30.10.2012

Kansa eri leireihin

Kuntavaalien äänestysprosentti uhkasi painua viiteenkymppiin, hyvä ettei alle.  Mitä siitä muuta voisi päätellä kuin sen, että kansa on kahtia pantu ja pahasti. Ei puutu enää kuin se, että setelit leikataan. Vaikka köyhimmille sekin alkaisi olla jo samantekevää. 

Mutta eikö jo kannattaisi siirtyä kaksipuoluejärjestelmään?


Näin alhainen äänestysprosentti ei ole intrigöörin mielestä enää demokratiaa, vaan osoittaa vain sitä kansan kahtiajakautumista. Tämä varmaan sopii heille, jotka uskovat roikkuvansa ikänsä kiinni paremmiston onnelan syrjässä ja haluavat rakentaa lisää pikkujenkkilää eurosuomeen. Puoletkin äänestäjistä riittää, silloin kaikki tämä ihanuus on (kai) vielä nippa nappa laillista. 


Veronkiertokin on laillista ja julkinenkin raha kurvaa aina vain, kenenkään oikeasti sitä estämättä, veroparatiisien kautta yksityisiin taskuihin. Onko se tosiaan niin, että kun asiasta ei ole säädetty rangaistusta, ei mistään pikkuseikoista kannata välittää, eikä ainakaan moraalista.


***

Melkein puolet populasta kokee siis äänestämisen hyödyttömäksi, varsinkin kuntavaaleissa. Vaaleissa nukkumiselle on kyllä olemassa ihan järkeviä perusteita. Mikään ei vaalien jälkeen ikinä muutu, ei inhimillisesti parempaan suuntaan.

Eri tavoin ja eri syistä syrjäytyneitä ihmisiä ei kiinnosta politiikka pätkääkään. Kun oikein huonosti menee, kaikki pyörii vain oman pärjäämisen ympärillä, päivästä ja hetkestä toiseen. Huonosti ja heikosti byrokratian ja rapistuvien palvelujen rattaissa pärjäileviä ihmisiä on meillä jo liikaa.  Silti pääosa köyhyysrajan alittaneesta porukasta elää ihan kunnollista, mutta tietysti niukkaa taviselämää. 

Juopot ja huumeriippuvaiset ovat helvetissä jo maan päällä. Pelkkä tupakointi  on köyhälle aikamoinen riesa. Tupakkariippuvuus on "tutkitusti" yhtä paha kuin jokin kovien huumeiden koukku. Tupakan korvikkeetkin yritetään silti oppineiston henkisen eunukkikuoron taholta kieltää, kuten sähkötupakka. Korvikkeet ovat myös kalliita, kuten nikotiinikorvaustuotteet. Kaikki tässä toimivat lääkkeet ovat tietysti lääkärien takana ja maksavat rutosti.


Ihmispolon elämä puksuttaa ehkä jotenkin eteenpäin, kunhan ei sairastele. Jos ja kun usein on takana vuosien, jopa vuosikymmenen työttömyysputki, oletkin äkisti sosiaaliturvan varassa. Vielä melko hyvällä suomalaisella sosiaaliturvalla on vuosi vuodelta enemmän ottajia, sillä sehän kuuluu kaikille maailman kansalaisille. 


Suomalainen sosiaaliturva kuuluu ihan kaikille, jotka saavat itsensä tänne jotenkin salakuljetettua, kuten sekin kuvitteellinen erityisryhmä, nimeltään alaikäiset yksin maahan saapuneet. Asumisperusteinen sosiaaliturva alkaa juosta, kunhan kipität vaikka lähimmän roskakatoksen tai bussipysäkin lipan alle tilapäisesti suojaan ikkänkuin asumaan  ja siten kotoutumaan. Sitten laaja suku kummilapsineen siellä jossain kaukana saa ilosanoman...


* * *

Tässäkin voisi luetella ison liudan syitä, miksi kasvava syrjäytyneiden joukko ei  innostu äänestämään. Kaikki eivät konsaan halua äänestää, eikä siihen voi pakottaa. Joku esitti jossain kympin porkkanarahaa äänestäjille. Se ei olisi hullumpi idea, jos se raha otettaisiin puoluetuista pois.

Suurin osa äänestämisen väliin jättäneistä ei silti ole kympin tarpeessa. Puolueiden kannattaisi käyttää suuria tukirahojaan vissiin tutkimustyöhön: Miten politiikasta ja oikeasta demokratiasta saataisiin toimivaa ja ihmisiä oikeasti kiinnostavaa. Vai onko niin, että mikään ei muuttua saa? Muutos pelottaa yhteiskunnan syöttiläitä, puolueiden elättejä, kermapeppuja.


Jostain pienestä ruotsinkielisestä kunnasta oli juttu, jotta siellä lähes kaikki äänestävät ja perinteisesti varsinaisena vaalipäivänä. Nyt siellä tuli pikku takaisku, kun rkp:n miehittämään valtuustoon puikahti yksi demari, toivottavasti häneltä käy rantaruotsi, että tulee edes joskus kuulluksi. Mutta onhan meillä näitä kepuleiden liki täysin hallitsemia maalaiskuntia ja kokkeleiden johtamia kaupunkeja.


Demokratian ongelmista huolimatta intrigööri ennustaa, että persut ovat vieläkin kasvu-uralla. Suuresta jytkystä se kaikki alkoi ja lopulta hiljaa kansakunnan kattilan kannen alla muhivat muutosvoimat nostavat useimmat puolueet mukaansa. Liturgioitaan hymisevä jämähtäneistö kuihtuu pois.


* * *

Orwell oli vissi näkijä, mutta hänkään ei osannut hahmottaa nykyisiä euroherroja. Super-Marioista EKP:n Draghi sanaili äskettäin julki, että jotkut euromaat ovat ylivelkaantumisen takia menettäneet suvereniteettiaan rahoittajille, mutta ne voivat saada sen takaisin, siis itsemääräämisen oikeutensa, kunhan vain euromaiden integraatiota syvennetään.

Suomeksi: Valtioiden itsemääräämisoikeus siis vahvistuu, kun eurointegraatio eli liittovaltiosanelu syvenee. Ja kaiken takana on kuitenkin se suuri ja mahtava pankkiirien rahastusvalta. EU:ssa ei riitä enää puheiden kielellinen tulkkaus, pitäisi olla lisäksi jargonsuodatin. 
Sanoisiko tuosta nyt tsuhnaryssäksi vaikka että hospoti pomilui!

Herran siunailusta taas tuli mieleen, kun hra Putinilta kauan sitten Turussa tivattiin vaihteeksi Karjalan palauttamista. Hra Putin vastasi jotain siihen suuntaan, että aikanaan sekin asia  ratkeaa integraation myötä.


Integraatio lienee siis yleispätevä ratkaisu mihin tahansa ongelmaan. Ehkä Suomessakin kannattaisi haravoida ja integroida liian tasapaksu puoluekenttä vain kahteen leiriin. Olkoot ne nimeltään vaikka fariseukset ja publikaanit.



Viimeksi meillä oli vaalikentillä tosi kysymyksessä sotien jälkeen, kun olimme suomettua yli eli punikoitua. Neukkulan vahvasti tukemat kotikommarit pullistelivat kovasti, kuitenkin pääosin tai edes nimellisesti demokratian puitteissa. 

Intrigööri kuuli äskettäin Turussa, että kommarit eli SKDL oli kaupungin valtapuolue peräti kolme vuosikymmentä 1945 - 1976! Melkoinen saavutus.


* * *
Kaksipuoluesysteemiin siirtyminen toisi meillä mielekkyyden takaisin äänestämiseen. Hallitusvallan vaihtuminen vaalien jälkeen merkitsisi edes jotakin. Myös maan johtavien virkamiesten tulisi vaihtua, jos ja kun äänestäjät niin päättävät. Ugh!

Myöhempi linkki: Köyhien lapset pysyvät köyhinä, IS juttu.


* * *

28.10.2012

Rötky tuli


Jytky, hötky, sätky, lötky, mätky, lätky, pätky, rötky, pötky, mötky...

Mikä se näistä on, kun perussuomalaiset reilusti tuplasi kannatuksensa viime kuntavaaleista? Ehkä sopiva nimitys olisi rötky eli rökälevoitto? 


Jööti on Arhinmäen ihan itse keksimä verbaalituote ja pysyvä tekijänoikeus sen pukkaamiseen lienee vasemmistoliitolla. 


Vaalien valopilkku oli vasurien henkisen sisarpuolueen vihreiden hiljaa hiipuminen kautta maan  eli nuuskamuikkusen värinen nuttu tuulettui joka paikassa? Toki suurimmissa kaupungeissa vihreät eivät pahemmin putoilleet itulaatikosta.


Järkyttävää vaalien tuloksia katsellessa on se, että huolimatta kokoomuksen viime kuntavaaleihin nähden kärsimästä tappiosta, se on yhdessä villakoiriensa vihreiden ja ruotsalaisten kanssa vaarallinen vallankäyttäjä monissa kunnissa.


Yksityistäminen, julkiselta puolelta maksettujen yksityisten voittojen verojen  kierto ja suoranainen harmaa talous ovat siis edelleen valtakunnassa suuressa suosiossa. Mutta eivät ne bisnesdemonien puuhat enää ihan purematta läpi mene.


Jos ja kun kuntien palvelutuotanto ränsistyy, se on sitten aika monien äänestäjien tahto. Puolet porukasta ei edes viitsi välittää asioista, koska he eivät vaivaudu äänestämään. Siinä sitä onkin vakaville politiikan harrastajille paljon pohtimista.


Jytky sai arvoisensa jatkon. Perussuomalaiset on nyt pysyvästi vahva vaikuttaja myös kuntatasolla, mistä heitä ei enää jöötijuttuja puhumalla nujerreta. 


Kunnissa kyllä työtä kyllä riittää, toivottavasti myös eri puolueiden oikeaa yhteistyötä vaikeissa ratkaisuissa. Yhteistyötä voisi tehdä ainakin kepun ja demareiden kanssa! 


Ei kai persutkin halua kokoomuksen puudeliksi, kuten vaalien alla on höristy. Kokoomus ei sentään ole niin vahva puolue. Kunnissa on nyt kolme suurinta puoluetta melkein tasapäin, joten kumppaneissa pääsee valitsemaan.


Elämme monin tavoin pimeitä aikoja, mutta ei masennuta. On enää puoli vuotta ja kevät! Seuraaviin eduskuntavaaleihinkin on aikaa enää reilut pari vuotta, mikä on lyhyt aika politiikassa. 



* * *

27.10.2012

Loistava sote-polku

Jokohan se keikkalääkäri kohta tulee?
Suomen sixpack-hallituksen kuntauudistuksen asiantuntijat ovat herkeämättä ja itseään säästämättä ponnistelleet yhdistääkseen ensimmäisenä maailmassa monta heikkoa peruskuntaa yhdeksi vahvaksi hallintohirviöksi.

Hallituksen sote-uudistus (sosiaali- ja terveys) oli sekin lähellä historiallista onnistumista ennen kuntavaaleja. Sosiaalihuollon romuttamisesta päästiin puolueiden kesken jo yhteisymmärrykseen.

 Mutta valitettavasti julkisen terveydenhoidon näennäisuudistuksesta ei löydetty yksimielisyyttä ennen kuin hoidettavan terveys petti ihan itsekseen.  Vielä äsken niin terve potilas kuihtui äkisti pois keskuudestamme.

Julkisesta terveydenhoidosta lihat oli poistettu jo aikaisemmin, mutta luut ytimineen olivat vielä hyvässä kunnossa.

* * *


25.10.2012

Fenno-Fortum?

Olkiluodon voimala.
Taannoin kun kokoomus sai runnattua läpi uudet ydinvoimalupansa, vissiin kepun risupaketin, vihreille luvatun älyn kalliin tuulivoimatariffin  ja ties minkä hinnalla, intrigöörin mielestä se oli väärin päätetty.

Arkijärjellä arvoituna lupa seitsemännelle ydinvoimalapytylle meni väärään osoitteeseen, kun se annettiin Fennovoimalle. Parasta olisi ollut antaa se seitsemäs lupa Fortumille Loviisaan, missä vanhan hyvin palvelleen ydinvoimalan käyttöikä lähestyy vääjäämättä loppuaan.


Oikeastaan Suomessa on vain kaksi ydinvoimalaa, Loviisa ja Olkiluoto, joissa on yhteensä neljä toimivaa yksikköä eli pyttyä. Ydinvoimalan rakentaminen on vaativaa ja varsinkin kallista, mutta ei se sentään ole mitään tähtitiedettä tai hiukkasfysiikkaa. Ydinvoimalassa keitetään vettä ja höyryllä pyöritetään turbiineita, joilla jauhetaan sähköä sähköverkkoon.


(Myöhempi lisäys: Ydinvoiman lobbaus alkoi muisteluni mukaan Suomessa noin vuosi siitä kun Tsernobylin katastrofin säteilevät pölyt olivat laskeutuneet. Eräs silloin nimekäs lobbari kiersi päätoimittajien ja varmasti monien muidenkin vaikuttajien luona. Satuin olemaan kuulolla yhdellä tuollaisella valistusvierailulla. Pitkään kyllä meni ennen kuin uutta ydinvoimaa ryhdyttiin luvittamaan.)


***

Ydinvoiman kanssa samaan tehoon päästäisiin ehkä halvemmalla, hajautetusti ja ilman mitään säteilyriskejä rakentamalla joukko uusia hiili- ja biovoimaloita, joissa voitaisiin hyödyntää myös Suomen ainoita omia isoja vakaan energian lähteitä eli puuta ja turvetta. Turvetta riittäisi vielä vuosikymmeniksi ilman, että luonnonsuojelun kannalta tärkeitä soita täytyisi kuivattaa. Suomessa osataan puhdas poltto, niin puhdas kuin tekniikan kehitys sallii.

Turpeeseen liittyy paikallisia vesistön likaantumisriskejä, joita voitaisiin ehkäistä paljonkin tehokkaammin. Ongelma on vähän samanlainen kuin Talvivaaran kaivoksella Sotkamossa, missä nikkeliä sivutuoteineen irrotetaan maaperästä aivan uudella menetelmällä. Paikallinen saastuttaminen on pakko saada kuriin molemmissa tapauksissa. Sekä kaivoksen että puun ja turpeen tuomat hyödyt tuhansine työpaikkoineen ovat nekin ainakin paikallisesti kiistattomia.


***

Turpeella tai puulla tuotettu energia ei ikinä levitä luontoon ihmisen kannalta ikuisuuksia kestäviä säteilysaasteita. Harvemmin tällaiset laitokset räjähtelevät ja jos niin kävisi, ei se olisi yhteiskunnallinen katastrofi. Suomessa on jo vuosikymmeniä kehitetty mahdollisimman puhtaan ja samalla tehokkaan polton kattiloita,  piippuihin voidaan asentaa savusuodattimia.

Myös nk. puhdasta energiaa tuottavat tuuli- ja aurinkovoimalat ovat ongelmallisia epätasaisen tuotantonsa takia. Näidenkin voimaloiden rakenteet ja itse rakentaminen aiheuttavat mm. päästöjä. Aurinkokennojen johtavat massavalmistajat taitavat löytyä nykyisin Kiinasta, missä ympäristöasiat ovat varmaankin keskeisiä puolueen päätöksenteossa? Ongelmia löytyy hakemalla ihan mistä vain. Intrigööri yrittää vain hakea arkijärkevää hyötysuhdetta etuja ja haittoja pähkäillen.

Suomi on ja tulee olemaan kylmä, osin arktinen maa, missä on kehittynyttä teollisuutta ja maanviljelyä, sekä asutusta maapallon pohjoisimmilla leveysasteilla. On täyttä haihattelua, että täällä pystyttäisiin elämään ja elättämään itsemme tuulipropelleiden tai aurinkosähkön avulla. 


Vesivoimastakaan meille kuluttajille ei näytä olevan erityistä hyötyä, vaikka vettä on satanut tänä vuonna ennätysmäärin niin Norjan ja Ruotsin tuntureille kuin Suomen järviin. Nollaenergiataloihin ainakin tulee äkisti vieraaksi kolkkous ja home. Meille tavan asujille tulee aina vain isompia sähkölaskuja, joissa siirtomaksu on vähintään samaa luokkaa kulutusmaksun kanssa.


F & F ?



Mitäpä tässä enempää länkyttämään, näin blogissahan voi varsinaisen asian kivasti piilottaa loppuun: 

Lyökää hynttyyt yhteen, omistajavajetta poteva Fennovoima ja lupaa vailla oleva, mutta ydinvoimasta pitkän kokemuksen omaava Fortum! Rakentakaa yhdessä ja yhteisomistukseen Loviisaan uusi ydinvoimapytty tai kaksi! Pyhäjoki virtaa aina vain, ilman ydinvoimalaakin.


En yritä puuttua moisen teoreettisen hanke-ehdotuksen lukemattomiin yksityiskohtiin, mutta kannattaisi ehkä rakentaa tarpeeksi korkealle meren pinnasta. Eihän sitä tiedä, jos vaikka ilmastouskovaiset ovat oikeassa ja meren pinta nousee hyvinkin metrillä ennen kuin uuden voimalan käyttöikä on lopussa? Tsunamista ei meillä onneksi ole pelkoa. 


Otsikon nimiehdotus Fenno-Fortum ei särähdä impivaaralaisen korvissa, mutta Suomi-Voima olisi vielä parempi.


Aiheesta aiemmin:

http://intrigoori.blogspot.fi/2011/12/sahkon-hinta-tuplaksi-tuulivoimalla.html

Vaiko Svenno?
http://www.tekniikkatalous.fi/energia/pyhajoen+ydinvoimalan+pelastaa+svennovoima/a850437

Uusi linkki 2018:
Fortumin venäläinen ruletti saksalaisilla panoksilla.


* * *

24.10.2012

Suuri sote-harppaus

"Paljasjalkalääkäri" tulee ihmisten luo. 
Sekö on tulevaisuutta Suomessakin?
Suomen hallitus tai piankin liittovaltiohallitus, se sikspakki, on antanut sote-uudistuksen muhia kattilan kannen alla, mutta pian on aika päästellä höyryt pois. Kantta raotetaan viimeistään ensi viikolla, kun kuntien uudet valtuustot on valittu.

Jotta kansalaisille löydettäisiin aina tehokkain ja taloudellisin hoito, maamme vähäveristä lääkäri- ja hoitajakuntaa pitäisi ehkä vahvistaa kiinalaisilla ns. paljasjalkalääkäreillä ja sandaalihoitajilla, joita on nykyisessä Kiinassa työttöminä kuin bittejä pilvessä.


Päteviä lääkäreitä ja hoitajia olisi tiemmä saatavissa myös Euroopasta ja Venäjältä. Eikö annettaisi koko lääkäripula ikäänkuin markkinoiden näkymättömän käden ohjattavaksi? Tulkeillekin saataisiin lisää töitä. Työperäinen mamuilu voisi poistaa potilasjonot?


Suomalaisiin kollegoihinsa verraten täysin alipalkattuja lääkäreitä ja hoitajia löytyy monista maista. Länsimaisen hyvinvoinnin rappiota elävässä Suomessa olisi kumminkin varottava sitä, ettemme pahentaisi entisestään minkään nk. kehitysmaan ränsistymistä viemällä heiltä tärkeitä koulutettuja terveydenhoidon ammattilaisia. Mutta siitähän "markkinat" eivät varsinkaan välitä.


***

Pääministeri Kataisen mielestä sellaista kunnallista terveysasemaa ei kannata puolustaa, mihin ei ole aikoihin saatu tarpeeksi lääkäreitä ja hoitajia. Kokoomus aikoneekin järjestää Suomen syrjiksille eli pienillä kylillä asuville terveyspalveluja terveysbussien avulla. Kun terveyspalveluja tarvitseva asiakas ei pääse niiden luo, pannaan palvelut pyörille.

Maalaiskunnissa on totuttu kipeinä menemään arvauskeskukseen. Piankin siellä odotetaan pysäkeillä arvausbusseja. Samanlaista odottelua se on täällä kaupungeissakin ja arvuuttelua, pääseekö lääkärin ajanvaraukseen puhelimella ja saako ajan vielä tälle vuodelle?


Intrigöörin mielestä terveysbussit ovat ehkä kokeilemisen arvoinen uudistus, mutta... Jos ei lääkäreitä ja hoitajia saada pienten kuntien terkkareihin, miten nämä arvonsa tuntevat ammattilaiset suostuisivat köröttelemään hankalasti bussilla ympäriinsä? Eipä taida onnistua. Bussien terveystekninen varustuskaan ei olisi parasta AAA-luokkaa.


Toisaalta - aikoinaan myymäläautoja kulki syrjäkylillä paljon, kaupan nostaminen pyörille oli maaseudun tyhjenemisen välivaiheessa toimiva ratkaisu, kun kylillä oli vielä väkeä, mutta väellä ei ollut omia autoja. Kirjastoautokin oli joskus maalla odotettu tulija.


***
Setä Mao oli Kiinassa vähän samanlaisen ongelman edessä joskus 1960-luvulla. Sota eli vallankumous oli voitettu ja kaiken kehityksen tieltään repivä kulttuurivallankumous (vrt. hyvinvointivaltioiden alasajo Euroopassa) oli vasta tulossa. Vain kaksi prosenttia kiinalaisista asui kaupungeissa, joissa oli terveysasemia ja sairaaloita koulutettuine henkilökuntineen. Kiinalaisten valtava enemmistö kitkutteli maaseudulla ja oli tyyten vailla vähän kaikkea, kuten nykyaikaisia terveyspalveluja.

Maon, tai kuka sen keksikään, ratkaisu oli pikakouluttaa tuhansia ja taas tuhansia nk. paljasjalkalääkäreitä ja myös hoitsuja - heillä ei siinä systeemissä edes ollut eroja. Nykyaikaisen terveydenhoidon perusta levisi myös maaseudun varattomalle väestölle. Shamaanit käärmeöjyineen ja akuneuloineen saivat vakavan kilpailijan nykyaikaista lääketiedettä edustavista perusosaajista. Toki nk. luontaislääkintä on vieläkin Kiinassa hyvin vahvassa asemassa.


Jokin tällainen suuri harppaus tarvittaisiin nyt Suomessakin. Tottahan valtakunnanjohtaja Katainenkin perästähiihtäjineen on myös oikeassa. Pienimpien terveyskeskusten ylläpidossa ei liene paljon järkeä, jos ja kun ne toimivat älyttömän kalliiden keikkalääkäreiden varassa. Toisaalta joissakin pienissäkin kunnissa on toimivia terveyskeskuksia, joista olisi opiksi otettavaa. Jos jossain koko hoidon yksityistäminen on järkevin ratkaisu, sitten kai pitäisi tehdä niin.


Jyväskylässä päin ovat lääkärit tehneet omia järkevän kuuloisia ehdotuksiaan hommien hoitamisesta osuuskuntapohjalta, niin se taisi olla? Kokeneita kansanlääkinnän ammattilaisia pitäisi tässä asiassa kuunnella ennemmin kuin kokemattomia, mutta pakkomielteisiä  poliitikkoja ideologisissa poteroissaan.


Tärkeintä kuitenkin olisi, että me tavikset pääsisimme lääkäriin eli saisimme kohtuullisessa ajassa tarvittavan hoidon vaivoihimme ja tauteihimme. Terveysbussi voi toimia jossain, mutta kun palveluja joka tapauksessa keskitetään, tarvittaisiin pikemminkin busseja ja takseja, joilla taattaisiin ihmisten pääsy terveyspalvelujen luo. Nääs kun apua olisi saatava juuri silloin, kun sitä tarvitsee, eikä vain niinä aikoina kuin byrokraateille sopii.


Pitäisi suosia myös alueellisia ratkaisuja, eikä vain jäykkiä raameja ja ratkaisumalleja. Se mikä sopii Varsinais-Suomeen ei onnistu siltään Lapissa tai Itä-Suomessa. Varmaa on vain se, että kuntapalveluista ja varsinkin terveyspalveluista väännetään kättä ja murretaan suuta vielä pitkään. Toivottavasti kansallista arkijärjen käyttöä ei ole vielä rajoitettu jollain direktiivillä!



Huostaanotot kasvussa?


Aina sitä oppii, kun nettiä selailee. Uusi asia intrigöörille oli "lastensuojelukerroin", mikä tarkoittaa sitä, että kuntia palkitaan valtionosuuksissa siitä, kun ne ottavat lastensuojelun nimissä perheistä lapsia huostaan. Lapset sitten sijoitetaan lastenkoteihin tai yksityisiin hoitopaikkoihin. Toimenpiteiden valvonta tai jälkiseuranta lie käytännössä vähäistä tai olematonta.

Koko touhu onkin paisunut älyttömiin, se maksaakin tiemmä 600 - 700 miljoonaa vuodessa. Johan tästä kiinnostuvat myös terveysbisneksen kansainvälisetkin pelurit. Luulisi näin suurilla rahoilla saatavan aikaiseksi parempaa ja inhimillistä toimintaa, joissa keskeistä pitäisi olla ongelmaisten perheiden tukeminen. Ei voi olla oikein, että Suomen kokoisessa maassa on otettu huostaan noin 10.000 lasta tai mikä se oikea luku onkaan.


Lasten suojeleminen ei ole sitä, että heistä tehdään rahastuksen kohteita. Yksityisiä hoitopaikkoja joudutaan käyttämään ja suurin osa niistä on varmaankin sinänsä kunnollisia. Omavalvonta ei kumminkaan aina riitä sen paremmin lasten kuin vanhustenkaan hoidossa.


Päinvastoin mitä jotkut politiikot julki puhuvat, lapsia ei usein palauteta perheisiinsä tai omien vanhempiensa luo, vaikka tilanne lapsen omassa kodissa olisi muuttunut paremmaksi. Lasten riistäminen väkivalloin omista perheistään pitäisi olla aivan äärimmäinen toimi. Lapsen tulevaisuuden ja ko. perheen kannalta huostaanotto on yleensä tuhoisaa.


Lasten huostaanoton uhka saattaa sekin osaltaan ajaa vanhempia jopa epätoivoisiin tekoihin. Yhteiskunnan turvaverkkoihin ei enää luoteta, eikä ole syytäkään, jos viranomaiset pakkotoimineen lietsovat turvattomuutta.


Jos intrigööri jaksaisi, niin selvittelisi, kuka tai mikä puolue keksi ja hyväksyi aikoinaan lastensuojelukertoimen.  Ai miksikö? No siksi, että Stalin- ja Hitler-korteille löytyisi tässäkin blogissa jotain käyttöä ja oikeita osoitteita.



* * *
Loppukevennyksen takana on oma havainto muutamien vuosien takaa. Erään sairaalan labrasta tullessaan intrigööri keksi sairaalan pohjakerroksen palo-ovesta lyhenteen TUHO-osasto. Ihan tosi!

Kävi ilmi, että vain lyhenne oli pelottava, sillä oven takaa löytyi sairaalan tutkimus- ja hoito-osasto, sitä se TUHO-osasto tarkoitti. Kyllä byrokraateilla sipertää!



* * * 

21.10.2012

Mies ja äänestys

Vaalimainos. Klikkaa
linkkiä!
Intrigööri äänestää aina ennakolta ja niin nytkin. Päätin yhdistää useita asioita, liikuntaa, demokratiaa ja shoppailua siwassa. Kävelin viitisen kilsaa keskustaan, sillä läskeille on hyvä antaa liikettä, etteivät ne jämähdä. Mielessä oli pari, kolme ehdokasta tietystä puolueesta, joista jotakuta saattaisin äänestää. Tuttuja ehdokkaita ei tässä kivikylässä ole.

Viisi kilsaa äänestyspaikalle, eikä matkan varrelle osunut yhtään vaalimainosta tai mainostaulujen rivistöä. Taidankin asua sellaisessa kaupunginosassa, ettei tätä juuri poliittisissa piireissä noteerata? Hieman outoa se oli, sillä mennä viikolla tallustelin monena päivänä Turussa ja siellä vaalimainoksia tuli vastaan siellä ja täällä, vähän väliä.

Savolaisten piäkaapunnissa Kuopiossa vaalimainoksia on yleensä löytänyt torilta ja siellä niitä olisi kai ollut nytkin. Tori on lähikatuineen on kuitenkin jo kolme vuotta ollut massiivisten rakennustöiden takia kuin esterata, joten enpä taaskaan viitsinyt sinne pujotella. Olisin halunnut katsella vielä ennen äänestystä ehdokkaiden naamoja ja numeroita, mutta se jäi muistin varaan, lehdissä ne listat vasta olivat.

Torista vielä sen verran, että mikähän mahtaa olla toripysäköinnin laajennuksen, sekä kauppahallin rempan lopullinen hintalappu? Samaan aikaan tehdään sekä lisää parkkitilaa torin alle että ylen hienoa kävelykeskustaa. Se on kyllä mukavaa, mutta mikä mahtaa olla rakennustöiden kustannus ja hyöty kaupunkilaisille? 

Julkisuudessa on vilahdellut arveluja aika karmeista laskuista. Se varmaan laittaa leukoihin liikettä myös uudessa kaupunginvaltuustossa. Samaan aikaan uusia isoja ostospyydyksiä on avautunut ja niitä tulee lisää kauas keskustan ulkopuolelle.


***
Äänestyspaikka kaupungintalolla oli sunnuntaiaamuna vasta auennut. En tiedä, olinko ensimmäinen äänestäjä, mutta muita äänestäjiä siellä ei sillä kertaa ollut. Vahtimestari istui kopissaan ja toisessa kerroksessa oli lipaskeräyksen pitäjä, sekä salissa neljä äänestysvirkailijaa. Hiljaista oli kuin mykkien retriitissä, mutta vastapainoksi kaikki olivat vähän jäykkiksen oloisia.

Meikäläisestä ei nyt ihan hiljaista saa kuin hautajaisissa, sillä siellä ei juttu koskaan oikein luista. Tuskin juttua pukkaa aikanaan omassakaan kuoppauksessa tai muuten siitä tulee merkittävä uutistapahtuma.

Äänestyslistojen yhdistelmä oli kyllä levitetty esille vanerikopissa, mutta sitä sai huonommilla silmälaseilla tihrustella pitkään. Intrigööri toivoisikin, että samanlaista vaalien ehdokaslistojen yhdistelmää pääsisi katselemaan rauhassa äänestyspaikan eteistiloissa tai ulkopuolella. Nääs meitä ehdokkaan nimestä ja numerosta epävarmoja hömelöitä lienee liikkeellä muitakin!

Mutta ei voi mittään, että kovin oli hiljaista äänestyspaikalla. Jotain sentään tapahtui, sillä edes tietsikka reistaili ja henkkarit piti sen takia näyttää moneen kertaan. Jos muuallakin kaupungissa oli ennakkoäänestyksissä yhtä hiljaista, demokratian rippeiden säilyttämiseksi pitäisi varmaan jatkossa harkita sponsorien päästämistä vaalihuoneistoihin.

Puolueita ei kai äänestyspaikan sponsseiksi voisi päästää, mutta yrityksiä saattaisi hyvinkin tulla mukaan. Ilmaiset pullakahvit ja lapsille ilmapallot, yms, varmaan toisivat äänestyspaikoille muuten nukkuvien puolueen kannattajiakin?

Kyllä puolueet pitävät ahkerasti vaalikojujaan ja -telttojaan kahveineen, mutta sehän on vasta äänestyksen esilämmittelyä. Mikään ei takaa sitä, että ihmiset myös menisivät äänestämään. Moni kun ajattelee, ettei yksi ääni paljon merkitse, eikä mikään kuitenkaan muutu - ei ainakaan parempaan suuntaan.

Jos äänestyksestä saisi kuitin ja sitä vastaan vaikka ne kahvit lisukkeineen, äänestysprosentti kohenisi ainakin vähäsen. Kuitin voisi iskeä kotona magneetilla jääkaapin oveen tai skannata vaikka tämmöisen blogin kuvitukseen. Ei intrigöörikään kuvittele muuttavansa äänellään paljon mitään, mutta antaa se edes moraalisen oikeuden arvostella politiikkaa ja sen tekijöitä. Jos kerran kannattaa demokratiaa, voi sen eteen sen vähäsen   vaivautua.

Ajatelkaa nyt immeiset, miten paljon poliitikotkin turhautuisivat, jos kukaan ei edes vaivautuisi arvostelemaan heidän tekemisiään! Äänestämällä pääsee räksyttämään, eivätkä kohteet silti tiedä, mitä puoluetta ja ketä kukin on äänestänyt. Hyvä juttu, että on olemassa vielä tuo vaalisalaisuus! 

Sen verran tunnustan, että äänestin Suomen EU-ystävällisintä puoluetta, vaikka EU ei muka kuntavaaleihin kuulukaan. Suomen Eurooppa-ystävällisin puolue on tietysti persut, sillä siellä ajatellaan niin suomalaisten kuin muidenkin eurooppalaisten parempaa tulevaisuutta, eikä marssita kaikessa suurten maiden poliitikkojen ja pankkiireiden pillin tahtiin.


Vastuullisuus politiikassa ei suinkaan ole sitä, että luovutetaan päätösvalta pois kotimaasta tai edes kotikunnasta. Eikä oikea vastuullisuus tarkoita myöskään yhteisvastuun ottamista koko maanosan järkyttävistä veloista. Sitä varten me valitsemme poliitikkoja meitä edustamaan kuntiin ja eduskuntaan, että he käyttäisivät omaa itsenäistä päätään meidän kaikkien parhaaksi. Napin painaminen voitaisiin ulkoistaa roboteillekin!



* * *


20.10.2012

Suomelta yli 7 mrd tullit EU:lle

Tullimiehet tai tullaajat.
Kommentoin äsken yhtä blogikirjoitusta ja laitan siitä kommentista lisukkeineen omankin postauksen. Väitetään, ettei unioni verottaisi jäsenmaita, mutta epäsuorasti se niin tekee.

Piti oikein tarkistaa, tilitetäänkö Suomessa kerätyt tullimaksut tai verot EU:lle. Näin on, mutta valtio saa ihan itse pitää neljänneksen. Onpa muuten hirmu iso EU-vero, mistä ei paljon puhuta. Tässä kopsu tullin sivuilta:


"Suomen tulli kantaa kansallisia sekä Euroopan yhteisön harmonoituja veroja ja yhteisön tulleja ja maatalousmaksuja. Tullin kantamat verot ovat pääosin tavaraan liittyviä veroja, jotka perustuvat tavaroiden ominaisuuksiin kuten esimerkiksi niiden nimikkeeseen, alkuperään ja arvoon. Tuloihin ja pääomaan liittyvät verot kantaa Suomessa Verohallinto. 


Tulli tilittää kantamansa verot suoraan valtiolle. Tullimaksut tilitetään edelleen EU:lle ja niistä saatava 25 prosentin suuruinen kantopalkkio tulee Suomen valtiolle. Tullin kantamien verojen yhteisarvo vuonna 2011 oli 10,5 miljardia euroa." 


Vuonna 2018 Suomi keräsi 174 miljoonan tullimaksut, joista se tilitti EU:lle 139 miljoonaa. Suomi sai armollisesti pitää 35 miljoonan euron kantopalkkion.


***


Tulli kantoi veroja ja maksuja yhteensä noin 2,9 miljardia euroa vuonna 2017. Lähes kaikkien verojen ja maksujen määrä kasvoi.
Selvästi suurimmat verotuotot kertyivät maahantuonnin arvonlisäverosta. Siitä saatiin 2,69 miljardia euroa, mikä oli yli 300 miljoonaa euroa enemmän kuin vuonna 2016.
Tullimaksujen tuotto kasvoi 11 miljoonalla eurolla ja väylämaksujen tuotto yhdellä miljoonalla eurolla vuodesta 2016. Tullimaksutulot tilitellään EU:lle, koska ne ovat kuulema osa EU:n määrärahoja (ns. EU:n omat varat).

Tullin sivut.

Missä EU, siellä riistäjä! Poliittisten johtajiemme mielestä tämä tämmöinen on tietysti luonnollista ja itsestään selvää. Pikkujuttu kai?


Mutta intrigöörikin on nykyisin ihan itsestään selvä mies.  Selväjärkisestäkin ehkä menisi, jos pitäisi leipäläpensä kiinni, eikä kirjoittelisi levottomia postauksia? Ai, mutta eihän tämä ole kritiikkiä, vaan tosiasian toteamista ja sen lätkäyttämistä yleisön saataville julkisessa välineessä eli blogissa.



* * *

19.10.2012

Ytimessä



Erkki ja demarit tekivät mahalaskun YK:ssa,
mutta Jyrki ja kokoomus ovat
euroryhmän ytimessä.

Muuten mukavaa, mutta
Suomi on aina vain

syvemmällä satimessa.

***

18.10.2012

Turvaton neuvosto


Suomen hinku ja hönky pyrkiä YK:n turvaneuvoston vaihtuvaksi jäsenmaaksi on intrigöörin mielestä herrojen kouhotuksia. Yhteistä tuollaisille pyrkyryyksille on se, että ne tulevat aina suomalaisille kalliiksi tai hyvin kalliiksi. Turvakäräjiin pyrky on tänään tai huomenna YK:n äänestyksissä katkolla. 

Intrigööri ei haluaisi maalata piruja seinille, mutta tuokin lyhytaikainen  turvaneuvoston jäsenyys voisi pahimmillaan olla suomalaisten rauhanturvaajien hengelle hupa.


Toisten takalistolla on poliitikon helppoa istua tuleen tai muurahaispesään. Suomalaiset sotilaat ovat jo rauhaa turvaamassa yhdessä maailman vaarallisimmista paikoista eli Afganistanissa. Tsadissa poltettiin onneksi vain telttoja ja rahaa. Nyt peloton poliittinen johtomme on laittanut suomalaiset rauhanturvaajat erittäin riskialttiiseen Libanoniin.


Jos Suomi saa johtavien poliitikkojen ihkun lottovoiton eli pääsee pätemään turvallisuusneuvostossa, se varmaankin edellyttää rauhanturvaajien määrän tuplaamista Libanonissa. Toivottavasti samaan aikaan joukkoja voidaan kotiuttaa afgaanien mailta, kuten lie tarkoituksena. Toisaalta Tuomioja tuumaili jo vuosi sitten, että suomalaisten rauhanturvaajien määrä voitaisiin nostaa jopa tuhanteen, jos paikka turvaneuvostossa saataisiin?


Länsiliiton "ristiretkeläisten" kotiuttaminen Afganistanista on ovella. Intrigööri ei haluaisi olla alati pessimisti, mutta luultavasti siellä kaukana käy suunnilleen samalla tavoin kuin Neukkulan joukkojen lopulta peräännyttyä hajoavan kotimaansa turviin. Neuvostoliiton Afganistaniin pystyttämä nukkehallitus oli raskaasti aseistettu ja miehitetty, mutta Talebanien ja heidän tukijoidensa joukot tekivät pian silloisesta hallituksesta tukikohtineen selvää jälkeä.


***
Kun länsiliitto lähtee, pääosin, Afganistanista, Talebanit hallitsevat maata, pääosin, alle vuoden kuluessa. Miten käy silloin Pakistanissa ammutun Malala Yousufzan kaltaisten kouluja käyneiden lasten, tyttöjen ja poikien, heitä on suuri joukko? 

Turvallista tulevaisuutta ei voi veikata myöskään länsiliiton kanssa yhteistoiminnassa olleille aikuisille, heitäkin on paljon. Sikäläisen heimotavan mukaan kosto länsimielisyydestä voi ulottua myös perheisiin ja sukulaisiin.


Ollaanko Suomessa ja muissa länsiliiton maissa valmiita ottamaan vastaan noin alkuun miljoona afganistanilaista pakolaista, jotka joutuvat lähtemään maasta kiireesti henkensä uhalla?


Afganistanin korruptoinut nykyhallinto käärii rahat taikamattoihin ja poistuu tahoilleen. Demokratiahan sopii Afganistaniin ja muihin samantapaisiin maihin yhtä hyvin kuin hillosipuli kermakakkuun. 


Tilanne suuressa maassa palaa suunnilleen sellaiseksi kuin se oli vuonna 2001 ennen Bush nuoremman masinoimaa hyökkäystä, yli vuosikymmeneksi  venähtänyttä kostoiskua New Yorkin syyskuun 11. päivän iskujen takia.  Toisaalla maassa ovat (aina) perinteiset sotalordit  klaanijoukkoineen, toisaalla ovat (toistaiseksi) äärimieliset islamilla ja armottomalla väkivallalla ratsastavat soturit, talebanit.


***
Mutta takaisin turvaneuvostoon: Turvaneuvoston jäseneksi hyväksyminen tarkoittaisi tietenkin sitä, että Suomen olisi näytettävä lippua "rauhanturvaamisen suurvaltana". Libanonissa joudutaan kai ottamaan alueellista vastuuta ja kasvattamaan panoksia. Silti kevyesti aseistetut ja pienet rauhanturvaajien joukot ovat mitätön jarru uhkaavalle tulikuumalle sodalle, minkä osapuolina olisivat ensi vaiheessa neljä lopun aikojen ratsastajaa Iran ja Syyria, sekä Israel ja Yhdysvallat.

Jos Iranin ja Israelin välinen kusikisa päätyy totaaliseen sotaan, se luultavasti laajenee nopeasti ainakin lähimaihin.  Toivottavasti suomalaisilla sinibareteilla on hyvin suojatut bunkkerit ja toimiva evakuointi, eipä tuohon oikein muuta osaa sanoa. Sotatilanteessa suomalaisilla turvaajilla olisi yhtä vähän todellista sanomista kuin Suomella turvaneuvostossa sen yhtenä vaihtuvana jäsenenä.


Turvaneuvoston pysyvien suurten jäsenmaiden veto-oikeus vesittää koko touhun pelkäksi keskustelukerhoksi. Keskustelu on aina hyvästä, mutta onko se kovissa asioissa lainkaan riittävää? Jos Suomi olisi juuri nyt turvaneuvostossa, miten kovan sanan se sanoisi esim. venäläisille, jotka ovat massiivisesti aseistaneet mm. Syyrian diktaattoria? Ja kuka Syyriassa olisi se oikea tuettava taho?


Myös Iranissa olisi mahdollisia hyökkääjiä vastassa ehtaa venäläistä rautakaupan tavaraa. Vaikka Iranilla ei (vielä) olisi oikeaa ydinasetta, sillä lienee valmius nk. likaisiin taistelukärkiin ja kyllä siellä teknologiaa osataan. Voi olettaa, että Iranin myös P-Korean tuella kehittelemät ohjukset osuvat kohteisiinsa, mitkä voivat olla kaukanakin.

Aiemmin aihetta sivuten:

http://intrigoori.blogspot.fi/2011/10/ruotsin-malliin-suomelle-ammattiarmeija.html

http://intrigoori.blogspot.fi/2012/08/aseisiin-rahaa-aina-riittaa.html

* * *
Torstai, alkuilta: Australia suoraan turvaneuvostoon. Suomi kisaa Luxemburgin kanssa sitä pienemmällä  äänimäärällä... Ja lopulta Suomi jäi pronssille, pois neuvostosta. Ehkä mosurit ja soltut kiittävät YK:n jäsenmaita tästä viisaudesta, ainakin siihen saattaisi olla aihetta ?

* * *





6.10.2012

Miljardi ei mittään...


Muistaako joku, milloin julkinen valta, kuten EU, Suomen valtio tai kotikunta olisivat jotenkin iloisesti yllättäneet meitä elämäntapataviksia? Jos joku on jostain ollut hyötyvinään, se on yleensä napattu toisaalla takaisin. Verorahojen vastineita voi käytännön elämästä etsiä ja löytää, mutta yhteistä niille on vain se, että ne vähenevät ja rapistuvat. 

Jos jotain kunnollista vielä saa, siitä pitää itse maksaa. Demokratiasta ja sen todellisesta saavutuksesta eli hyvinvointivaltiosta jäävät jäljelle vain hilseilevät kulissit ja armoton byrokratia.

Kansalaisille ei ole tullut kuoma kunnalta tai veli valtiolta aikoihin mitään waudeja tai edes jotain pikkufantastista. Se olisi ihan liikaa. Ei rakennella paratiisia veronmaksajille, sillä se on vain herroja varten. Entinenkin ison talon isäntä sanoi rengeilleen, että "ei puhettakaan, että päivällä syömään". Se tapa silloin talon piti, rengeistä en tiedä.

***
Reilut kymmenen vuotta sitten ottokone antoi ensi kerran ulos feikkirahan näköisiä ostokuponkeja, eri kokoisiakin vielä. Ensimmäinen puolisko euroajasta elettiin yleisesti pienessä sievässä, miltei hurmiossa. Sekin koski vain heitä, jotka eivät olleet ns. pudonneet kelkasta, köyhiä muistettiin, muodon vuoksi, vain hetki vaalien alla. Eiväthän köyhät yleensä innokkaasti äänestä.

Mutta useimmissa euroliiton maissa laitettiin helpolla lainarahalla ja pienillä koroilla kunnolla haisemaan. Välimeren maissa, kuten Kreikassa, muistettiin kyllä köyhiäkin kansalaisia. Siinä onkin iso henkinen ero luterilaisen ankean, mutta kateellisen ja jäykän Suomen, sekä katolisen, mutta yhteisöllisen Etelä-Euroopan välillä. 

Espanja rakensi kuin puoli Eurooppaa olisi sinne muuttamassa. Italia eli kuten aina ennenkin - kuin possut pellossa. Talouskurista ei pääse kehumaan muitakaan maita. Euroajan jälkipuolisko on tehnyt tiettäväksi sen, että kun yhteisössä ollaan, kyllä kaikki kriisit koskevat myös suomalaisia. Sekin olisi pitänyt jo huomata, että kunnon velkakriisiä on yhtä helppo selättää kuin Aleksandr Kareninia.

***
Eikä niissä kriiseissä vielä mittään. Aina talouden nousuja ja laskuja on ollut ja niitä riittää maailman tappiin asti. Taantumista ja lamoista selvittäisiin jotenkin, mutta euron pelastustoimista taitaa tulla 30-vuotinen rakennemuutoksen uskonsota Euroopan mantereelle. Kun valuuttasysteemi oli susi syntyessään, kuten myös itse EU, siitä ei saa kelvollista kesytettyä.

Eurokriisin selätystoimiin sitouttamiseen suhtaudutaan Suomessa aina lampaan lailla mäkättäen. EU:n ja euron altarille on jo nyt uhrattu itsenäisen Suomen tulevaisuus, kovin se jo keikkuu ja kaatuu ensimmäiseen isoon takaus-iskuun. Eliitti pelottelee meitä vain väestön vanhenemisella. Mehän menemme Saksan perästä vaikka torvet soiden sotaan, siitä on kyllä kokemusta ja se lienee meillä verissä.

Toisin kuin muinaisten tarujen jumalaa, EU:n pankkiirijumalia ei tyydytä altteinkaan uhraaja, vaan he vaativat aina vain enemmän. Mitä sitten, kun maan itsenäisyys ja teoreettinenkin vauraus on lopullisesti menetetty, valtion omistukset on hukattu ja nykyisten AAA-vakuuksien varsinainen tappi eli eläkerahastot on lopulta kadotettu?Samalla viimeisetkin siivut itsenäisestä poliittisesta päätösvallasta on ulkoistettu EU:n satraappien kaartille. 

Palaammeko sitten kuin satojen vuosien takaiseen paavin, pikkukunkkujen ja rosvoparonien hallitsemaan maailmaan, pakkovaltaan ja työläisten orjuutukseen? Sellaista meillä tehdään jo käytännössä, työttömät ja nuoret joutuvat ilmaisiin töihin. Leipäjonoissa jaetaan pian yhä vanhempia eväitä. Sellainen tilanne kyllä vallitsee jo vanhastaan suuressa osassa maailmaa. Vain kyllin nöyrä, ahkera ja herroille kuuliainen voi pärjätä pahassa maailmassa, missä kaikenlaiset uhkat meitä väijyvät. 

Almujen antaminen on hyvän eurouskovaisen tunnusmerkki. Pian näemme muitakin pukujuhlia kuin joitain linnan kekkereitä. Rikas ja vauras yhteiskunnan kerma kokoontuu hyväntekeväisyyden merkeissä. Toki Suomessakin rikkautta riittää, monilla ei ole ikinä huolen häivää. Linnoissa ja kartanoissa herrojen taas tanssitaan, mutta Sven Tavista siellä ei näy. 

***
Pienen Suomen kurjistus kiihtyy kuntavaalien jälkeen. Hallituskauden jälkipuoliskolla valtakuusikon hunnilauma ehtii tehdä useimmista Suomen itsenäisyyden ajan saavutuksista selvää jälkeä. Sikspakki on yhtenäinen, oikea pökäle, ei päätä, eikä häntää. Vallanhimo tuo esiin pahuuden todelliset kasvot poliittisen hörinän  takaa.

Viime vuosisadalla Euroopan maissa päästiin kymmenien miljoonien ihmishenkien menetysten ja luvuttomien kärsimysten hinnalla eroon verisistä valtiaista ja orjaparoneista. Läntisessä Euroopassa saavutettiin kohtuullisen hyvä demokratia, lopulta myös itäpuoliskon maissa. Täydellistä demokratiasta ei koskaan tule ja hyvä niin. Kaikki muka täydelliset tuhatvuotiset valtakunnat ovat nopeasti kaatuneet.

Demokratiaan pääsemisessä Eurooppaa auttoi kahdesti ja viimeisessä maailmansodassa  ratkaisevasti merentakainen liittovaltio USA. Jenkkilä on silti yhä vain monien suomalaistenkin ainaisena sylkykuppina. Se onkin jotenkin sopivaa uuden suurpääoman pakkovallan hyödyllisille idiooteille, jotka eivät näe metsää puilta.

Sanottakoon sitä lähitulevaisuuden tuhatpäistä hirviötä vaikka NWO:ksi, uudeksi maailmanjärjestykseksi. NWO tulee, salaliitoilla tai ilman niitä, vaihe vaiheelta, ihan avoimesti. Lopulta ei sinisilmäiseksi haukuttu USA viitsi edes puheissa esiintyä maailman demokratian soihtuna, vaan keskittyy sisäpolitiikkaan ja puolustaa maailmalla vain omia tärkeimpiä asemiaan.

Kun nykyisten suurten ikäluokkien isovanhemmat ravistivat veristen julmurien kahleet yltään, uusi polvi takoo innokkaasti omia kahleitaan lattukännyköiden kuulokkeet korvissa. Suosittuja visuaalisia seurattavia ovat jokin BB-tupellus tai Nälkäpeli -elokuvat. Lainkaan filosofoimatta voi sanoa, että ajan henki on tyhmä, mutta brutaali.

***
Uuspakkovalta naamioituu Euroopan yhteisön rauhanliikkeeksi, vaikka oikea vahva rauhanliike on useimpien unionin jäsenvaltioiden Nato-yhteistyö. Roistovaltioiden diktaattorit eivät enää usko kälätyksiä, takana pitää olla kättä pitempää ja paljon!

Demokratian puolustamisesta harva todellinen poliittinen päättäjä enää viitsii vaahdota. Kreikan eliitin pelko äärioikeiston ja laitavasemmiston noususta on aiheellinen. Yhteiskuntarauha voi olla uhattuna muuallakin, sillä hyssyttelemällä ja kyyristelemällä ei vääryyttä voiteta. Kansannousuilla on ennenkin patsaita kaadeltu ja pylväspyhimyksiä pudoteltu. 

Valtaa kulloinkin pitävä eliitti nimittää vastustajiaan mieluusti natseiksi tai anarkisteiksi, jopa euroterroristeiksi, oli aihetta tai ei. Suomi on vähän jälkijunassa, sillä täällä on vasta pölhöpopulisteja, kamalia rasisteja ja muita tuhmeloita.


Kreikka ei liene ensimmäinen rahaliitosta lähtijä niin kauan kuin Berliini maksaa epäsuoria sotakorvauksia, joihin osallistuu koko euroliitto. Suomikin pelaa takausriskeillä uhkapeliä, joissa voi olla enemmän panoksia kuin taannoin sotakorvauksissa Neuvostoliitolle.

Kreikkalaiset poliitikot eivät ole ainakaan tyhmiä. EU:n yhteinen  talouskuri on siellä korrptionkin kultamaassa huono sisäpiirin vitsi. Sikäläisen eliitin pitkän aikavälin EU-systeemin petkuhuiputus on maailmanluokan suoritus. Ja sama touhu jatkuu, kunnes eräät poliittiset ja pankkipoliittiset euroherrat siellä ja muualla heitetään historian jätelavalle.

Kreikan ero eurosta ei rahaliittoa kaataisi, vaan tervehdyttäisi. EU:sta tai ainakin euron epäpyhästä rahaliitosta erkanevat kuitenkin ehkä ensimmäisinä sellaiset suuret maat kuin Espanja ja Italia. Molemmat ovat velkahuolistaan huolimatta vanhoja vahvoja valtioita, teollisuusmaita, joissa osataan myös korkeaa teknologiaa. Ei siellä alistuta loputtomiin Brysselin ja Berliinin käskyvaltaan. Eikä tälle tälle hulluudelle muuten ole edes päätä näkyvissä!

Mutta ei hätää!  Suomen valtion jäljellä olevat omistukset ja maan kokoon nähden Euroopan suurimmat eläkerahastot ovat vielä toistaiseksi AAA-luottoluokituksen turvana. Huomisesta ei tiedä, sillä pian nykyhallitus suomalaisten ikiomat varakankaat tuulettaa eurolaivan partailla, pörssissä ja pelastustalkoissa, jolloin myrskytuuli vie varat mennessään.

Mutta laulun sanoin: Mitä tässä kukaan suotta suutaan soittelee ja hääräilee. Me tehdään niin kuin rosvot (banksterit) määräilee!
* * *

4.10.2012

Etnis-eksoottista kattoviljelyä

Hyvältähän viherkatto näyttää.
Intrigööri erehtyi pitkästä aikaa lukaisemaan vihreää blogia. Tai luenhan minä Impi..., eikun Soininvaaraa ja paria muutakin vihreää aatostelijaa. Yhtä uutta viherblogia ja sen linkkiä katsomalla löytyikin heti uusia ajatusten tonavia ja ihmismielen insinöörejä.

Intrigööri ei millään osaisi itse sotkea yhteen sellaisia asioita kuin Itäkeskuksen Tallinnanaukion kattaminen etnisen kauppahallin tai -torin rakentamisen takia. Etnisiä eväitä katetun torin pöydille tuotettaisiin ehkä kattoviljelyllä esimerkiksi Roihuvuoressa. Siellä voitaisiin viljellä jopa 15 kattohehtaarilla?

Ovatkohan kaikki etniset uudisasukkaamme ehkä innokkaita tuorekasvisten syöjiä? Tuskin katoilla sentään alettaisiin lampaita tai muita lihaelikoita laiduntamaan? Ehkä katoilla olisi kyyhkyslakkojen sijasta kanakoppeja tai häkkejä? Töpselinokkia siellä tuskin näkyisi? Naudat tuottaisivat liikaa kasvihuonekaasuja.

Ensin ajattelin, että kattoviljelystä kirjoittaneen täytyy olla kovin nuori henkilö, mutta hän olikin nuorekas liki nelikymppinen ja viljelystäkin hänellä tuntui olevan kokemusta, ainakin luomusta. En halua mollata korkealentoisia viheraatoksia, mitä se kattoviljely muuta voisi olla kuin korkean tason toimintaa. Vanhan ajan maaseudun kasvattina olen vain hiukan ihmeissäni. Että ihan niinkin isosti paljon uutta viljelyalaa kuin 15 hehtaaria! 

En osaa ottaa kantaa Itäkeskuksen torin kattamiseen, ehkä semmoinen olisi kivaa, jos joku sen maksaisi. Etniset tai kaukomailta saapuneet uussuomalaiset hankkivat nytkin ruokansa ja lisukkeensa jostakin. Kaupallista pohjaa hankkeella ehkä olisi, ainakin kantakaupungissa. Eksoottisiakin tuotteita tarjoava kauppahalli keräisi varmaan trenditietoisia asiakkaita myös urbaanien umpisuomalaisten joukosta?

***
Etnis-eksoottiselle kauppahallille löytyy kirjoituksesta paljon järkevän kuuloisia perusteluja. Tiedämmehän, että kaikki uuden vihreän talouden hankkeet työllistävät valtavasti ihmisiä ja ovat erityisen kannattavia, ainakin maailman pelastamisen kannalta. Yleensä ei viheryritysten tueksi tarvita kuin vähän sitä julkisen rahoituksen taikaseinää. Jos ja kun pitää mennä pakkokeinoihin, se  onnistuu sopivasti tariffeja tai sanktioita säätämällä.

Mutta se kattoviljely. Maailman metropoleista löytyy kuukkelilla hakemalla paljon hienoja kuvia siitä, kuinka oikeiden suurkaupunkien valtavilla kattoneliömäärillä kasvatetaan paljon erilaista syötävää. Jotkut onnekkaat ja rahakkaat ovat jopa päässeet rakentamaan oman arkkitehtuurin ihmeensä, pienen tupansa, pilvenpiirtäjän tai jonkin jättihallin katolle. Mikä sen ihkumpaa, sellaiset asunnot ovat kuvissa kauniita, etten sanoisi eksoottisia.

Betoniviidakon viljelyssähän pääsee alkuun vaikka oman kerrostaloluukun parvekkeella, yrttejä ja tomaatteja. Miksei viherhyötykasvien viljely toimisi sisätiloissakin,  siitä on kokemuksia eri puolilta Suomea, mutta harrastuksesta ei saisi seurata tietynlaista tuoksua. Energiaa  läpivuotisessa viherkämppäviljelyssä kuluu paljon, mutta sähköä saa seinästä.


Tässä talossa saisi kai repiä salaatit seiniltä?
Suomessa on pitkät perinteet nk. siirtolapuutarhoista mökkeineen. Ne eivät ole rangaistussiirtoloita, vaan pikku paratiiseja kaupungin tuntumassa. Jos ikiomaan palstaan mökin kera ei ole varaa, monin paikoin saa vuokrata halavalla pelkän pienen läntin maata, jossa voi häärätä nyrkit savessa ja polvet muralla kotitarveviljelyn parissa. 

Kattoviljely kuulostaa kyllä edelleen eksoottiselta. Tottahan joku pätevä ammatihenkilö (pätevä, vaikka ei ehkä sopiva) on tosissaan laskenut, mitä vaatisi vanhan tai uuden tasakattoisen taviskerrostalon katon tiivistäminen ja vahvistaminen viljelyä varten? Sinne pitäisi rahdata autonosturin avulla  rekkakuormallisia soraa, multaa ja luomulantaa. Pitäisikö kasvualustaa olla puolen metrin kerros vaiko  enemmän? Kuivien kausien varalta pitäisi olla myös kastelusysteemi ja päinvastoin sadekausien takia.

***
Viherkatolla lienee etuja hulevesien suodatuksessa, sekä katon eristeenä liialta kylmyydeltä ja kuumuudelta. Trooppiset helteethän meitä täällä Pohjolassa odottavat, kunhan ihmisen ihan itse ja tahallaan aiheuttama imastonmuutos etenee. Silloinpa etnis-eksoottiset viherherkut katoilla hyvin viihtyvät.

Vaan saattaa sitä lunta vielä tuiskuttaa, jopa Helsingissä ja runsaasti. Voi tulla kunnon pakkasjaksoja, kun Vennään aroilta pakkasukko hyisesti puhaltaa ja länsimatalat meitä taas talvisin kiertävät. Routa uppoaa helposti toista metriä maahan. 

Lumi- ja jääkuorman kertyminen pitäisi rakenteissa huomioida. Ellei viherkattoja lämmitetä sähköllä tai vesikierrolla kuin lattioita? Vai rakennetaanko katoille yölläkin kauas loistavia kasvihuoneita kuin kasvisruoan majakoita. Lämmitys kuulema onnistuisi osin myös rakennuksen tuottamalla hukkalämmöllä.

Kattoviljely on ajatuksena kiinnostava, mutta kovia haasteita tulee näillä korkeuksilla heti vastaan. Kuitenkin intrigööri odottaa jännityksellä, mutta ei pitkästy, koska pääsee Helsingissä käydessään katetulle torille ostamaan eksoottisia, mutta samalla kotimaisia kattoviljeltyjä jurtteja ja hedelmiä. Semmoisia tuoretuotteita ne kai olisivat, joista ei muuten mitään tietäisi. Hinta ei saisi silloin olla haittana.

Ei sitä kakruna olisi uskonut, että Suomeen asti saataisiin ikinä mitään sen eksoottisempaa syötävää kuin israelilaisia jahvoja. Ai niin, maisteltiin me joskus taateleita, egyptiläisiä tai sieltä päin. Viinirypäleitä ja banaaneitakin saatiin joskus maistella. Nyt kauppoihin tulee jos vaikka mitä ja vaikka mistä.

Sen verran pitää pitää vielä ujosti huomauttaa, ettei Suomessa ole pientäkään puutetta minkään täällä taivasalla kasvavan tuotteen viljelyalasta. Eikä tarvitse mennä kauas Impivaaraan, vain vähän sinne Kehä Kolmosen takaisille esi-isien laulumaille. 

Suomen suurimpia yhtenäisiä peltoaloja löytyy aika läheltä Helsinkiä. Mutta ehkä semmoinen perinteinen maan pinnalla tehoviljeleminen ei ole kyllin luomu-ekovihreää, eikä se tuota tarpeeksi ruokahalua kiihottavaa etnis-eksoottista väristystä?


* * *