Ranskan oikea Sherlock

Edmond Locard apulaisineen mikroskoopin ääressä.

Ikinuori Sherlock Holmes jaksaa viehättää sukupolvesta toiseen ja tarinat elävät edelleen, kuten sarjassa Holmes NYC. Nerokkaalla salapoliisilla oli esikuvia todellisessa historiassa niihin aikoihin, kun rikollisia alettiin jahdata järkeä, tiedettä ja tekniikkaa käyttäen, eikä vain juoksemalla patiinit lätisten pilli poskessa ja pamppu kourassa itse teosta yllätettyjen roistojen perässä tai seurailemalla tuoreita verijälkiä sylttytehtaalle.

Intrigöörin omat muistikuvat Sherlockin tutkimuksista alkoivat jo pikkupoikana, kun Arthur Conan Doylen jännityskirjaa "Baskervillen koira" luettiin radiossa. Meikä istui ison radiolootan ääressä korvat hörössä kuin Hugo Simbergin "Halla"-maalauksessa. Sen kuvitellun hohtavahampaisen radiokoiran ulvonta pimeällä nummella oli kyllä kakaran mielikuvituksessa verta hyytävää. 

Oli meillä kotona se kirjakin, en muista, osasinko jo silloin itse lukea. Maalla kun oltiin, silloin Impivaaran aikoihin, piti käydä ulkohuussissa ja se oli pimeällä pelottavaa isosta sauvalampusta ja muusta aseistuksesta huolimatta. 

Ymmärrän hyvin nykyisiä maaseudun lapsia, jotka saavat pelätä koulutiellään niitä hyvin hartaasti suojeltuja susia. Vain maailman karskeimmat koirarodut voisivat päihittää tai karkottaa suden. Intrigöörin lapsuudessa susihavainto olisi syvällä maaseudullakin ollut iso uutinen, hirvetkin olivat harvassa, karhuista puhumatikaan. (Susista kirjoittelin aikaisemminkin.)

***

Mutta takaisin aiheeseen: Intrigöörin vasta lukemassa rikoskirjassa mainittiin Ranskan oma Sherlokki,  lyonilainen lääketieteen tohtori Edmond Locard ( 1877 - 1966 ), joka oli aikoinaan yksi tärkeimistä rikosteknisen tutkimuksen ja oikeuslääketieteen kehittäjistä.

Locardin varhainen oivallus ja pääperiaate ei ole muuttunut mihinkään: "Jokaisesta kontaktista jää jälki". Kontakti tarkoittaa väkivaltarikoksia, mutta muistakin rikoksista jää jälkiä, joita tutkijoiden pitäisi osata tulkita ja seurata.

Myös oikeustiedettä opiskelleen Locarden mentorina toimi lyonilainen lääkäri ja kriminologi Alexandre Lacassagne (1843 - 1924) , jota kutsutaan myös modernin oikeuslääketieteen tutkimuksen isäksi.

Käytännön poliisityö ja rikostutkimus oli kauan todella vain yksilöiden eli sherlokkien oivallusten varassa. Mitään yleisiä periaatteita tai järjestelmällisiä tutkimusmenetelmiä ei ollut. Locardin kaltaisten sinnikkäiden puurtajien ansiosta rikosten selvittämisen menetelmät alkoivat vähitellen hahmottua. Locardiakin kiinnostivat eniten räikeimmät rikokset, kuten murhat usein verisine jälkineen.

Rikostutkimuksen kehittämistyöhön kuuluivat myös sosiologia ja psykologia rikollisuuden ns. kasvualustojen hahmottamiseksi. Tarvittiin uusia rikollisten tunnistusmenetelmiä ja mm. antropologiaa. Myrkkyoppi tai laajemmin toksikologia oli sekin murhien tutkijoille tärkeää. Locard sai vuonna 1910 ylipuhuttua Lyonin poliisin perustamaan pienen rikosteknillisen laboratorion, yhden maailman ensimmäisistä. Määräraha heltisi myös kahden apulaisen palkkaukseen.

***

Vähin voimin aloitti myös Yhdysvaltain Secret Service, joka toimii nykyisin miljardibudjetilla ja työllistää erilaisine toimintoineen noin 6500 henkilöä. Koko organisaatiolle leimaa antava pressan suojelu työllistää heistä ainakin noin 300 ihmistä. Salainen Palvelu on yksi osa USA:n suuresta kotimaan turvallisuusvirastosta.

Eurooppalaiset poliisit alkoivat viime vuosisadan alussa kerätä rikospaikoilta todisteita, taltioida ja tutkia niitä, eikä rapakon takana oltu silloin sen pitemmällä. Alan pioneeri Locard korosti saatujen tietojen huolellisen säilyttämisen ja hyödyntämisen tärkeyttä. Hänen arkistomallinsa rakentui ennen kaikkea yksinkertaisen henkilömapiston varaan, johon hän toivoi koottavan monipuolisesti myös sellaista aineistoa, joka tarjoaisi pohjaa poliisin ennalta ehkäisevälle toiminnalle.

Locard tutustui poliisien ja oikeuslaitosten työhön muualla Euroopassa ja Yhdysvalloissa. Vuonna 1929 hän perusti Lausannessa Sveitsissä International Academy of Criminalisticsin yhdessä sveitsiläisten, itävaltalaisten, hollantilaisten ja saksalaisten rikostutkijoiden kanssa. Akatemia ei jatkanut toimintaansa enää toisen maailmansodan jälkeen, mutta monia muita poliisilaboratorioita luotiin Locardin oppien pohjalta.  Ranskan poliisi toimi pitkään mallina monissa muissa maissa.

***

Rikostutkimuksen alkuaikoina oli edessä sellaisia uusia haasteita kuin valokuvien käyttö ja arkistointi. Hiljalleen alettiin rikospaikoilta ottaa myös sormenjälkiä ja kengänjälkiä. Locard kehitti hartaasti sormenjälkien tutkimusta ja hänen 12 yhtenevyyden periaatteensa lienee vieläkin peruspätevä. 

Alan uranuurtaja huomioi todisteina jo silloin kauan sitten mm. vaatteista rikospaikalle ehkä jäävät kuidut. Tietokoneita ei ollut, mutta mm. mikroskooppia kyllä käytettiin ahkerasti. Locard käytti myös grafologiaa, käsialojen vertailevaa tutkimusta väärentäjiä paljastaessaan. Grafologiaa hän piti yhtenä vaikeimmista tutkimusaloista.

Locard lähti siitä, ettei käsialassa ollut mitään metafyysistä vaan se oli dimensionaalinen, aineellinen kokonaisuus, jossa mitattavien elementtien suhteet pysyivät samoina kirjoitustyylin tarkoituksellisesta muuttamisesta huolimatta. Hän käytti apunaan suurennuslasin lisäksi millimetrimittaa ja astelevyä laatien käyrät, joiden yhdenmukaisuus todisti samasta kirjoittajasta. Kuta useampia omaisuuksia täsmäsi, sitä luotettavampi oli tällainen "grafometrinen" vertailutulos.

Alansa uranuurtaja Locard julkaisi yli 40 teosta ranskaksi, eglanniksi, saksaksi ja espanjaksi. Monet hänen kirjoistaan ovat edelleen tuttuja rikostutkijoille ja oikeuslääketieteessä. 

Kuuluisimpia  Locardin luennoille osallistuneista oli kirjailija Georges Simenon. Oppilaisiin lukeutui mm. ruotsalainen kriminalisti Harry "Revolver" Söderman ( 1902 - 1956 ). Myös Suomen poliisi on Locardinsa lukenut. Locard harrasti kotioloissa filateliaa ja kirjoitti aiheesta kirjoja.


* * *  

Katsaus eurooppalaisen kriminologian vaiheisiin ennen toista maailmansotaa löytyy täältä.

Intrigöörin oma kooste enemmän tai vähemmän vakavista poliisijutuista.

Pieniä ihmisiä

Floresinihminen oli
noin metrin mittainen.

Ilmastonmuutoksen uudet uhkakuvat ne jaksavat yllättää ja todellisuus on tarua ihmeellisempää. Intrigööri yritti jokin aika sitten pistellä näppikseltä hupia ilmastonmuutoksella pelottelusta, mutta ei se oikein hyvin onnistunut. 

Asiantuntijat ovat  menneet vakavissa visioissaan paljon pitemmälle. Ilmastouhkien kuvailuun tai kuvitteluun ei näemmä meikäläisen mielikuvitus riitä.

Ahkera blogisti, vihreä luonnonsuojelija Leo Stranius kirjoittaa mm. ilmaston muokkauksesta, jonka takia onkin julkaistu rutosti toinen toistaan huimempia ratkaisuehdotuksia. 

Intrigöörille uutta oli ihmisten muokkaus ja ihan vain ilmastonmuutoksen takia. Törmäsin tähän rodullisen muokkauksen ihmeeseen kuin väärän koivun kautta Kumitontun blogissa, koska en uskalla usein lukea uskossaan autuaiden vihreiden kirjoittajien blogeja. 

Muita syitä ihmisten rodulliseen muokkaukseen olisivat arkijärjellä mm. liiallinen väestönkasvu ja alueellinen ravinnon puute. Sitä paitsi yhteen bussiin saataisiin myytyä enemmän matkalippuja, myös yksiö voisi olla kuin pieni perheasunto.

Pienempiä ihmisiä?

Ihmisiä voitaisiin kuulema muokata mm. fyysistä kokoa pienentämällä (helppo homma varmaan?) tai syntyvyyden alentamisella. Ihmisiä voitaisiin myös jalostaa yliherkiksi punaiselle lihalle. Silmiäkin voitaisiin sivistää niin, ettei ainakaan työssä (pakkotyössäkö?) valaistusta enää tarvittaisi.

Robotit korvaavat koko ajan ihmistyötä. Ehkäpä olisi vihreiden unelmien täyttymys, että robot hoitaisivat kaikki tulevan ja valikoidun herrakansan hankalat hommelit, ilmasto ja ja luonto pelastuisivat. Rupukansasta ei olisi niin väliä, juu... 

Psyyken muokkausta olisi esimerkiksi ihmisen epäitsekkyyden ja empatiakyvyn lisääminen. Sellaisia ominaisuuksiahan ihmisellä ei luontaisesti liene?  Ehkäpä samalla hoituisi ihmispolosta pois väkivaltaisuus, jostain kauheasta nationalismista tai hirveästä heteroilusta puhumatikaan. Nykyisin seksinkin pitäisi olla jotain edistyksellistä, vaikka digiseksuaalista.

Ihmisten muokkaus ja muutos ilmastonmuutosta, mikä se sitten lopulta onkin, paremmin sietäväksi ja siihen sopeutuvaksi tarjoaa kyllä asiaan vihkiytyneille monia haastavia mahdollisuuksia. Kaipa ihmisen pitää sopeutua vaikka väkisin jalostumalla, jotta ilmasto pelastuisi? 

Aivan uutta tai luonnolle vierasta tuo tuommoinen ei kai olisi, sillä evoluutio on tehnyt monia temppuja niin meille ihmisapinoille kuin monille muillekin eläimille. Osa vielä toistaiseksi puihin jääneistä apinoista ei ole vieläkään oikein innokkaita lihansyöjiä, mitä nyt ötököitä napsivat proteiinin lähteeksi, kun tofua ei ole tarjolla. Joillain maan alla elävillä eläimillä ei ole näkeviä silmiä, joten ne eivät  valoja kaipaile. Jotkin populaatiot ovat pienentyneet tai kasvaneet elinolojaan vastaavasti.

"Hobitteja" oli olemassa

Mutta ihmisrodussakin on ollut ehkä vasta joitain tuhansia vuosia sitten pieniä yksilöitä, tarujen kääpiöitä, hobitteja, kuten tieteessä kiistellyt Floresin ihmiset, joita lienee elänyt Indonesiassa Floresin saarella. Nuo noin metrin mittaiset vintiöt ovat kaiketi olleet muuten lähes täysin meidän kaltaisiamme, mutta heitä on vain mennyt enemmän tusinaan. Pienikokoisia ihmisiä on saattanut asua myös Palaun saarilla, vasta reilut 1400 vuotta sitten?

En väitä, että kysymys olisi kummemmin evoluutiosta, mutta intrigööri näkee kotikulmillaan päivittäin pirteitä kiinalaisia opiskelijoita, joista etenkin tytöt ovat usein aika pienikokoisia. Kiinassahan on porukkaa ollut aina tihiämmässä kuin muualla maailmassa, ehkäpä mm. ruoan saanti on ajan saatossa vaikuttanut ihmisten keskikokoon? Ehkä ei?

Hieman tuhti meikäläinen vastaisi painoltaan enemmän kuin kahta kiinalaista opiskelijatyttöä, jotka ovat seistessään suunnilleen yhtä pitkiä kuin meikä istuessaan. Syönkin varmaan kaksi, kolme kertaa enemmän kuin joku pieni ihminen. Punainen lihakin silloin tällöin maistuu. Sähkövaloja pitää olla kotona paljon, mutta nykyisin ne ovat joitain hassisia eli niitä energiaa säästäviä putkia tai ledejä. Rehuja syön liian vähän, vaikka hyvin nekin salaatit maistuvat.

***

Saatan olla jäävi arvioimaan, mutta pidän itseäni kohtalaisen, ellei käytännössä liiankin epäitsekkäänä. Syntyvyyttä olen ollut lisäämässä vain yhden lapsen verran. Mutta kyllä muuten nyt jo hävettää, että olen tässä koko ajan ollut monin tavoin ruokkimassa sitä jotain kauhistuttavaa ilmastonmuutosta. Tuossahan tuli kerrotuksi vasta osa ilmastoa pahoin turmelevista elämäntavoistani.

Mitenhän meikäläinen lisäainekertymineen muuten olisi viisainta joskus hävittää, kunhan tässä elämässä kuleksiminen loppuu? Riihimäen ongelmajätelaitoksella vissiin? Mutta ehkäpä vihreillä olisi jokin parempi lopullinen ratkaisu siihenkin ongelmaan? Olkiluodon monttuko? Pakastekuivaus ja hajottaminen? Hapossa hävittäminen?

Ihmisten muokkaus - se kuulostaa kyllä jotenkin karmean tutulta puuhalta Euroopan lähihistoriasta. Nyt ns. rodunjalostus olisi tieteen ja tekniikan kehityksen takia paljon vanhan ajan eugeniikkaa, rotu-ruotsalaisia tai herrakansa-saksalasia puuhasteluja tehokkaampaa. Tuollainen ihmismuokkaus on kyllä kamalinta, mitä yleisen ilmastohysterian tiimoilta on tullut vastaan. 

Tavallinen empatialla höystetty huumori ei ainakaan riitä ilmastouskontoa vastustamaan. Sen sortin uskovaisilla kun on ns. laajempi käsitys ihmisyydestä, mutta suppeampi katsanto elämästä ja etenkin huumorista. 

Lisäyksiä: 

Työkaluja yli 100 000 vuoden takaa.

Lisää pikkuväen jäänteitä löytyi Luzonilta Filippiineiltä.

Pikkuihmiset jäivät ehkä isompien jalkoihin?

Floresin pikkukansa oli eriytynyt oma lajinsa.

Kiinasta löytyi yli kaksi miljoonaa vuotta vanhoja työkaluja.

Monista ihmislajeista vain meikäläiset ovat jäljellä, linkki Ylen juttuun.

* * *

Nuijasodan henkeä

Perussuomalaisten euroedustaja Sampo Terhon työryhmän raportti on kokenut useimpien muiden kaltaistensa julkitulojen kohtalon. Tiedostavaiston ja eurouskovaiston tuskan parkaisujen mukaan Terho kumppaneineen on viemässä leivän köyhän suusta tai tappamassa muuten ainakin vähävaraiset, ties vaikka millä konstilla. 

Raportissa jopa iljetään haluta työttömille ja syrjityille töitä, sekä julkisille menoautomaateille karsintaa. On se niiin väärin! Terho ja kaikki tuommoiset ääripersujen aatostelut on kiireesti nuijittava maan rakoon! Suomessa ei ole menossa mikään kansallinen talouden talvisota, vaikka kai pitäisi, vaan puolueiden keskinäinen nuijasota.

Ei se puoluetuki verorahoista olisi toisten nuijimista varten, vaan vastineeksi pitäisi suunnitella ja tehdä jotain hyödyllistä, edes ehdotuksia, kuten tuossa Terhon porukan raportissa on tehty. Suomen virallinen politiikka on aina vain tahdotonta isoveli EU:n seurailua. Katainenkin moittii komission äänellä brittien Cameronia, joka joutuu puhumaan toden sanojakin, vaihteeksi. 

Mihin noita poliitikkoja enää oikastaan tarvitaan? Virkabyrokratia osaa kyllä työllistää itse itsensä ja sillä osastolla saattaa joskus järjen valokin lepattaa.

***
Suomi on eurooppalaisten hyvinvointivaltioiden tavoin "sitoutunut" omien kansalaistensa kehdosta hautaan hyysäämisen lisäksi monenlaisiin "maailmanparannustehtäviin", mitkä vielä vetäisevät hyvinvointivaltion rahoitukselta maton jalkojen alta. Sitten vasta nuijat heiluvat ja parku on paha.

Julkista keskustelua Suomessa seuratessa tuntuu siltä, että olemme pohjoisena pikkuvaltiona, toisten sorrosta vasta pari, kolme sukupolvea sitten vapautuneina, vastuussa puolen maailman puutteenalaisten hädästä ja koko maailman ilmaston lämpenemisestä. Yhteistä näille kaikille vastuille on vain se, että ne tulevat kovin kalliiksi ja valtion taikaseinää vaaditaan aina maksajaksi. Meillä ei ole enää edes omaa setelisinkoa. 

Vaatijoilta lienee unohtunut, eikä se ole oikeastaan ihmekään, että valtio olemme me, siis ihan koko popula. Ainakin niin se pitäisi olla, eikä niin, että fundamentalistinen eurouskovaisten eliitti  ja vihervasuri-politbyroo vie, mutta tyhmällä kansalla on vain vinkumaijan osa.

Intrigööri muistaa, kun tuli joskus sata vuotta sitten maininneeksi tutulle pankinjohtajalle joululahjavekselistä, vekselit kun siihen aikaan vinkuivat siinä missä visat myöhemmin. Vanhempi herra katsoi meikäläistä ihmetellen ja kysyi, jotta "mikä se semmoinen lahja olisi, mikä pitäisi velaksi ostaa?" 

Se pani kyllä miettimään, mutta valitettavasti terve talousoppi ei mennyt kunnolla perille. Vaan olinko sittenkään niin tyhmä, sillä Suomen valtiokin on hallituskaudesta toiseen jatkanut velaksi ostettujen lahjojen jakamista maailmalle kuin lääkkeensä unohtanut maaninen joulupukki.

Nykyisin ovat viisaat pankinjohtajat ja kamreerit vähissä, on vain muutamia valoisia poikkeuksia. Voihan olla, että oikea rahaviisaiden kerma yrittää pysyä hissukseen pelkästä pelosta, eikä keikuta paattia. Muutamia varttuneempien ukkojen ja akkojen kannanottoja sentään tulee vielä julki. 

Ilaskivikin blogissaan aina välillä hillitysti ihmettelee nykyistä menoa ja meininkiä. Taloussanomien Hurrin ansiokas inhorealismi taitaa sekin valua poliitikoista nopeammin kuin vesi ankkojen selästä.

***
Äskettäin presidentti Niinistö esitti järkevästi turhan suuren palkkionsa leikkaamista. Esimerkkiähän pressa siinä myös halusi näyttää, uskoisin. Ensi järkytyksestä selvittyään tasavallan johtava tärähtäneistö nuiji senkin esityksen littanaksi.  Uusi presidentti on sentään säästellyt valtion menoja mm. matkoillaan käyttämällä tilauslentoja vain poikkeuksellisesti. Ja onhan se niin, että jos ei missään säästä, pian ei ole mistä säästää.

Niinistön edeltäjä pöläytti heti ekan kautensa aluksi veronmaksajien kauas kantavin siivin jetillä Ala-Ameriikkaan moikkaamaan jotain vanhaa vallankumoustoveria ja virkaveljeä. Sitä seurasi 12 vuoden aikana jokunenkin suihkarin vana palloa ristiin rastiin, vissiin muutaman kerran mentiin Afrikankin ympäri. Mara matkusti eniten, mutta hän sentään veti matkoillaan paljon kauppavaltuuskuntia. Kaikkien presidentillisten matkojen hyödyistä ei ota selkoa Erkkikään, Tuomiojakaan ei tietojaan kerro.

***
Terhon työryhmän loppuraportti on nimeltään "Maailma muuttuu – miten Suomen kilpailukyky sopeutetaan". Syytä olisi sopeuttaa, sillä seuraava nousukausi saattaa olla kovin kaukana. Vaikka valtioiden velat olisivat kuin ruotsalaisia "asuntolainoja", joita ei tarvitse lyhentää, pelkät korotkin voivat noustessaan verta juoda.

Intrigööri lukaisi raportin nopeasti ja onhan se paljolti täyttä asiaa. Hienosäätöä tietysti tarvittaisiin. Suomen valtion tai euro-osavaltion kimuranttia tilannetta pitääkin käsitellä työmiehen rukkasilla, eikä silkkihansikkain. Tosiasiat pitää tunnustaa, ongelmia ja niiden mahdollisia ratkaisuja on tuotava julki kaunistelematta. Intrigöörin mielestä Terhon työryhmä ei ole repimässä mitään, eikä viemässä leipäkakkua köyhän kädestä, vaan etsimässä tarpeellisen muutoksen eväitä. 

Suomessa pärjättiin aika hyvin 90-luvun alun lamaan asti, sotien jälkeinen aika oli  lähinnä yhtä nousukautta. Suuresta lamastakin vielä noustiin, mutta hyvinvointimalli otti jo silloin pahasti siipeensä. Eurokauden alkuvuodet taas olivat vakaita kuin Tiina-vainaan elämä taivastiellä. 

Köyhiltä 2000-luvun alkuvuosina ei paljon otettu, mutta ei annettukaan. Valtion ja kuntien velkoja maksettiin nuivasti, vaikka riihikuvaa satoi yhteiseen laariin kuin rännistä. Mikäänhän ei ole niin vankkumaton kuin poliitikon usko ikuiseen talouskasvuun. Niin ja se edellämainittu halu leikkiä joulupukkia vaikka velaksi.

En lähde repostelemaan terholaisten raporttia nyt tarkemmin, sen ehtii tehdä myöhemmin, koska nämä asiat tulevat esille vielä monesti ennen kuin EU:n kriisi (ehkä joskus) on selätetty. Mielestäni on kumminkin nössöä lusmuilua, että persujen päämajassa sanouduttiin raportista irti heti, kun nuijiminen muista puolueista ja intressipiireistä alkoi.

Persut ovat gallupeissa nyt tasajalkaa kepun ja demareiden kanssa, eikä se kansallinen kaakatuskaan niin kaukana ole. Meneekö koko touhu nyt tosissaan nuijasodaksi, kun puoluepamput vain mätkivät toisiaan päihin? Taitaa itse asia eli Suomen etu jäädä poliittisten pisteiden noukkimisen jalkoihin? Vai eikö Suomen etua enää ole, on vain jokin ylimaallinen euroryhmän, unionin ja globaalin suurpääoman etu?

Persut ovat olleet käytännössä ainoa kuuluva soraääni asemilla, kun euro-autuaiden hallituspuolueiden juna puksuttaa globaalilla velka-aavikolla kuin se laulun Meksikon pikajuna, missä tehdään niin kuin rosvot (banksterit) määräilee. Nyt se euromaiden pikajuna helvettiin on Davosin asemalla? Saulikin on siellä papuja laskemassa.

***
Persuilla on kova kiima hallitukseen? Jos se onnistuu, hinta lienee eurokuriin alistuminen? Vaihtoehtoja Suomen nykyiselle linjalle ei silloin enää enää olisi, vaikka vain reippaiden uudistusten tie voisi meidät ehkä pelastaa. 

Pirskatti! Käykö  niin, että persut tosiaan kokee muinaisen smp:n kohtalon ja leviää kuin Mutikaisen muijan eväät maitolaiturille? Soinilaiset, muutamat mökäkööriläiset, terholaiset ja on heitä useita muitakin, kuka se yksi entinen urheilun nimimies olikaan, joka tykkäsi ennen kovasti lampaanviulusta ja kossusta?

Mikä olisi sitten blogistin vaihtoehto, sillä jokin suosikkijoukkue pitäisi politiikan liigassa edelleenkin olla? Ei sitä saisi ryhtyä yksinäiseksi ajatushautaamoksi. Demarit ei käy, niitä ei (käytännössä) erota kokkareista kuin rautakangella. Virallista vasemmistopuoluetta ei irrota verboten-vihreistä edes dna-tutkimuksella. Kristillisten suuret saavutukset näkyvät lähinnä kirkon ankarassa jäsenkadossa puheenjohtajan pöhköjen homopuheiden jälkeen. Ruotsi käy huonosti, eikä se takki istu näille harteille.

Intrigööri ei ole ikinä ollut kommari, mutta vanhan ajan korpikommunismissa oli kyllä jotain satuttavaa, semmoista totisen rehtiä meininkiä. Miten sinne Vasenryhmän tukijaksi oikein liitytään? Mutta ei ne taida huolia? 

Jäänkö henkiseksi orpopiruksi? En ainakaan ala muoti- tai leivontablogia pitämään. Mutta toisaalta, on sitä muotia monenlaista ja lättyynkin voisi leipoa, virtuaalisesti...

* * *

Kultaa on, mirhamit meni

Saksassa keskustellaan nyt maan mahtavista kultavarannoista, joista osaa ollaan kotiuttamassa holveista Yhdysvalloista. Rapakon taakse saksalaista kultaa rahdattiin aikoinaan Neuvostoliiton miehityksen pelossa. 

Otsikossa mainitut mirhamit menivät intrigöörin mielestä sen samaisen Neukkulan kaatumisen mukana. Suuren ja mahtavan aikoihin venäläiset naiset tuoksuivat jo kaukaa miestä kaataville vahvoille hajuvesille. Ehkä ne olivat semmoisia hienoja tuoksuöljyjä, mirhameja?

Mutta kullasta piti kirjoittaa: Pienessä Suomessa ulkomaiset kaivosyhtiöt kirjaavat pitoisuuksiltaan jopa ennätyksellisiä kultalöytöjä. Lieneekö vihdoin kauan haikailtu Lapin kullan emäkalliokin löytynyt, tosin niitä taitaa olla monta. Suomi ei jostain vain lakeja säätävän eduskunnan tietämästä syystä omista itse edes omaa kultaansa. Maasta pois vietävän kullan arvosta ei varsinkaan veroteta onnekkaita kaivajia.

Kuka kultani vei? 

Olemmehan täällä Suomessa nerokkaiden poliitikkojemme lailla onnesta pyöreenä, kun jos joku kansainvälinen yhtiö viipyy täällä edes sen aikaa, että ehtii kaivaa kullat ja arvometallit täältä parempaan talteen. Niin kuin ne Sallan fosfaatitkin pian kaivetaan, ne mitkä vaihdetaan maailmalla milloin vain, vaikka suoraan kultaan. Suomi sitten peittelee aikanaan montut ja korjaa saasteet...

***
Kullan ja valuuttojen suora kytkös kirposi maailmassa vasta noin 40 vuotta sitten, mutta keskuspankit säilövät vieläkin mielellään paperi- ja bittirahan lisäksi myös painavampaa vakuutta, vakuutusta pahojen päivien varalta. Saksassa muistetaan vielä hyvin mm. Reichsmarkan romahdus 20-luvulla, mistä seurasi paljon pahoja asioita

Yhdysvalloilla on eniten velkaa maailmassa, mutta tähtilipun liittovaltiolla on eniten myös kultaa, peräti 8 133 tonnia ja kullan painoarvo valuuttavarannossa on peräti 75,4 prosenttia.  Se on tietysti hyvin kovasti suhteellista. Rahassa jenkkien kulta lienee jotain reilut 400 miljardia taalaa, pähkinöitä maan julkisiin velkoihin verrattuna.

Saksan kultavaranto on 3 396 tonnia, valuutasta kullan arvo lasketaan 72,4 prosentiksi. Kullan hinta teki ennätyksiä reilu vuosi sitten. Handelsblattin jutussa saksalaisen kullan arvoksi lasketaan nyt noin 140 000 000 000 euroa eli 140 miljardia (tai paljonkin yli). Saksan kullasta on 1 536 tonnia USA:ssa, kai New Yorkissa, 450 tonnia Englannin pankissa. Ranskassa kultaa oli 374 tonnia, ne lienevät menossa kotia Saksaan, missä ovat loputkin 1 036 tonnin kultaharkoista. Tässä uusi linkki asiasta.

Saksalaiset ovat keskusteluissa arvuutelleet sitäkin, onko kaikki kulta varmasti tallessa, pölyjäkään ei ole käyty pyyhkimässä pitkiin aikoihin.  Puhutaan siitä, olisiko osa kultavarannoista myytävä pois. Saksassa keskustellaan siitäkin, olisiko maan kultavarantoja syytä säilyttää edelleen pääosin ulkomailla, myös joissain Aasian talouskeskuksissa.

Kulta ei näinä bittirahan aikana ole niin painavaa kuin ennen. Saksan kulta-aarteen arvo ei olisi kuin viitisen prosenttia Saksan julkisesta velasta. Siis 140 - 150 miljardin kultaharkot vastaisivat vain pikkusiivusta Euroopan talousveturin veloista. Pahaksi on pääsyt, tämä kuprurahatalous, mikä paisuu kuin hiivataikina paljussa ennen kuin se lätsähtää. Mistäs ne nk. substanssiarvot sitten revitään?

***
Aatoksia herättävää on sekin, että Suomen Pankin kultavaranto on pysynyt ennallaan jo yli 40 vuotta. Joskus markan aikoina kullan arvo oli merkittävä. Nyt nuo 49 tonnin kultaharkot ovat arvoltaan jotain päälle kaksi miljardia euroa, pari prossaa Suomen julkisesta velasta. Isosta rahastahan sekin käy, ei poliitikkojen, mutta taviksen mielestä. Suomen kullat voisi kai kuljettaa kahdella isolla rekalla, missä lienevätkään.

Suomen Pankin kullan sanotaan olevan osa sen rahoitusvarallisuutta, mutta nyt on pakko ihmetellä ääneen näin näppikseltä: Suomen Pankki on nykyisin vain EKP:n sivukonttori, joten ovatko kaikki varat ja velat jo euron kautta yhteisvastuullisia? Onko suomalaisten kulta-aarre siis EKP:n, Suomen Pankin, vaiko Suomen valtion omaisuutta, jolloin meillä kaikilla olisi ikäänkuin hitusen verran kultaa jemmassa?

Kolmantena maailman suurimpien kultasormien listauksessa onkin Kansainvälinen valuuttarahasto IMF, jonka kultapotti on 2814 tonnia, missä sekin lie. Italialla on paljon eli 2452 tonnia kultaa, maan valuutasta kullan arvoksi lasketaan 72 prosenttia. Myös Ranskalla on omaa kultaa reilusti, 71,6 prosenttia valuuttavarannoista eli 2435 tonnia.

Rikkaalla? Kiinalla on 1 054 tonnia kultaa, mikä painaa valuuttavarannoissa mitaten vain vähäiset 1,7 prosenttia. Sveitsin vuoret kätkevät 1 040 tonnia kultaa,  Venäjän kultakätköt ovat 937 tonnia ja Japanin jemmat 765 tonnia. Hollannin kulta painaa 613 tonnia, Intian 557 tonnia ja Euroopan keskuspankin takana on 502 tonnia keltaista arvometallia. Iranilla arvioidaan olevan 500 tonnin kultavarasto.

Kaikkiaan maailmassa arvioidaan olevan 170 000 tonnia louhittua kultaa, minkä arvo olisi jotain liki 10.000 miljardia taalaa.

***
Kulta painaa ja on takuulla arvokasta, suhdanteille altistakin se on, mutta kaikkiaan se kattaa vain prosentteja maailman reaalisen rahan ja kuprurahan määrästä, kuten yo. Saksan esimerkki osoittaa. Otapa näistä nyt selkoa, mutta ei kai  se olisi edes sopivaa, jos jollain taviksella olisi näin isot asiat hanskassa. Ikävintä on silti ajatella, ettei se kokonaisuus ole todella enää kenenkään hanskassa tai hallittavissa.

Mielenkiintoista on sekin, että euron apupaketteja saaneista maista Portugalilla on maan kokoon nähden iso kultavaranto, 383 tonnia eli euroissa kai ainakin 15 miljardia. Kreikan keskuspankin jemmassa on 112 tonnia kultaa, mitä se lie, ehkä 5 miljardia. 

Ns. kriisimaiden kullan myynnistä on viime vuosina vain puhuttu. Taitaa olla niin, että oma kulta on köyhällekin maalle kultaa kalliimpi. Paitsi se ei koske AAA-Suomea, joka jakaa ja lahjoittaa, eikä ajattele omaa etuaan, ei edes työpaikkoja.

Tuosta tuli mieleen eräskin merkittävä kreikkalainen poliitikko, jonka äiteellä on kuulema hurjasti paljon miljoonia euroja piilossa Sveitsissä. Intrigöörin mielestä pitäisi ehkä puhua siitäkin, mistä ihmeestä jokin poliitikkoperhe on moisia rahoja kähm..., eikun tienannut? Johtavat poliitikot taitavat joissain maissa olla myös loistavia rohmuja tai bisneshaita?

Intrigöörilläkin on muuten muutamien ykkösgrammojen varanto Lapin kultaa, hippuja. Mutta sitä en kerro kuin tutuille. 

Lisäys: Komeita grafiikoita kullasta ja rahasta!


Linkki pdf: Raha on melko vanha keksintö.

Lapissa kulta- ja malmikuumetta, Kauppalehti.


12.6.2019: Siel on mun kultani...

* * *

Suposeksille seis!

Valtion leipä on tunnetusti pitkä, mutta kapoinen, kuin venytetty patonki, jos kuuluu suoritusportaaseen, eikä virkaherrakansaan. Nyt kävi selväksi, että valtion virkahenkilön ura saattaa olla myös tappavan tylsä. Ja lyhytkin, jos hän saa potkut vaikka seksuaalisiin toimintoihin ryhtymisestä virka-aikana, kuten on käynyt (entiselle) supon poliisille.

Lounas- ja kahvitaukojen ratoksi ei sallita edes pientä hoitoa näinä ankeina aikoina, kun sukupuolineutraalit tantat pyyhkivät pöytiä kaikella kivalla. Uutisten mukaan kyseinen supon poliisi on itse asiasta kuultuna kertonut harjoittaneensa, kuten jutusta voi päätellä,  vain vähäisenä pidettävää perinteistä heteroseksiä. Teon tai tekojen tarkempi suoritustapa jää  arvailujen varaan. 

Puhelin oli sentään ollut koko ajan päällä, olihan työaika. Mahtoiko esimies soitella siihen jatkuvasti ja kysellä, mitä siellä tarkkailussa nyt näkyy?

Miten vain, ei sen väliä. Se kysymys tästä kuitenkin väistämättä heräilee, miten työnantaja eli suojelupoliisi olisi suhtautunut tekoon, jos se olisi ollut jotain modernia yltiösuvaittua   neutraalimallista puksuttelua? Olisiko valtakunnansyyttäjälle asiasta ilmoittanut työnantaja kenties saanut vastahaasteen  sukupuolirasismista, tms., jos saman sukupuolen edustajat olisivat narahtaneet tuollaisesta kevyestä kenttäseksistä? Kyllä sitä heteroseksistä syytellään...

Ehkä arveltu teko olisi voitu laittaa peitetehtävän piikkiin? Jos mies ja nainen istuvat pitkään paikoillaan autossa, olisi epäilyttävää, elleivät he puuhastelisi keskenään jotain. Syöminen ja juominen viittaisi suoraan työtehtävään. Vieraan vallan kätyri saattaisi hyvinkin ovelasti bongata autossa kaksi poliisia.

Nähtävästi tutkintapyynnön ja sittemmin potkujen takana on saattanut olla nipo esihenkilö, joka heti seksistä kuultuaan oli alkanut epäillä poliisirikosta, ts. poliisin tekemää rikosta. Käräjäoikeus on perustelunsa antanut, joten ei niistä enempää. Poliisimies tuomittiin seksin harrastamisesta virka-ajalla 20 päiväsakkoon, mistä tulee maksamista 600 euroa. Kysymyksessä ei siis liene oikeudenkaan mielestä ollut erityisen vakava rikos.  

Sakotettu ei valittanut hovioikeuteen. Hänen partnerinsakaan ei valittanut mistään mihinkään. 

***
Jos teosta sakotettiin melko kevyesti, potkut ovat jo raskas seuraus kenelle tahansa. Ja moisesta asiasta. Lisäksi pois potkittua luonnehdittiin jutussa poikkeuksellisen päteväksi kenttämieheksi. 

Eikö joistakin seksikkäistä tuokioista käräjille haastaminen ja töistä pois potkiminen ole liioittelua. Intrigöörin mielestä varoitus tai nuhtelu olisi riittänyt. Tuskin siinä ulkopuolisille paljastui, keitä siinä autossa oli. Vai lukeeko supon virka-autossa isolla, jotta suojelupoliisi? No, intrigööri vain toivoo, että irtisanottu poliisimies löytää kykyjään vastaavia töitä. 

Miksikö nyt olen näin sallivalla tuulella? No siksi, koska aikuisten heteroiden panopuuhia ei ole ennenkään täsä maailmassa pidetty minään rötöksenä. Jostain tuon sorttisesta sopimattomuudesta selvisi vanhassa suvaitsevassa maailmassa sanomisella. Nykyisin syyttäjiä ja poliiseja vaivataan jos vaikka millaisilla pikkupanetteluilla ja piperryksillä.

Toisaalta seksittely autossa ei ole mitään helppoa, vaan se on hyvän fyysisen kunnon osoitus. Isona aikuisena sellainen on vaativaa voimistelua. 

Haikein mielin tässä pitää itse muistella omaa taakse jäänyttä laihaa ja notkeaa nuoruuttaan. Ensimmäinen sen sortin tekopaikka oli Fiat 850. Sellaisia peltilootia näkee nykyisin hyvin harvoin liikenteessä, mutta nyt se vaikuttaa ihan älyttömän pieneltä. Semmoisessa sitä vain joskus kotia leikittiin, tuntikausia asuttiin. (Fiiussa oli vain tavaroille etuloota, koneboksi oli takana.)

Linkki yhteen ao. lehtijutuista.

* * *

Ei kiitos! Nej tack!

Intrigööri on antanut itselleen luvan pöyristyä, ei suinkaan joka puskasta loikkivista rasisteista, natseista,  fasisteista, zombeista, vampyyreista ja kokoomusnuorista, vaan uussotahulluista naapureistamme ruotsalaisista.

Eivätkö pakkoruotsi ja kielipuolueen pakkohallituspaikat  Suomessa enää riitä? Pitäisikö ruotsalaisilla ja rantaruotsalaisilla pääomilla vielä vivuttaa köyhät, mutta yleensä helposti höynättävät suomalaiset sitoutumaan verenhimoisten ja liipaisinherkkien ruotsalaisten uusiin sotafantasioihin? Intrigööri kysyy vaan!

Historia kertoo, miten ruotsalaiset valloittivat aikoinaan puoli Eurooppaa suomalaisten hakkapeliittojen ja muiden jäppäniskojen sisulla ja selkänahalla. Hirmuiset 1600-luvun nälkävuodet niittivät tuonen maille kolmasosan Suomen silloisesta kansasta. 

Tukholmassa kyllä riitti leipää ja pullaa, viini virtasi ja laulu soi, mutta viljalaivoja kurjaan Suomeen ei edes lastattu. Suomi oli pelkkää alistettua takamaata. Ei tainnut kruunun vähäisempien alamaisten nälkä emämaan herrojen omassa masussa kurnia?

Tuskin oli täällä raukoilla rajoilla saatu lopulta sato kasvamaan, vähän limppua ja naurista naamaan, kun sotatorvet jo soivat. Taas niitti sodan tuoni suomalaista miestä ja hevosta. Kymmeniä tuhansia suomalaisia jäi sotatantereille, suomalaisia oli yleensä aina tulessa enemmän kuin isäntämaan ruotsalaisia, muista palkkasotilaista puhumatikaan. Suomalaisten alkuasukkaiden väkiluku oli silloin kaikkiaan vain sadoissa tuhansissa.

***

Lopulta ruotsalaiset sotaurhot kyllästyivät suomalaisiin juntteihin ja luikkivat lahden taakse pullamössöilemään, mitä nyt vähän muodon vuoksi sotivat, kun tsaarit valtasivat tsuhnien kotimaan. Sotahullujen ruotsien komennosta päästiin lepäämään ja kasvamaan vähän suotuisamman venäläisen vallan alle, kehittymään suurvallan osana kohti itsenäistä isänmaata. 

Siis sitä samaa Suomen maata, mitä oma hallituksemme on nykyisin vaalikausi toisensa jälkeen myynyt osaksi utooppista Euroopan Liittovaltiota. Kauppahintakin, juudasrahat bankstereille, maksatetaan meillä suomalaisilla, mutta laskujen koosta emme vielä tiedä, jotain jättimäistä se kuitenkin on, suhteessa väkilukuumme ja supistuvaan kansantuloomme.

Kokoomuslaisten mielestä kyseessä ovat kai vain takuutukset, pelkkä muodollisuus. Halpa hinta siitä, kun pääsee toisten vallan alle. Muistelen kyllä, että joskus kokoomuksessa oli nimellisesti isänmaallisia ihmisiä, hyviä talouden tuntijoita, vanhan ajan pankkimiehiäkin? Takuumies tai renki ei yleensä ole se, joka parhaiten tienaa...

Ruotsi kuuluu monien ruotsalaisten mielestä koko maailmalle. Siitä vain, mutta Suomi on eri maata. Intrigöörin mielestä on ainakin tältä tietoa pakko hyväksyä se, että Suomi kuuluu Euroopan unioniin. Pitääkö meidän mennä mukaan ruotsalaisten päiväuniin ja maksamaan ruotsalaisten sotaurhojen ammatiarmeijan kustannuksia? Olkoonkin, että olemme aseveljiä Afganistanin sodassa.

Intrigöörin mielestä tämmöinen vasta esitetty kahden pienen maan puolustusliittoilu on turhanaikaista häpistelyä. Ei ole olemassa, eikä tulossa mitään erillistä eurooppalaisten yhteistä puolustusta. Parin pienen, muka "puolueettoman" maan liittoilu olisi pelkkää kosmetiikkaa. Kaikkien Pohjoismaiden oma puolustusliitto, sehän jäi aikoinaan haaveeksi.

***
Kaikkien muiden mielestä Suomi ja Ruotsi ovat selkeästi natoliittolaisia. Molempien maiden omia kansalaisia voidaan vielä hämätä, olemmehan myös vailla sotilasliiton täysiä turvatakuita. Mukana ollaan, mutta tässäkin asiassa häveliäästi omaa etua tavoittelematta. No, rikkaita maita ehkä vielä ollaan, mutta riippuu jo vähän siitä, keihin verrataan.

Jos Suomi aikoo puolustaa omaa maataan, tätä vielä vähän itsenäistä, tarttee sitten liittyä kunnolla Euroopan yhteisöön ja hakea samalla puolustukselle oikea turva. Se sama turva kelpaa useimmille eurostoliiton jäsenmaille. Miksi ei meille? Mistään muualta tosi paikan tullen toimivaa sotilaallista sateenvarjoa ei saada kuin Natosta. 

Suomi ja Ruotsi ovat jo pitempään olleet niiin natolaisia kuin vain voi olla, kihlat on ostettu, avioliitto voitaisiin hyvinkin kuuluttaa. Ei se Moskovan tarzani Vladimir Putin sen fiktiivisen Euraasian Unioninsa kanssa siitä suuttuisi. Vielä se Venäjä liittonaapureineen tulee samaan iloiseen seuraan, ainakin rauhaa kumppanoimaan?

Natoon liittyen saataisiin kaikki Pohjoismaat yhdessä todelliseen puolustusliittoon, mikä on vahva vaikuttaja myös tulevaisuuden maailmassa. Jos ja kun sodasta puhutaan, siihen ja siitä selviämiseen tarvitaan raakaa voimaa, eikä löysiä poliittisia puheita. Käypiä sotakaluja osataan kyllä rakentaa myös näillä main, se ei ole ongelma. 

Kaikki muu on joutavaa lätinää, ellei sitten  käännytä tuon tuoreemman itäisen siirtomaaherramme puoleen? Kyllä venäläisilläkin on pelottavan vahva sotilaallinen sateensuoja, eikä se sitä huonolla ilmalla pois ottaisi, jos vain... Vaihtoehtojakin on, edes teoriassa. Suomen oman puolustuksen kehitys ei nyt oikein hyvältä näytä.

Nälkä meille voi hyvinkin tulla EU:ssa, kuten silloin historiallisina aikoina ollessamme ikäänkuin rupuruotsalaisia. Mutta olkaamme nyt realisteja ja euroliittolaisia, vielä toistaiseksi. Natoliittolaisuus olisi vain tosiasioiden tunnustamista. 

Mutta uuteen sotilasliittoon Ruotsin kanssa. Ei kiitos! Ja sama ruotsiks.

* * *

Kyllä EU:ssa on ihanaa!

Intrigööri on ollut tuhmana ja arvostellut usein Euroopan Unionia, sekä  useimmille yhteisen eurorahan pelastusarmeijan tekosia. Kirjoittajan nimimerkillinen sivupersoona on syyllistynyt siihen vieläpä riittämättömien tietojen perusteella. 

Riittämättömien siksikin, että EU on maailman johtavia tiedonpimittäjiä ja vähiten demokraattinen järjestelmä Kiinan jälkeen. Pohjois-Koreaa ei lasketa ja Iranin ydinohjelmastakin vuotaa enemmän  tietoa kuin esimerkiksi komissiosta tai Euroopan Keskuspankista.

EU toimii tieto- ja ajatushautaamona tietysti vain meidän kaikkien yli unionin alueen 500 miljoonan yksilön parhaaksi. Mitä siitä nyt tulisi, jos kaikki sekoil..., ei vaan alati ainoat oikeat toimenpiteet kerrottaisiin julki? Joutavat blogien kirjoittajat pääsisivät muiden tavan talliaisten kanssa repostelemaan päätöksiä kielteisissä höpinöissään. Unionin ja euron arvostelijathan ovat vain joutavia ennustajaeukkoja ja -ukkoja, sekä halpahintaisia populisteja.

Tallaisista synkkämielisistä ennustelijoista saimme vastikkään lukea kaikkien suojatyöpaikkojen äidin, verorahoitetun puolen miljardin euron radio- ja telkkarilaitoksen edustajan valaistuneita käsityksiä, sieltä Ylen nettisivuilta. Nythän on niin, kertoi hän, että Euroopan velkakriisin myrsky on laatunut ja kriisimaiden korot ovat laskeneet. Jopa Kreikan luottoluokitus on nousussa.

***
Nythän on Ylen kommentitaattorin mielestä myös niin, etteivät Suomi ja Euromaat ole antaneet Kreikalle rahaa, vaan lainoja ja takuita. Kreikka on maksanut lainoistaan korkojakin, ihan perinteiseen tyyliin, kas kummaa! Samalla on Euroopan moottorin eli Saksan teollisuuden rattaat pidetty pyörimässä, (mitä sitäkin on julmasti arvosteltu ennen näkemättömäksi, mutta jatkuvaksi, köyhempien maiden riistoksi).

Talouden yleinen romahdus on vältetty, eikä Kreikka ole vaipunut diktatuurin pimeyteen, (mikä lienee tulossa vasta vain muualle Eurooppaan.)

Tuon valaistuneen yleläisen kirjoittajan mukaan almun antaminen köyhälle olisi katolisessa kulttuurissa, (myös islamilaisessa), laupeudentyö. Järjen ja tunteen ristiriita suhteessa Euroopan (pyhään) unioniin ei ole missään toisessa EU:n jäsenmaassa yhtä jyrkkä ja tulehtunut (kuin Suomessa). Näin siis meitä valistaa tuo kultivoitunut kirjoittaja täältä jostain Euroopan laitapuolelta, Suomesta.

Tuollaiset ylen valistuneet mielipiteet allekirjoittavat varmasti ainakin euroalueen kriisimaiden kansalaiset, sekä kaikki EU maiden 26 miljoonaa työtöntä. Kriisimaissa työttöminä on vasta joka neljäs työikäinen, nuorisosta vailla työtä ja tulevaisuutta on vain ehkä puolet. Köyhien määrän Euroopassa pystyy määrittelemään enää ylätuvan isäntä itse.

Nälkä tai ainakin ruoan ja terveydenhoidon niukkuus uhkaa jo miljoonia EU:n kansalaisia, lapsia ja vanhuksia tietysti myös. Mutta on muistettava, että vyön kiristys ja talouskuri on väistämätöntä, että euro pelastuisi!

Kaikki tämä on vain omaksi parhaaksemme! Kestä, kärsi ja unhoita, sinä kurja matkamies maan! Euroopan Liittovaltion, neljännen valtakunnan, taivaassa kirkkaamman kruunun saat! Kriisit on tehty voittamista eli kaikkien maiden ja kansojen velkojen yhteisvastuuta varten! Se on viisautta?

Nyt meitä laiskoja lusmuja saattaa jo laulattaa: Kautta kärsimysten voittooon! (Ja kertosäkeet, nuppi kaakkoon!)

Lisäys: Salailun ytimessä.

* * *

Emumunaus ja jallitus

Emu.

Intrigööri lueskeli tässä oleskelun ohessa pätkissä Esko Seppäsen syksyisen kirjan "Emumunaus". Jos tässä nelisen vuotta kestäneestä maailman ja Euroopan talouskriisistä vielä jaksaisi pöyristyä, Seppänen tarjoaa siihen reilut 200 sivua hyviä tarpeita lähtien rosvopankkien säälimättömästä saalistuksesta ja päätyen euroalueen neutronipommiin. 

Se pommi eli emumunaus on euroalueen sisäinen delvalvaatio, talouskuritus, mikä tappaa kaiken terveen kasvun, mutta jättää ehjiksi kestämättömiin paisuvat velat.

Talousunioniksi ja liittovaltioksi pyrkivä rahaunioni EU eli emu on finanssikapitalismin lapsi, velkakriisi, pörssikriisi ja pankkikriisi yhdessä. Johtava vasemmistolainen tiedonjulkistaja, entinen europarlamentaarikko Seppänen on omimmillaan suomiessaan finanssikapitalismia, jota euron pelastusarmeija, poliitikot ja federalistit ovat kyvyttömiä sääntelemään.

"Jos ei saada aikaan kapitalismia parempaa, tulkoon edes parempaa kapitalismia", Seppänen kirjoittaa. Hän ei suoraan luonnehdi Suomen hallitusta jallitukseksi, mutta toteaa, että kirjaimet h ja j ovat näppiksellä vierekkäin. 

Intrigöörillä ei ole tässä kohti estoja, jallitus mikä jullitus, tämä Kataisen sikspakki ja sitä olivat sen edeltäjätkin. Suomea ajetaan liittovaltioon ja euroalueen velkojen yhteisvastuuseen tappituntumassa Saksan kanssa, maksoi mitä maksoi. Ja kyllä se vielä maksaakin.

Seppänen on mahduttanut kirjaansa, tiiviisti, mutta mittavasti asiaa. Koko kirjan antia tai kokonaisuutta on turha alkaa käymään läpi yhdessä blogissa. Poimin siitä tähän vain pikku otantoja. Sen verran voi sanoa, että kyllä lukiessa tämmöisen vähäisen eurokriitikon sydänalassa lämmitti. Joissain kohti on sentään tullut olluksi oikeassa. Tietoa netinkin syövereissä on, mutta vedenpitävän tiedon poimiminen teettäisi aina kovasti töitä, jos se ollenkaan onnistuisi.

Mutta vajailla tiedoilla näyttävät toimivan poliittiset päättäjätkin, niin EU:n kuin Suomenkin tasolla. Päätöksenteon ohjakset taitavatkin olla kokonaan muualla, siellä jossain pilvessä, finanssien virtuaalitaivaan hallitsijoilla. Jumaliksi niita ketaleita ei sentään ylennetä.

* * *

Seppänenkin taitaa lopulta olla monien muiden lailla Euroopan Keskuspankin setelimörssärin kannattaja. Euroaluetta ja sen vielä vähin itsenäisiä maita kuristavan deflaation sijasta olisi jo luovuttava äärimmäisestä inflaation vastustamisesta.

"Kun kovan rahan annetaan pehmetä, velkojen maksu ja hoito helpottuvat. EKP:n sukset on saatava luistamaan. Havuja, perkele!"

Toisin kuin suomalaisen virallisen totuuden ilmapiirissä voisi ajatella, Seppänen toteaa, että finanssikapitalismia sääntelevä laillisuus on sentään kohtalaisessa kunniassa maailman velkaisimmassa maassa Yhdysvalloissa, mutta Euroopassa se on pitkälti poliitikkojen löysien puheiden varassa. 

Maailmassa on kolmisenkymmentä tärkeää veroparatiisia ja lisäksi verokeitaita mm. EU:n sisällä. Maailman tärkeimmät pankit ovat varjopankkiensa avulla verottajien ulottumattomissa. Myös suurimmat yhtiöt ovat ahkeria veronkiertäjiä. Sadasta suurimmasta englantilaisesta yhtiöstä liki kaikilla on veronkiertoa varten tytäryhtiöitä, jopa liki sata tällaista paratiisirönsyä per pörssiyhtiö. 

Valtiot ovat aloittaneet verokiertäjien jahdin, Yhdysvaltojen lisäksi tositoimiin on ryhdytty mm. Tanskassa ja Espanjassa. Mutta tämäkään ei koske sikspakin Suomea, jossa valtiovarainministeriö suunnittelee sellaisten kotimaisten hallintarekistereiden sallimista, joilla salataan yritysten omistajat ja ehkä siten helpotetaan veronkiertoa. 

Ulkomaisten hallintarekistereiden kautta veronkierto on monille yrityksille vakiintunut elinehto, eikä niitä ketjutuksia voi helposti selvittää. Jahti vaatisi pitkäjänteistä monikansallista yhteistyötä. Kaikenlainen laiton kikkailu suosii keinottelevaa eli keinoja kaihtamatonta finanssikapitalismia reaalitalouden etuja vastaan.

* * *

Reaalitalouden muodostavat maapallon 3 100 000 000 työtä tekevää ihmistä. Maailmantaloutta hallitsee Seppäsen mukaan uskomattoman pieni joukko bankstereita. Se joukko elää omaa elämäänsä, jolla ei ole juuri yhteyttä todellisen talouden kanssa. Reaalitaloudessa ihmiskunta tuotti vuonna 2011 tavaroita ja palveluksia 70 biljoonan dollarin arvosta (12 nollaa). Se oli maailman bruttokansantuote, mistä maksettiin palkkoja 55 biljoonaa dollaria.

Velka on Seppäsenkin mielestä taloudellisen kasvun välttämätön edellytys, eikä ole kasvua ilman velkaa. Maailman pankeilla on lainanottajille jaossa 95 biljoonaa dollaria, joiden jaosta ne ihan itse päättävät. Maailman valtioiden yhteenlaskettu julkinen velka on 41 biljoonaa dollaria, jotka on käytetty kulutukseen ja investointeihin. Varsinaisen virallisen pankkitoiminnan lisäksi velkaa kauppaavat varjopankit sieltä jostain palmupuiden katveesta, niiden velanantokyky arvioidaan 60 biljoonaksi.

"Kun näistä kymmenistä biljoonista dollareista jatketaan kohti isompia lukuja ja tullaan sadoissa biljoonissa laskettaviin finanssitoimiin, lähestytään virtuaalirahavuoren huippua. Siellä ovat ne systeemikriisin suursyylliset, jotka ovat puhaltaneet runsaan puolentoista tuhannen biljoonan virtuaalidollarin kuplan täyteen johdannaishöttöä", kirjoittaa Seppänen.

Intrigöörin käpälään Seppäsen kirja kävi kirjastossa. Emumunaus, Into Kustannus Oy:n tuote viime syksyltä on myynnissä. Mainio kirja, kiitos vain siitä tekijälle!

Jallittaa "ne" meitit kumminkin, mutta ei se lisätieto paljon tuskaa lisää. Tuskafestivaaleja on kyllä tiedossa.

* * *

EKP painattaa uutta rahaa

Euroopan keskuspankki painattaa taas uutta rahaa. Viime vuosien linjastaan poiketen EKP painaa nyt oikeaa setelirahaa, eikä vain bittirahaa suurpankkiireille. Kuulema toukokuussa me kuluttelijatkin saamme otolta ja pankista uutukaisia euromääräisiä seteleitä.

Uudet eurosetelit ovat varmaan hienoja ja niissä on monia uusia väärentämistä vaikeuttavia yksityiskohtia. Uusien setelien kuvia ja niiden nurkkia on tähän asti vain varovasti vilauteltu julkisuudessa. Nähdyn perusteella tulossa on vähän entisiä värikkäämpiä maksulappuja, mutta yhtä kaikki, ne ovat aika tylsän näköisiä.

Ruotsalaiset taitavat olla tässäkin raha-asiassa euromaita viisaampia tai ainakin viihterämpiä. Ruotsissa otetaan uudet kruunun setelit käyttöön vuonna 2015. Uusissa kruunuissa on mm. kauniita kuvia Peppi Pitkätossusta ja kirjailija Astrid Lindgrenistä.

Intrigööri tarkkailijan poterossaan saattaa olla ehdotuksineen jo myöhässä, mutta eikö euroseteleihin voisi painattaa pieniä pikantteja yksityiskohtia jokaisen yhteisvaluutan jäsenmaan iloksi, edes toiselle puoliskolle? Paljon muita iloja eurosta ei ole tulossa. Euron kolikoissakin on yksilöllinen toinen puoli.

Kreikkalaisia kirjaimia taitaa kyllä löytyä kaikista uusista seteleistä, joten Kreikalla ei liene hätää, valuutta ei ole vaihtumassa. Tukia pukkaa maailman tappiin asti, ainakin euromaailman.

Mitähän uusiin suomalaisiin euroseteleihin laitetaan? Suomellahan on vankka kohtalonyhteys mm. kansantanssien Kreikkaan ja flamencon taitureihin Espanjassa. 

Mutta uudessa setelistössä olisi vielä varaa keksiä paljon muutakin  kuvitusta, ehkäkä myös jotain fadolauluun ja rivitanssiin viittaavaa? 

Ranskalaisten kunniaksi suomalaisiin euroihin voisi piirtää myös menetetyn loistoristeilijän vai oliko niitä suomalaistekoisia uivia guggenheimeja tulossa montakin?

Alinna on Ruotsin uuden kaksikymppisen luonnos. Uusin kruunuihin painetaan paljon muitakin kulttuurihenkilöiden ja suurmiesten kuvia ja ruotsalaisia maisemia. Melko hienoa vai mitä? Kyllä käyp katteeks, tuo länsinaapurin oma valuutta.

* * *

Hyvinkö on pullat uunissa?

Intrigööri laittoi pelolla merkille presidentti Sauli Niinistön halun pudottaa palkkiotaan viidenneksellä, vuoden 2006 tasolle. Palkkion alentaminen on sinänsä hyvä ele, mutta muistaakseni Tarja Halonen ei valitellut omaa puutetta ja kurjuutta silloin 6 -7 vuotta sitten. Niinistön  perheen elintason kannalta ei kai olisi suurta merkitystä, vaikka pressan liksaa pudotettaisiin puolella.

Vielä enemmän alkoi pelottaa, kun kansanrutistajatkin vaativat omia palkkojaan alennettaviksi, puhemies Heinäluoma etujoukoissa. Tämän päivän uutisten perusteella kokoomuksen Orpokin vaatii edustajiamme näyttämään kansalaisille esimerkkiä, koska "kansantalouden tila edellyttää kipeitä ratkaisuja suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan pelastamiseksi".

No, eikös Orvon puoluetoveri Kataja vaatinut äskettäin, että leskiltä pitää leikata ainakin leskeneläkkeitä, joten eikö silloin kuulu ottaa myös orvoilta ja muilta huutolaisilta?

***
Intrigööri ei haluaisi suhtautua sinänsä kannatettaviin hankkeisiin kyynisesti, mutta ei voi mittään. Niinistö ja eduskunta näyttävät säästöissä mallia, ministeritkin. En silti usko, että poliittiselle elitiille koituisi tässä rytäkässä mitään kreikkalaismallista tukanleikkuutta. Nälkä pysyy edelleenkin edustajillemme vieraana, kuten janokin. Palkkioiden ja palkkojen leikkaukset tulevat olemaan aika muodollisia ja verotuskin tippuu, paitsi pressalta, jota ei palkkiosta veroteta.

Pelottavaa tässä julkisen eliitin hiusmuotoilussa on se, että maaliskuussa hallitus pätkii taas perinteiseen tyyliin joukon nopeita säästöjä ja hätäisesti valmisteltuja tulonsiirtojen leikkauksia, mitkä voivat olla kohtalokkaita siellä liksahaitarin toisessa päässä. Hätäisyyteen voi sitten olla syynä myös viime hetkien poliittinen kiskonta sinne ja tänne. En nääs jaksa ihan uskoa, että kokoomuksen markkinaväki olisi joka asiassa samaa mieltä vasemmiston ay-änkyröiden kanssa. Tai sitten unohdetaan jo koko puhe vasemmistosta ja oikeistosta.

Jotain siellä kehysriihessä kuitenkin suhmuroidaan ja saksia niksutellaan niin, että jukuripäisen kansan tukan on taas annettava siltä kohti kasvaa tai pantava hiuslisäkkeitä. Mutta voihan olla, että olen väärässä ja johtava hallituspuolue saa uhkailun ja kumppanien vallanhimon avulla helposti läpi sen, mikä se jenkkikonsultti olikaan, tarkasti laaditun kurjistussuunnitelman uusimman vaiheen? 

Kapitalismin kultamaassa jenkkilässä kyllä osataan tuo kansalaisten höynääminen, kurjistaminen käy siellä niin ketterästi, ettei ihminen sitä oikein huomaakaan ennen kun joutuu yksityisen hyväntekeväisyyden armopalojen varaan. Euroopassa on toinen tyyli, täällä lentävät polttopullotkin, kun eliitin suojajoukoilla ei yleensä ole kovat piipuissa.

***
Olemme kaikki viimeisten parin vuoden aikana selvästi nähneet, mihin euroryhmän käskyttämä talouskuritus on johtanut esimerkiksi Kreikassa, Portugalissa, Irlannissa ja Espanjassa. Vielä äsken nämäkin maat olivat yhtä suurta ja onnellista EU:n perhettä. Oli taloustiikeriä tai hallittua valtiontaloutta, kuten vaikka rakennuskuplaan hurahtaneessa Espanjassa. 

Nyt ns. kriisimaissa ja useimmissa muissa maissa EU:n uusinkvisiotion ruuvit ja hihnat vain kiristyvät. Unionin komission satraapit vaativat ennen itsenäisiä ja ihailtujakin maita kantamaan jo oljetkin kansainvälisen pankki- ja finanssieliitin kultaisen vasikan syöttöparteen. Työttömien armeija kasvaa koko ajan, myös meillä Suomessa. Velalla ei kai  voida enää elvyttää, vaikka euromaiden yhteisvastuu kasvattaa jo kaikkien velat pilvien yläpuolelle asti.

Suomen valtiontalous ja kuntien talous varmasti tarvitsevat matokuuria, mutta tähän asti Kataisen hallitus ei ole osoittanut mitään haluja leikata mistään sellaisista asioista, mistä voitaisiin säästää vuotuisia menoja todella tuntuvasti. Leikkaisivat vain, mutta tasapuolisesti, oikeudenmukaisesti ja jotenkin järkevästi. Pikku perustelutkin olisivat paikallaan, eikä vain sanelut. Entä se ostovoima?

Pelottavaa poliittisen kerman palkkojen alentamisessa on erityisesti se, että suurimmat säästöt haetaan taas kerran sieltä, missä niihin olisi vähiten varaa. Pian köyhien vähien villojen keritsemistä voidaan perustella syvällä rintaäänellä: "Olemmehan tässä kaikki samassa veneessä", jms. Hah ja hoh!

Leipäjonot pitenevät, vaikka niitä ei kaiken järjen mukaan pitäisi olla meillä vieläkään. Jossain mättää ja pahasti, sosiaaliturva ei toimi kunnolla edes nykyisellä tasolla. Heikompi aines taas kärsii ja osin kuolee pois, kun hoitojakin priorisoidaan lisää. Kun aines vain heikkenee, lapsillekin jää helposti jäljelle vain lastenkoti ja vanhuksille peti muovilakanoilla jossain laitoksen kolkolla käytävällä.

Julkispuolen tulevat säästöt, tässä vaiheessa ennen kansakunnan lopullista vararikkoa, kai kerrotaan meille vasta maaliskuun kehysriihen jälkipuinneissa? Kuinka olisi, jos palatsin esirippua edes hiukan raotettaisiin ennen kuin se repeää? 

Säästöjen kohteista ja säästöjen tasosta olisi paikallaan käydä myös pieni kansalaiskeskustelu ennen kuin alamme pressan ohjeiden mukaan iloisesti laskiaspullia leipomaan. Tai vaihtoehtoisesti laahustamme sinne leipäjonojen hännille toisistamme kovasti välittämään...

* * *