Sanan sanotaan olevan miekkaa vahvempi, mutta salasanojen kohdalla se ei pidä paikkaansa. Helppo salasana ei pidä nettirosvoa loitolla. Pelkkä simppeli sana tai numeropötkö ei ole hyvä salasana.
Nettilehdissä kehotellaan aika usein päivittämään omat salasanat ja tekemään samalla niistä vahvempia. Lisäksi muistutellaan, ettei samoja salasanoja pitäisi käyttää eri verkkopalveluissa.
Intrigööri selaili tuossa reilun viikon takuista 19.4. Tekniikka & Talouden paperilehteä , missä on juttu nimeltä "Verkkorikos ja miten se tehdään". Kokonaista juttua ei löydy netistä kuin lehden tilaajille, joten lainailen sitä tässä vähän, koska jutun toimittajan ja haastateltavan (Stonesoftin edustaja) tekemä rautalankavääntö oli itselle tarpeen asian periaatteen oivaltamiseksi. Ehkä joku muukin nettitupelo on ihmetellyt tätä salasanasyndroomaa?
Nääs kun meikä oli nörttipojan ikäinen, oli saavutus jo oppia takomaan konekirjoituskonetta, vieläpä kymmensormisysteemillä (Sitä en ole sen koommin käyttänyt, enkä tarvinnut.) Jutun perusteella asiansa tai krakkeri selvittää löysät sanasalat heittämällä, mutta vahvempien salasanojen selvittäminen jää sikseen, jos siihen tuppaisi menemään tehokkaimmillakin värkeillä vuosikausia.
Surkea salasana on esimerkiksi luureista tuttu nelinumeroinen PIN-koodi, minkä arvuuttelu veisi aikaa, vauhdilla viisi arvausta sekunnissa, reilut puoli tuntia. Jos ja kun ammattikrakkeri käyttää nk. "kräkkäystä tiivistetystä muodosta" vauhti onkin jo miljoona arvausta sekunnissa ja PIN-koodi ratkeaa 1 millisekunnissa! Toki puhelimissa semmoinen peli ei onnistu, koska luuri itse katkaisee väärät yritykset kolmeen kertaan.
Tuttu ihminen oli jostain syystä vaihtanut luurinsa suojakoodin, sen viisinumeroisen vakion 12345 johonkin muuhun ja unohtanut uuden koodin melkein saman tien. Siksi se nätti punainen Noksu, kosketusnäytöllä ja numeronäppisellä, sekä 5 mökäpikselin kameralla jää ikiajoiksi hyllylle. Ehkä alan liikkeessä osattaisiin ohittaa suojakoodi, mutta olkoon, kun se varmaan maksaisi enemmän kuin tuon esineen arvon verran.
***
Mutta takaisin tietokoneisiin: T&T:n jutun mukaan jokin sanakirjaan pohjautuva salasana, viisi kirjainta ja yksi numero, ei ole PIN-koodia vahvempi, sillä tuommoinen salasana murtuisi vieläkin nopsemmin.
Kahden sanan ja yhden numeron 12-osainen yhdistelmä, esimerkissä: acetis7stuff murtuisi sekin, arvausmenettely veisi aikaa jo 140 päivää, mutta se ihmehirmu kräkkerikone söisi tuonkin salasanan noin minuutissa.
Pelkistä isoista ja pienistä kirjaimista koostuva kuusikirjaiminen salasana aukeaisi vastaavasti joko kahdessa vuodessa tai "turbolla" viidessä minuutissa.
Mutta sitten taulukossa mennäänkin vahvojen salasanojen puolelle: Jos vaivaudut sotkemaan 8-osaisessa salasanassasi viisi isoa ja pientä kirjainta, sekä kolme numeroa, sen arvaaminen veisi melkein 1,4 miljoonaa vuotta. Se nopea kräkkerikonekin arvuuttelisi bitit ja levyt paukkuen semmoista salasanaa peräti seitsemän vuotta. Tässä taitaa olla se käytännön raja, jolloin salasana on turvallinen? Esimerkkinä jutussa on 8-osainen salasana: 5hnJ7n9i.
***
Hakkereilta, krakkereilta ja muilta virtuaalijerkkujen käyttäjiltä saanee ikuisen? turvan sotkemalla 8-osaiseen salasanaan kaikkia ASCII-merkkejä.
Isoja ja pieniä kirjaimia ja numeroita sotkemalla 12-osaiseen salasanaan saisi olla pöllötellä turvallisin mielin nykytekniikkaa vastaan toista sataa miljardia vuotta. (Tuo hirmuinen lukuhan lähenee jo yksittäisten pienten euromaiden velkasaldoa. Meneeköhän euroalueen ylivelkojen maksamiseenkin yhtä paljon vuosia?)
Näin se on, mutta nettirosvoilla on yhtä monta konstia kuin on meikäläisiä tupeloita netin käyttäjiäkin. Nettipalveluiden tunnuksia ja salasanoja, kuten luottokorttitietoja, voi vakoilla ja selvittää monin tavoin. Ohjelmistoissa ja kai koneissakin on porsaan tai ainakin ötökän mentäviä reikiä. Tarkemmin niistä ja muusta tietoturvasta kirjoittaminen onkin sitten ammattilaisten hommeleita.
Intrigööri luulee siis tästä puolin laittavansa salasanansa riittävän turvalliseen kuntoon käyttämällä vähintäin 8-osaista salasanaa, missä on isoja ja pieniä kirjaimia, sekä numeroita. (Jos viitsii, ei kai niitä ihan kaikkia tartte muuttaa?) Salasanaa ei pitäisi etsiä sanakirjoista, mieluummin keksiä ne mistä vain, vaikka vauvankielestä.
Intrigööri oli ennen jonkin sortin muistihirmu, jos ei tarvinnut tehdä kuin yksi haastattelu päivässä, ei tarvinnut plarata muistivihkoa tai kuunnella nauhaa. Puhelinnumeroitakin muistin melkoisesti, kuten monet muutkin. Se oli sitä aikaa, kun kännykkä ei ollut vielä tyhmistänyt.
Nyt ei omaan muistiin enää kannata luottaa. Siispä kirjoitan nettitunnukset ja salasanat muistiin ja tulostan listan paperille, päivitän sitä kynällä ja teen joskus uuden listan. Sen samaisen muistion tuorein päivitys taitaa nytkin olla koneella, mistä se pitäisi vissiin siirtää tikulle ja pöytälaatikkoon turvaan.
Kone on taas pitkästä aikaa suojattu ihan maksullisella ohjelmalla, kun sen sai halavalla yhdelle koneelle operaattorilta. Täyttä turvaa tunkeutumisilta ei kai saa, pahimmilta haittaohjelmilta ei suojaisi mikään, mutta tuskin kotikoneille tullaan järeillä aseilla tyhjää pyytämään? Bottiverkkoon vissiin kelpaisi, miten lie?
Jos joku murtautuisi kämppään, niin siinä menisivät kai muistiot, muistitikut ja konekin. Toivottavasti jäisivät edes kirjastokortti ja radio, tellun voisivat viedä. Elämä on täynnä riskejä, mutta minun kohdallani pelko "omaisuuden" anastamisesta ei ole peloista suurin. Haittaa ja kiusaa konnat kyllä voisivat tehdä.
On tämä nykymaalima menny mahottomaksi! Ennen oli vain pieni pelko siitä, että joku tuttu murtautuisi salaa jääkaappiin, joisi kaljat ja söisi ruokia, kuten saattoi tapahtua. Nyt kotoisa suomalainen kulttuurimme on rikastunut niin paljon, että kotimurtoja tehdään taas paljon tulevanakin kesänä, yöllä ja päivällä. Rikollisillakin on vapaa liikkuvuus.
Maailma oli ennen teknisesti ja muutenkin vähän yksinkertaisempi, mutta aika mukava. Maalla riitti poissaolon turvaksi, kun oli luudanvarsi ulko-ovea vasten, ei siitä niin kauan ole. Se tapa lienee tallella vieläkin jossain syrjäkylillä. Naapurit olivat maalla ja kaupungissakin ihmisen paras turva ja auttaja, eivätkä pelon aiheita, kuten nykyisin joskus saattaa sattua.
***
Intrigööri aloitti tämän bloqistin taipaleensa vuoden 2011 alussa. Tarkoitus oli lähinnä verrytellä pitkästä aikaa nakkisormia näppiksellä. Koska politiikkaakin oli pitkästä aikaa tullut pikkuisen seuratuksi, ajattelin myös katsoa, josko siitä yhteisten asioiden hoitamisesta saisi irti himpun huumoria. No, jotain siitä on ehkä irronnut, edes huonoa huumoria. Välillä on toki tullut eksytyksi tyyten toisenlaisiinkin aiheisiin.
Nyt alkaa politiikasta kirjoittelussa monistakin syistä vitsit vähetä siinä samalla kuin oma politiikan ymmärtämys hupenee. Eduskunnan tyypit on valittu tehtäviinsä lakeja säätämään, mutta jo pitemmän aikaa on näyttänyt siltä, että puoluepoliittisessa valtapelissä ei lakeja pahemmin kunnioiteta.
Jakomielisyyskin tietty rehottaa, koska pääosan läpivuotisesta lakitulvasta sanelee unioni ja marssii samalla pienen Suomen kansallisten lakien ylitse. Poliitikot varmaankin kieriskelevät yöt levottomasti lakanoissaan, sillä kahden herran palvelijoilla tuppaa joskus olemaan nk. sukkela olo. Jos nääs vanhakantainen omatunto sattuu kenellä olemaan tallella.
Demokratiasta on kävelty rautasaappailla yli jo kauan sitten, unionissa demokratia näyttää olevan vain joutava hidaste, jokin turhake menneiltä vaaran vuosikymmeniltä, jolloin voimakaksikko Ronald ja Margaret eivät olleet vielä kaataneet kansanvaltaa, eikä kapitalistien kauhua eli kaikkien suomalaisten ylintä virallista ystävää eli Neuvostoliittoa. Enää ei mitään pelokkeita ole. Kaikkea ohjaileva kasinokapitalismikin on poliitikkojen paras kaveri.
Lainsäätäjämme eivät suin surminkaan uskalla sallia edes neuvoa antavia kansanäänestyksiä. Pois se heistä! Hyvän vastaanoton taviksilta saaneet kansalaisaloitteet toimivat toki jonkinlaisina mielipiteiden mittarina, mutta ei niillä juuri mihinkään voi vaikuttaa. Kansalaisaloitteiden painoarvo on suunnilleen samanlainen kuin yksittäisen kansanedustajan joskus tekemillä eduskunta-aloiteilla, mitkä hyvin harvoin johtavat mihinkään päätöksentekoon.
Näissä tunnelmissa intrigööri jää pienelle kevättauolle. On aika palata luontoon, metsäpoluille kuuntelemaan kuinka käki kakkii kuusikossa. Käkien onnettomat uhrit, isojen munausten hautojat, kuin tavikset poliitikojen kynsissä, nuo kivat pienet lintuset livertävät lisääntymispuuhissa ja pesää rakentaen kuin viimeistä päivää. Lumiakin näkyy enää vain synkimmissä varjopaikoissa ja Noksun mainoksissa...
Tauolla on myös syytä miettiä tämän blogin tilannetta. Blogin tasoa pitäisi varmaan nostaa tai sitten sääliä täällä kävijöitä ja jättää höpinät sikseen? Ehkäpä edes politiikasta kirjoittelu on syytä laittaa hyllylle muiden muistojen joukkoon väljähtymään? Pian kai tuokin asia tästä selkenee?
***
Ai niin, tuo otsikko Kunniattomat paskiaiset! Josko olen tässä hyvinkin lopettelemassa politiikasta kirjoittelua, silloin otsikko ei vähääkään viittaa kunnianarvoisiin parlamentaarikkoihimme, vaan taannoiseen sotaelokuvan tapaiseen amerikkalais-saksalaiseen tekeleeseen nimeltä Kunniattomat paskiaiset. Taollahan pitää lukea paljon ja töllätä elokuvia.
Tuo vuonna 2009 valmiintunut elokuva on Quentin Tarantinon käsikirjoittama ja Brad Pittin tähdittämä. En tiedä, kannattaako sitä kenenkään katsoa, vähän raaka tarina se oli, mutta sota on.
Ei, intrigöörille ei tulisi mieleenkään sanoa, että jotkut politiikot ovat kunniattomia paskiaisia. Sehän olisi ilmiselvää poliitikkojen väheksymistä, muutamat heistä ansaitsisivat paljon paremmin toimintaansa kuvaavan nimityksen, kuten esimerkiksi...
No, mutta. Taas meinasi blogin uusi hillitty ote lipsahtaa. Linturikasta kevättä!
***
Lisäys 2015: Brad Pitt tähdittelee toistakin kovaa sotaelokuvaa, nimeltä Fury. Katsoin sen ja suositus tähän, jos raaka sotiminen ja tankilla rymistely kiinnostavat.
***
Urkki kyseli aikoinaan sitäkin, että liekö Suomella malttia vaurastua. Nyt pitäisi suomalaisten kysellä itseltään ja muilta, löytyykö rohkeutta äänestää ja tehdä se toisin kuin ehkä aikaisemmin.
Vain tavis voi pysäyttää eurofanaatikkojen tuhopolitiikan äänestämällä, kukaan muu siihen ei pysty kuin riittävä joukko tavallisia kansalaisia.
Kun kokoomuksen itsessään aika kummallinen asema Suomen suurimpana puolueena luisuu alamäkeen, silloin Kataisen aika pääministerinä on ohi. Se olisi tietysti surullista suurelle eurouskovaisten lahkolle.
Katainen esiintyi taas kerran eilen eduskunnassa kuin ainakin fundamentalisti, joka syyttää toista jumalanpilkasta ja pelottelee tätä helvetin lieskoilla. Nuppi tutisten piäministeri yritti kuulustella Soinia eurovastaisuudesta.
Soini vastaili aika järkevästi, jotta eurovaluutta ei ole ikuinen ja joidenkin maiden ero yhteisvaluutasta olisi sattuneista syistä ihan tervettä meininkiä.
Kepun todellisesta unioni- tai eurovastaisuudesta ei ota vanha kehnokaan selkoa ennen kuin monta yötä on nukuttu ja sato tuleentuu äänestyskopeissa 2015. Ainakin puolueen puheenjohtaja Sipilä lähipiireineen lienee saanut kokoomuksen telaketjutraktorin vedosta ja Kataisesta pääministerinä tarpeekseen. Toivottavasti uusi puheenjohtaja järkimiehenä luotsaa kepun pysyvästi uusille raikkaammaille vesille!
***
Kataisen tuoreimmat lääkkeet eurokriisiin ovat kuin tuhnuja nahkahousuissa. Aamun Savon Sanomat kertoo Kataisen apteekin kolmesta mikstuurasta.
Energiamarkkinat pitäisi kuulema yhtenäistää eli Suomessa tuotetun sähkön hinta olisi nostettava kalliimmalle eurooppalaiselle tasolle. Siinä menetettäisiin tärkeä kilpailutekijä yrityksille ja lisättäisiin kansalaisten jo nyt huimia elinkustannuksia.
Katainen lienee samalla kannalla kuin EU:n entinen laajentumiskomissaari Rehn, koska unionin laajentaminen olisi hänen mielestään tärkeää. Tämä toimii vain tiettyyn rajaan asti, sillä unionissa on jo nyt maita, joita ei olisi pitänyt siihen vielä hyväksyä, eikä ainakaan ottaa niitä rahaliittoon. Turkin osalta saattaisi olla parasta vain lisätä yhteistyötä jonkinlaisen ETA-mallin pohjalta.
Puheet EU:n omasta puolustuksesta ovat silkkaa potaskaa. Vaikka potaskalla voi tehdä miljardeja, kuten eräs ukrainalainen oligarkki, joka omistaa mm. osan Kyproksen suurimmasta ja nyt ehkä alasajettavasta pankista, ei sama onnistu Kataiselta. EU:n yhteinen puolustus on yhtä kuin Nato ja sen ulkopuoliset yhteistyömaat.
Jos ja kun USA vetäytyy loitommas Euroopasta, tänne vain muodostuu tiiviimpi eurooppalainen Nato-puolustus. Intrigööri ei ole himonatottaja, mutta jos Suomessa todella halutaan tehokaampaa puolustusta, kannattaa edes olla Naton kanssa kaveria.
Miten pitkälle se Naton hyvä kaveruus tosipaikassa riittäisi, sitä saa vain arvailla. Maailma on nyt tässä asiassa meidän osaltamme mallillaan, mutta uusia uhkia maailmanrauhalle kytee koko ajan. Kuka nyt haluaisi heikentää Suomen puolustusta, paitsi vissiin kokoomusvetoinen hallitus pikku apulaisineen?
Vai onko kokoomus todella vihervetoinen ja miten pitkälti? Silloinhan tunnettu rattimies Ville Niinistö olisi pääministerin harmaa eminenssi, jos ruotsalaisten Harold Lloyd, eikun Carl Haglung olisi adjutantti. Aiempi vihreiden puoluepomo ja -runoilija Anni Sinnemäki ainakin vei Vanhasen hallitusta kuin sonnia nenärenkaasta.
Vaihtoehto Suomen tuhoamiselle demokratiasta vapaan unionin, keskuspankin vetämän rahaliiton ja kansainvälisen suurpääoman johdolla on vain ja ainoastaan äänestää itsenäisen, mutta yhteistyöhaluisen Suomen säilyttäjiä, eikä liittovaltioon jo valmiiksi orja-asenteen ottaneita käskyläisiä.
EU:n vahvuus on itsenäisten jäsenvaltioiden hyvässä yhteistyössä kaikille tarpeellisissa asioissa , eikä missään liittovaltiossa järkyttävine talouden yhteisvastuineen.
Ensi vuonna eurovaaleissa voi äänestämistä taas harjoitella. Eurokriisiä meillä ainakin riittää pitkään, kuten monet ovat varoitelleet. Suomen velkamälli ja takausvastuut vain paisuvat. Tuhon kierre pitäisi edes pysäyttää, eikä ajaa täysillä seinään.
***
EU se meille meille lakeja ja direktiivejä hulluna pukkaa niin että joskus bisnesherrojakin hirvittää. Ja eduskunta se vasta lakeja meille mättää. Oikeastaan ne lakipykälien viilaamiset ja höyläämiset ovat koko Arkadianmäen sirkuksen ainoa järjellinen tehtävä, ellei joutavaa pönötystä lasketa. Sutta sieltä tavallisesti tulee, mutta sekin on laeissa huomiotu, sillä susi on tiukasti suojeltu elukka.
Mutta oikeestaan, mitä välii. Mitäs me tavikset niistä älyttömistä lakipykälistä, veroista ja maksuista välitetään, kun poliitikotkaan eivät niistä aina viitsi välittää. Ei Villekään (viher) välittänyt, kuten päivän uutisissa kerrottiin.
Moraali - mikä se semmoinen on? Vai laitetaanko muka koko kansa lusimaan, jos jokainen jotain lakia tulkkaa omalla tavallaan? Näin oli kyllä ennen naapurissa, niin monen suomalaisen ja yleisradion alati kehumassa ihmemaassa Neukkulassa. Pakkovaltaa ja piikkilankaa siellä riitti aikansa, mutta riittääkö sitä täällä Eukkulassakin? Eipä taida riittää.
Vaan on sitä meikäläinenkin on aika nipotiukkis, kun on tohtinut aikaisemmin blogissa arvostella vihreää naisministeriä pienistä huolimattomuuksista remppahommien maksupuolessa. Mitäpä sen on väliä?
***
Pyörii se musta ja harmaa rahakin yhteiskunnassa. Jerkkuileva tai kangella kääntävä pikkukonna käyttää hyödyllisesti kaikki jostain kaupasta, kioskista tai firmasta, aukioloajoista riippumatta, ottamansa tienestit. Hän laittaa diileriltä saamansa rahat kiertämään ja ostaa jostain toisesta kaupasta vaikka mitä kivaa ja elättää ehkä myös lähipalveluja, kuten kapakoitsijaa. Huumeorjat ovat tietty oma lukunsa.
Iso kauluskonna kuluttaa sitten isosti jakaen anastamaansa hyvää perheelleen ja hyville veljillekin. Iso konnuus on monialaista, sama se keneltä vie. Hauskinta on tietysti viedä lapsilta ja vanhuksilta. Joku onnistui viemään jopa kokonaisen lastenkodin säätiöineen ja joku toinen köijää mm. satojen vanhusten säilyttämisestä saamansa tuotot verottajalta turvaan. Raha kun ei pahalta haise.
Työn raskaan ja harmaan raataja laittaa hänkin pikku tilinsä kiertoon, ainakin ruokakaupassa. Hän saattaa myös käydä kaljalla ja ostaa perjantaiputelin. Jos harmaan talouden duunari kurlaisi alkohoolia enemmälti, jäisivät duunit tekemättä ja mitä siitäkin tulisi. Jäisi siinä moni väliseinä laittamatta, peltityöt tekemättä, seinät sutimatta, putket jenkaamatta ja sähköt vetämättä.
Moni remppa olisi jäänyt tekemättä ja omakotimökki olisi ilman harmaata ahertajaa ja osaajaa jäänyt vuosien varrella valmistumatta tai keskentekoiseksi, rakentajan velkabudjetti kun tahtoo aina loppupäästä huveta. Tee se itse kun ei ole sallittua, ei ihan aina, jos vaikka osaisikin. Vaikka onko silläkään enää nykyisin niin väliä?
Harmaa työ on niin kovin monen suomalaisen rakennuttajan ja samalla myös työttömän tai muuten pienipalkkaisen duunarin pelastus. Ainakin ennen harmaat hommelit piti tehdä nopeasti ja samalla viimeisen päälle kunnolla. Harmaisiin hommiin ei edes päässyt, jos ei ollut hyvä käytännön osaaja. Paitsi ehkä pääsi armeijan harmaisiin.
Rakennusboomin ylikuumenemisen huomasi ennen siitä, ettei ukkoja löytynyt edes harmaisiin hommiin. Nythän tekijöitä riittää, mutta normaalin päivätyön laatu on kärsinyt pahasti. Olisiko syy siinä, ettei vierasperäisille työläisille oikeastaan tavata maksaa palkkaa, heille annetaan vain vähän elatusrahaa. Harmaata tekevät kotimaiset ammattihempat, myös korjaillen monikansallisten päivätyöläisten jälkiä tai mitä milloinkin.
Harmaasta työstä myös maksetaan oikeasti, nopeasti ja reaalitaloudessa. Nahkatakkimiehillä on aina paljon kätsyä kuminauharullalla taskussa. On muuten niissä kuvioissa paree ollakin.
Ja harmaita hommia aina riittää, vähän kaikkialla. Joten mitäpä sitä moittimaan, jos ministerikin... Ja pitäähän korkealla tasolla harmaata taloutta torjuessa ja valtioyhtiöitä ohjaillessa olla edes hajulla siitä, mistä siinä talouselämässä on oikeasti kysymys, kun rahan äänellä laittaa.
Ja mitäpä on väliä senkään, jos vihreän miesministerin kaasujalka joskus painaa. Kyllähän se kouhotus jostain typeristä fillareista tai sähköautoista ja tuulipropelleista varmaankin tympii. Saa sitä joskus jokainen ratin takana pikkuisen irrotella. Ei se pienehkö ylinopeus hyvällä autolla ja kunnon tiellä mitään meinaa. Kahtasataa jos olisi poika painanut menemään jäisellä kelillä, sitten se vasta olisi ollut vihreältä vähän machosti tehty!
Eikä siitäkään kannata välittää, jos vakituinen käyttöauto sattuu olemaan Ruotsin rekisterissä. Hyvä ihme, Suomihan on ruotsalainen! Eikö muka sitä ymmärretä, että hyvien naapurien kesken voi aina vähän joustaa? Olisi se aika epäreilua, jos moisesta pikku ajelusta pitäisi ministerin mätkyveroja maksaa, ihan kuin tavikset. Vai mitä?
***
Eikä silläkään olisi mitään väliä, jos tässä meikäläinen tässä hurjaantuisi ja kävisi kohta kylällä jostain lähikaupasta mäyriksen ja hookoota koukkaamassa, ehkä muutakin, eikä rahaa tartte aatella. Oma moraali siinä vain jarruttaa, ettei niin voi tehdä.
Jaa, jotta maksaa pitäisi? Siellä kassalla? Eikä pidä, älkää nyt hassutelko! Eräs edellisen hallituksen vihreä oikeusministeri, nainen muuten, sai aikaan sen, ettei tartte maksaa jos ei taho. Eikä siitä köyhälle velkaiselle paljon mitään seuraisi, tyhjästä on turha nyhjäistä, eikä sakkoja lusimaan helposti laiteta, jos ollenkaan.
Vikkelässä kunnossa juoksukaljoja hakiessa on kyllä hyvä olla, sillä huonolla onnella kaupassa voi olla joku alipalkattu vartija ja tai hyvin suvaitsematon kauppias. Mutta sitä tervettä juoksukuntoakin vihreä ministerirouva kai ajatteli vanhoja tiukkislakeja uusiksi rukatessaan, ihan vain suvaitsevasti köyhien kansalaisten parhaaksi. Juoksuhan tekee köyhille hyvää, siitä saa myös onnistumisen iloa. Eikös vain?
Mitä sen on väliä, jos vaikka kaupasta vähän vie, toiset sen aina maksaa, tavalla tai toisella. Pitäisikö vain ottaa rentaalisti ja äänestää seuraavan kerran noita rentoja vihreitä. Kyllä vihreät aina sen sisarpuolueensa komulkaanit voittaa! Vihreenä voisi myös päästä moraalisesti toisille nipottamaan, ellei muuta keksi, niin roskien lajittelusta. Ihquu!
Ja mitä senkään on välii, ettei opettaja saa nykyisin työntää luokasta pois rähinöivää teiniä. Fudut siitä saa, se ope. Kovaäänisimmät murkkutenavat on ne, jotka koulussa määrää. Mutta väliäkö silläkään?
Eipä tarvitse olla kumma ennustaja veikatakseen, että yksityiskoulut yleistyvät. Suomessa on pian rupusakin kakaroille julkiset ja vähän homeiset koulukasarmit. Hyvinvoivien perheiden lapsosia varten on vartioidut yksityiskoulut. Terveydenhoidossa se on jo arkipäivää.
Mutta köyhät ja rötösherrat meillä on aina keskuudessamme. Kansantaiteilija Jaakko Teppo välitti aikoinaan edes rötösherroista, vaikka katselikin Ryynäsen Topin touhuja hyvin suvaitsevasti.
***
"Saisiko Suomen valtiolle olla huomattavia lisätuloja?" kyselee verotusneuvos Markku Hirvonen päivän Hesarissa.
"Suosiiko Suomen siksapakkihallitus tietoisesti harmaata taloutta?" ihmettelee yleisneuvostelija intrigööri tässä päivän postauksessaan.
Muistaakseni ainakin kokoomus ja ruotsalaiset vastustivat jo hallitusneuvotteluissa tehokasta harmaan talouden torjuntaa. Verotusta ei kai sitten ikuna aiotakaan saattaa tolkulliselle tolalle niin, että se kohdistuisi edes jokseenkin oikeudenmukaisesti sekä pääomatuloihin että ansiotuloihin.
Johtavilla poliitikoilla puhetta kyllä piisaa kuin ennen wanhaan rahattomilla lehmänostajilla ja juttujen uskottavuus on yhtä hyvä kuin hiihtoliitolla.
Onko Suomen hallitus siis joukko joutavia höpöheikkejä, joiden tärkein tavoite on vain kyyristellä ja hämätä ihmisiä odotellen olematonta ja toistaiseksi tulematonta talouskasvua. Toinen huipputason hallitustoimi on tietenkin EU:n ja euroryhmän "ytimissä" pippalointi, sekä eri kansainvälisten finanssihuijareiden pelastelu velkarahalla muka veronmaksajien takausta vastaan.
Jos suomalaisilta menee lopullisesti usko valtioon, kuten useimmilta ihmisiltä euroalueen kriisimaissa, Suomi on oikeasti Kreikan tiellä. Sellainen tie voi olla mutkainen, mutta ei se ole pitkä, ei suoraksi vedettynäkään!
Minusta tämä harmaan talouden torjuja Hirvosen haastattelu on todella aika järkkyä luettavaa. Poliittisilla päättäjillä taitaa olla ihan oma todellisuus?
Tavisten harmaan talouden asiantuntijaksi osoittautunut ministeri Heidi Hautalakin näyttää vain pokkana jatkavan paapatustaan julkisuudessa vastaten mm. valtion omistusohjauksesta. Hyi kakkeli, mikä akkeli!
Mutta iloitkaamme, sillä kevät koittaa meille kaikille taviksille siinä kuin joillekin yksityisen veronkiertogolfin pelaajille ja kaikille suurpääoman nuoleskelijoille hallituksessa ja hallituspuolueissa!
On meillä ihmisillä sentään jotain yhteistä, kuten nämä vuodenajat. Muuta sitten ei kaikilla paljon olekaan.
***
Intrigööristä tuntuu siltä, että kaikki Suomen äärimmäisen kataistrofihallituksen parin vuoden aikana tekemät fantastiset puuhastelut lorisevat ns. hyvinvointimaan kannalta hukkaan kuin keväiset lumet jorpakkoon. Onneksi sentään voimakaksikko Katainen & Urpilainen on selättänyt kuuluisan Euroopan velkakriisin siirtämällä äärimmäisesti vastuita suomalaisille veronmaksajille. Vai miten se meni?
Suomessa mättää melkein kaikessa. Päikkärissä mättää, koulussa mättää ja opiskelijoilla mättää. Terkkarissa mättää, työkkärissä mättää ja töissä mättää, jos sellaisia sattuu vielä olemaan. Kotonakin mättää.
Mutta veroparatiiseissa ei suomalainenkaan raha mätä. Siksiköhän hallitus muuttaa entisen hyvinvointivaltiomme valikoidun kansanosan paratiisivaltioksi? Vai pitäisikö puhua parasiittivaltiosta? Poliittinen eliitti, sekä yrittäen tai perien rikastuneet voivat meillä vastakin paksusti, siis liiankin paksusti. No, surkeetahan se olisi, jos kaikki vain kurjuuttaan ruikuttaisivat kuin nälkämaan laulussa.
***
Koska oma elämä se on kuin silikkiä vaan, piäministeri Katainen voi heitellä myöskin oikeuskanslerin eiliset huomautukset kuin itse haluaa, yli olan. Eihän kanslerilla voi olla mitään huomautettavaa hallituksen äärimmäisen vastuullisista toimista kunta- ja sote-uudistuksissa. Kansleri vain laittoi terveisiä noista hallituksen ns. kotimaisista kärkihankeista (turhaan) valittaneille.
Oikeus- ja järjestyslaitos kunnostautui meillä muutenkin. Valtakunnan ylimmäinen syyttelijä puuttui tarmokkaasti Alppilan koulun ruokalajupakkaan, missä oppilas joutui henkisen pahoinpitelyn kohteeksi ja opettaja erotettiin työnsä hoitamisesta. Moistahan jupakointiahan ei meillä satu kouluissa, ei muuten kuin jatkuvasti.
Hassu pikku yksityiskohta on, että kyseisen kyläkoulun rehtori erotti siitä vain lonkalta opettajan, sehän oli tutkimatta hutkimista, jostain syystä. (Kysymys ei kuitenkaan ollut luottamusmiehen erottamisesta, se taisi olla väärä uutistieto.) Tämä kuvastaakin hyvin ajan henkeä hullussa Suomessa.
Uusin kouluruokalajupakka meni kyllä julkisuudessa kirkkaasti taannoisen kalapuikkokatastrofin ohi! Mitähän seuraavaksi? Myydäänkö kouluihin ja niiden ruokaloihin mainoksia seinille, jos joku vain kuvaisi siellä känneröllä ja laittaisi videota tuubiin tai peräti pääsisi telkkariin?
***
Suomen FBI eli KRP kunnostautui kansainvälisesti. Tällä kertaa ei tarvinnut edes mennä Afrikkaan asti verorahoja tärväilemään. Kansainvälistä väristystä sai ihan vain kirjaamalla itänaapurin pressa Putinin koneelle rikollisen moottoripyöräkerhon tai ns. liivijengin jäseneksi.
Puhuvat mitä puhuvat, mutta intrigööri epäilee vahvasti tuota poliisin rekisterin kirjausta sisäpiirin pilaksi, minkä ei ollut tarkoituskaan livahtaa polliisin koneiden näytöiltä yhtään etemmäksi. Tärkeä kysymys jäikin ilmaan - kuka vuosi sen pilan mediapuudeleille?
No joo. Tässä sitä ollaan taas uuden jännittävän uudispäivän kynnyksellä. Viitasaaren patmani Teuvo todettiin eilen Keskisyöpäläisen pääkirjoittajan toimesta turhakkeeksi. Jos intrigööri olisi tuhma, hää luetteloisi tässä aamutuimaan monta muutakin poliitikkoa tai toimittelijaa turhakkeiksi, mutta olkoon. Intrigöörin mielestä kenkään ihminen ei liene turha lain, ei Teuvokaan. Mutta kaikenlainen inhimillisyys lienee politiikassa nykyisin sairautta?
Sekin taas ihmetyttää, miten hampaatonta tai pikkumaista on taas kerran koko opposition touhuilu. Opposition asema on tässä suomalaisen demokratian vääristymässä tietysti hankala, mutta luulisi, että nuo kaksi isoa puoluetta löytäisivät toisensa vähän useammin. Kepulla on nyt järkevän oloinen puheenjohtaja, vaan ei se vanha takkuinen puoluehurtta helposti opi uusia koiruuksia. Nyt olisi kumminkin aika harjoitella yhteiseloa mahdollisen tulevan hallituskaverin eli persujen kanssa. Vai jääkö toinen kaksikosta yhäkin oppositioon jurnuttamaan?
***
Niinkin tuhma ajatus kävi äsken mielessä, että pyrkiikö Kataisen hallitus nyt osoittamaan täydellisen kykenemättömyytensä hoitaa maan asioita, joten seuraavaksi siirrymme suoraan liittovaltiokokeiluun. Saamme Prysseliksestä Suomeen ehkä oman kenraalikuvernöörin, semmoisen Poprikohvin? Eilen sieltä eurojumalien pilvestä kuului taas sen sorttista konahtelua. Suomi on kuulema tärviöllä, vain eurokuri voi pelastaa?
Katainen päässee myöhemmin selättelemään taas jotain komissaarina, hänellehän on pakko järkätä jotain fantastista, koska oikeisiin töihin ei ole mitenkään mahdollista mennä. Ehkäpä jokin iso firma tai etujärjestö tarvitsisi taas uutta poliittista edustushemulia? Urpilaisellakaan ei ole hätää, tuskin hän enää joutuu entisiin hommiinsa, jotain kouluruokakuria setvimään.
Mutta kuntien kuristuslaki etenee kuin pendolinoveturi ennen sähkökatkosta. Sotekurjistustakin setvii kohta komppanian verran porukkaa, sieltä ei enää taida puuttua kuin pelastusarmeijan edustaja. Jotain siitä sotkusta vielä seuraa, mutta eipä ehdi enää tällä hallituskaudella.
***
Nuorena ja hölmönä intrigööri luuli, että lakeja säätävässä eduskunnassa ja valtion työrukkasessa hallituksessa tehdään enimmäkseen huolella harkittuja päätöksiä, mitkä on tarkoitettu yleiseksi hyväksi. Poliittisia lehmänkauppoja vain joskus joudutaan tekemään, demokratian pakosta.
No, nyt vanhempana hölmönä intrigööri tietää, ettei näin ole. Sen tietääkseen tarvitsi aikoinaan vain joutua vähäsen perehtymään eduskunnan työskentelyyn. Kapuloita rattaisiin tuo myös nykyinen jakomielisyys, missä EU määrää ja eduskunta säätelee, sen vähän mitä se vielä pystyy.
Tilanne on vähän sama kuin jo pitkään kunnissa, missä valtion sääntely ja vieläkin vain kasvavat velvoitteet vievät hallituksilta ja valtuustoilta syömähampaat suusta. Kunnat eivät saa itsenäisesti käyttää kuin murusia omista verotuloistaan. Siksi monet kunnat ovat joutuneet toteuttamaan isompia hankkeitaan velkarahalla, oltiinpa kaikista noista hankkeista tavistasolla mitä mieltä tahansa.
Hetkisen piti taas pähkäillä sitäkin, etteivätkö kaikki sekohallituksen ministerit taaskaan, edes osapuilleen tienneet, mitä viimeksi siinä kehysriihessä (muka) päätettiin. Mutta lopulta se selvisi. Suomeen on tuotu päätöksentekomalli suoraan EU:n ja euroryhmän ytimestä. Eurostoliitossahan kokoonnutaan porukalla päättämään todella suurista asioista ja päätöksillä on joka kerta tulenpalava kiire. Kokoukset venyvät aina aamuyölle asti.
Lopulta euron pelastusarmeijan sankarit tulevat julki, uutispuudelien lamppujen loisteeseen ja sanelimien äärelle, voipuneina työn raskaan raadannasta, mutta samalla onnellisina hymyillen. Kaikkien maiden kaikki ministerit vakuuttelevat tyytyväisyyttään tehtyihin päätöksiin ja niiden iloisiin seurauksiin nyt ja tulevaisuudessa.
Päivän parin päästä kunkin ministerin kotikonnuilla, kuten täällä Suomessa, aletaan ihmetellä, mitä ja mistä siellä rahaliiton pelastuspalaverissa itse asiassa oikeasti päätettiin. Kukaan ei kyllä sitä oikeasti tiedä, paitsi ehkä komission liittovaltiofanaatikot ja heidän kansalliset käskyläisensä.
Mutta poliitikot ovat selitysten mestareita. Selityksissä kaikki käännetään tietysti lopulta parhain päin. Päätösten seuraukset jäävät nähtäviksi vasta vuosien päästä, jopa jälkipolvien selvitettäviksi.
Epäilysten hälventämiseksi lopulta kaikki päätökset julistetaan peruuttamattomiksi ja vaaditaan panemaan jäitä hattuun. Se on pelottomien johtajiamme kehittämä euroryhmän päätösmalli ja se on kyllä ihan sitä itseään, syvältä ytimestä! Sen pituinen tämä.
***
