästä voi tulla, mutta ensin kuitenkin syynätään palaverissa, onko sairaslomaa kirjoitettu pätevästä syystä. Mitä mutiset? Ei se ole sillä hyvä ollenkaan, että on esittää työnantajalle sairaslomatodistus. Ehei..."

***
Intrigööri lueskeli toista kuopiolaisista paikallislehdistä (saman lehtiyhtymän omistamista) eli Kuopion Kaupunkilehteä. Lehdessä kerrotaan kaupungin pomojen puuttuvan hanakasti työntekijöiden sairauslomiin.

Toisin sanoen työnantaja ei välttämättä enää hyväksy lääkärin kirjoittamaa sairauslomaa, vaan sitä syynätään työntekijän ja esimiehen kanssa palaverissa, mihin saa kuulema pyytää mukaan myös työterveyshuollon ihmisen ja työsuojeluvaltuutetun. Tästä keväästä lähtien kaupungin eri sektorien esimiehet saavat "automaattisesti" kaupungin työterveyshuollosta mailin, kun työntekijällä täyttyy hälyraja sairauspäivistä.

Työsopimuslain mukaan työntekijällä ei säily oikeus sairausajan palkkaan esimerkiksi jos tuo onneton palkollinen on aiheuttanut työtä estävän sairautensa tahallaan tai törkeällä huolimattomuudella. Hälyraja ei ole korkea, sillä pitempi kuin yhden päivän sairausloma neljän kuukauden aikana jo aiheuttaa pomon puuttumisen asiaan!

Intrigööri ei ole ollut aikoihin kunnon ansiotyössä, koska työn jumala ei enää huoli, eikä piru pidä kiirettä. Niinpä kontaktipinta nykyiseen työelämään perustuu toisen tai vasemman käden havaintoihin. En edes tiedä, miten yleistä tämä tämmöinen sairaslomapomoilu jo on työpaikoilla. 

***
Lieneekö julkinen puoli ottamassa sairausloma-asioissa tiukempia ohjia kuin yksityiset työnantajat? Sairauslomaa kaikkivoipa kuntatyönantajakaan ei voine katkaista, mutta palkanmaksun sairasajalta kyllä, ellei katso lääkärintodistusta siltä osin päteväksi?

Vähän oudolta tuo tuntuu, tulihan sitä aikoinaan oltua mukana myös palkkarenkien etuja vahtimassa paikallistasolla oman alan ay-toiminnassa. Ehkä silloin duunareilla vielä oli enemmän erilaisia oikeuksia, työvelvollisuuksien ohella?

Jutussa mainitaan myös sellaisia asioita kuin mahdollinen työntekijän harrastama taktikointi palkallisilla sairauslomapäivillä, mahdollinen huono työilmapiiri tai työpaikan kosteusongelmat. Työn raskauskin voi olla sairastelun syy, jolloin työmenetelmissä olisi korjaamisen paikka. 

Myönteistä tässä kuvatussa uudessa käytännössä lienee ainakin se, että sairauslomiin johtaneita työstä johtuvia syitä selvitetään ja huonoja työoloja toivon mukaan korjataan.

Kielteiseltä tuntuu äkkipäätä ainakin se, ettei ihmispolon sairastelun syy ole enää yksiselitteisesti vain hänen ja lääkärin välinen asia. Työnantajasta on kai tulossa, hupskeikkaa, myös jotenkin lääkäriä pätevämpi sairauksien arvuuttelija.

Vai onko kysymys yksinkertaisesti siitä, ettei lomalöhöilystä enää haluta maksaa, eikä tietenkään ylitöistä? Isolla kaupungilla on sentään monta tuhatta palkollista, joten rokulipäiville kertautuu hintaa. Muistakin lomarahoista kyllä haluttaisiin tinkiä, lomia kunnat ja kaupungit kyllä usein myöntäisivät, palkattomasti.

Mutta tuovatko palaveeraukset sairaslomista taas lisää turhia byrokratian kierroksia kunnalliseen juggernauttiin? Onhan siinä kuntapampuilla taas pähkäilemistä, jos on työläisilläkin! Parempi lie yrittää huolehtia terveydestään, ettei paljon sairastelisi. 

***
Kuopion Kaupunkilehteä pitää kehua vielä lisää, sillä toisessa jutussa kerrotaan siitä, kuinka kunnan työntekijöiden viiden vuoden irtisanomissuoja on voitu haihduttaa kuin menneen talven lumet pilveen. 

Tuommoisen katalan tempun voinee tehdä vaikka jutussa kuvatulla tavalla siirtämällä esimerkiksi pitkälti toistatuhatta ihmistä suorasta palvelussuhteesta kunnan eli kaupungin kanssa tässä tapauksessa sairaanhoitopiirin hallitsemaan ja omistamaan liikelaitokseen. Sillä lailla!

Intrigööri ei ole ennenkään kannattanut kunta-alan ihmisten ylipitkää viiden vuoden irtisanomissuojaa, sillä yletön epätasa-arvo tiukkenevilla työmarkkinoilla on liikaa. Kieroilla tämmöisellä asialla ei kuitenkaan pitäisi, kysymyshän on kokonaisuutena hyvin suuresta joukosta hyödyllistä työtä tekevistä ihmisistä.

Lainaan lopuksi vielä jutun toimittajaa: "Jokin tökkää kun kunta alkaa leikkiä yritystä ja omistajaohjaus vetelee naruja salaa liikelaitosten ja yhtiöiden selän takana."

Kyllä sitä ilmaisjakelulehdissäkin juttuja osataan värkätä. Laitan alle linkin näköislehteen. Sairauslomajuttu löytyy sivulta 3 ja henkilöstön pissitysjuttu sivulta 10.


http://www.kaupunkilehti.fi/web/pdf/index.php

***

Kataisen kaatajaiset

Kyllä kepu voitelee
ja asiat luistaa!

Eduskuntavaaleihin on vajaat kaksi vuotta ja silloin Suomeen kaulitaan ja kääritään kovalla kiireellä uutta hallitusta.  Voinee ainakin olettaa, että seuraava monivärihallitus olisi koossa jo ennen juhannusta 2015. Samaan syssyyn sopinee olettaa, että kokoomusta odottaa vähintään laskeutuminen epätasaiselle alustalle, eikä seuraava pääministeri ole kotoisin Siilinjärveltä.

Talouselämässä on mielenkiintoisia pohdintoja seuraavan hallituksen koostumuksesta eli mm. siitä, tuleeko ministereiksi työläisporvareita vai punaniskoja. Sopisiko tuosta punaniskailusta sanoa, kuten tuhmat pikkupojat ennen huutelivat, että "niskoo pakottaa".

Pakottamatta kepu on noussut gallupeissa kuin pakkanen sen tulevan rajun ilmastonmuutoksen eli uuden jääkauden edellä. Mediosot näyttävät leipovan kepua tulevan hallituksen taikinan nostattajaksi. Puolueen puheenjohtaja Sipilästä arvuutellaan seuraavaa pääministeriä.

***
Sikspakkihallitus tiedotti keskiviikkona päättäneensä sote-sotkusta, mutta kuviot jäivät yhtä sekaviksi kuin aikaisemminkin. Sotessa otettiin käytännössä taas aikalisä. Sote-info oli pelkkä keskinäisen kehumisen kerho, muuta asiaa infosta ei pahemmin irronut. Jos jotain hyvää oli saatukin aikaan, se jäi taviksilta pimentoon. Sotku vain jatkuu ja pahenee.

Hallituksen apupuolueista viestitellään, että hallituksesta lähtö oli muka taas lähellä tai olisi muka pitänyt ehkä jos vaikka kuitenkin, niinku lähteä lätkimään. Hah! Miksi sitten äänestäjille kuitenkin taas syötetään puolivillaista sutta ja sekundaa?

Sote- ja kuntaremonttien toivottoman vatvomisen perusteellakin voi otaksua, ettei Suomea johdella  2015 - 2019 ainakaan nykyisellä hallituspohjalla. Kokoomuksen politiikan ihmeen pitkään jatkunut hyvä kannatus rapisee talouskasvun hiipuessa ja vain työttömyyden kasvaessa.  

Kunnissa, sekä terveys-ja sossuasioissa on kysymys ihan ihmisille perustavista asioista, joita ei voi romuttaa nenä pystyssä määräilemällä ja hääräilemällä, kuten eräskin ministeri ylpeänä esittää. Hallitus yrittää syödä kerralla enemmän kuin suuhun ja poskiin mahtuu, vaikka koko monimutkainen selvitystyö olisi pitänyt tehdä kunnolla maakuntapohjalta, kunta kerrallaan. Kaikkia ja kaikkea ei pitäisi ahtaa samaan valuun, pahimpaan EU:n komentotyyliin.

Koska kaikkein tärkemmissäkään asioissa ei löydetä järkilinjaa, ei sellaista saada aikaan muutenkaan. Sikspakissa apupuolueiden pyrkyryydelle onkin jouduttu antamaan paljon löysiä, kuten vihreiden vaatimassa vanhojen vaalipiirien romutuksessa Itä-Suomessa. Äänestäjät eivät  ensi vaaleissa tunne lainkaan naapurimaakuntien ehdokkaita. Vihreiden oma etu ei ole kaikkien etu.

Löysiä on kyllä riittänyt EU:n yhteisissä globaalien pankkien pelastustalkoissakin, mitä otettuihin vastuisiin tulee. Mutta eihän se meihin pahasti koske, jos Etelä-Euroopan ihmisiä kurjuus kivistää, jopa itsaripolttouhreja myöten. Pian kyllä koskee, toivottavasti ei kovin kovasti.

Vastineeksi löysistä ohjista ja ministerivallasta vihreät vaikka nielevät uraanisauvoja kuin fakiirit feikkimiekkoja. Vasurit hyppivät samasta syystä eriarvoistushumppaa. Kristilliset syövät ristinsä kaikkine poikkipuineen.

Ruotsalaiset säilyttävät aina vain maailman parhaan vähemmistöasemansa, så det bra! Vieläkö pitää arvuutella, mikä puolue on paras poliittinen peluri Suomessa. Ja hymyssä suin, vaikka kieli olisikin hyvin päivettynyt.

Sitä se on politiikka, puolueiden ehdoton valta, eikä muuksi muutu. Suomalaisessa demokratiassa on puutteensa, varsinkin jos se demokratia eli kansanvalta oikeasti puuttuu. Mutta parempaa systeemiä ei kai ole keksitty. Sellaisen voisikin keksiä vain yksinvaltainen diktaattori, muuten koko homma pilaantuu riitelyyn.

***
Politiikka on taitolaji, varsinkin jos joskus joutuu puhumaan totta. Keskustan uusi puheenjohtaja vaikuttikin pitkään lähinnä herra ujolta piimältä parkkiintuneiden poliitikkojen porukassa. Johtuisiko tuo siitä, että yrittäjänäkin menestynyt mies oli tottunut oikeaan elämään, missä mm.  bisneksiä pyörittäessä joutuu puhumaan totta ja ainakin pitää pyrkiä pitämään puheensa?

Mutta kyllä Siperia opettaa. Sipilässä on tietysti ministeriainesta ja ehkä piäministeriksi asti, jos kepun perälauta muuten pitää. 

Omat ajatuksensa tästä on tietysti Timo Soinilla ja persujen jytkyjoukkueella. Demaribemari on tainnut jämähtää johonkin kiveen pohjapellistä kiinni? Mutta vielä on kovin aikaista laittaa pelipanoksia, katsotaan ensin pari talvea.

***
Kepulla ja maaseudun väellä on muuten hyvä ja hyödyllinen 4H-kerhonsa lapsille ja nuorille. Persuilla ja jytkyillä on oma isojen poikien 3H-kerho: Halla-aho, Hakkarainen ja Hirvisaari. Nyt on  pitempään ainakin näyttänyt siltä, tässäkin 3H:ssa, että kyllä Siperia opettaa. 

***
Intrigöörin mielestä tuo kauhian iso ja vaikea terveyspuoli pitäisi käsitellä sote-rytäkässä ihan erikseen. Sosiaalipuolen käytännön uudistukset kansalaisille riippuvat mm. tulevasta kuntien määrästä. Tulevista sosiaaliuudistuksista onkin kuultu harvinaisen vähän tai ei mitään.

Pitäisikö tässä vaiheessa edes toimeentulotukien perusosien hoitaminen siirtää kunnilta Kelalle? Siten saataisiin maahan lisää tasa-arvoa asuinpaikasta riippumatta. Sosiaalihuollon tarve ainakin lähivuosina kasvaa, sitä ei ole vaikea ennustaa. Mutta voihan olla, että moinen köyhien ongelma on liian mitätön tärkeille poliitikoille?

Omat ongelmansa tuo tämä tietoyhteiskunta. Pienissäkin nykyisissä kuntakeskuksissa on kirjastot. Kirjastoissa on tietokoneita kuntalaisten käytettäväksi, eikä uusien hankkiminen lie ongelma. Pikkukylistä palvelut karsiutuvat, eikä kaikkialla ole ole edes R-kitkaa, mikä maksusta auttaisi pakollisten laskujen kanssa.

Siis kirjastot ja muut kunnantuvat avuksi! Ehkä kunnissa kannattaisi palkata nohevia työttömiä nuoria tukitöihin opastamaan ja avustamaan vanhuksia ja muita tarvitsevia nettipalvelujen käytössä? 

Kaikilla pitäisi olla edes jokin mahdollisuus verkon tärkeimpiin palveluihin, vaikka omaa nettiyhteyttä ei olisikaan. Läppäri vanhuksia varten kulkisi kotipalvelunkin mukana. Voisi ehkä  siinä olla euron, parin palvelumaksukin per kerta? Olisiko tuo tuommoinen liian käytännöllistä?

***