Vivulla voimaa valuuttaan!

Vivutuksen voiman keksi 200 eKr kreikkalainen nero 
Arkhimedes apulaisenaan vähemmän tunnettu 
ugri Ollimedes, joka tunnetaan nykyisin 
valtiollisen velkavivutuksen toteuttajana.

* * *

Orjatyökokeilu

Kansanedustaja Teuvo Hakkarainen kunnostautui jälleen. Pian suurta kiinnostusta herättäneen Ahvenmaa -vision jälkeen putkahti  julki työttömien nuorten "orjatyökokeilu". Jälkimmäisen mallin ja siihen liittyvän talousarvioaloitteen takana on Hakkaraisen lisäksi suurin osa persujen eduskuntaryhmästä, yhteensä 30 nimeä.


Tarkoituksena olisi 100.000 euron "määrärahan osoittaminen työmarkkinatuella, työttömyyskorvauksella tai ilman työmarkkinatukioikeutta olevan nuoren työssäkäyntivelvoitteen tutkimiseen ja kokeiluun".


Jotkut vasemmiston blogistit innostuivatkin aiheesta kovasti, ihan kuin ennen punahuivi-pioneerit setä Stalinin viiksistä. Blogistit leimasivat persujen esityksen tietysti pahimmilla mahdollisella tavalla eli nuorison pakottamisena orjatyöhön. Mikäs olisi lystimpää sinnikkäille persujen vihaajille ja päivystäville pahastujille.


Itse asia pahastujilta kuitenkin unohtui eli se nuorison pelottava työttömyys ja tilanteen toivottomuus.

***
Sisimmässään melko sopuisana ukkona intrigööri haluaisi toppuutella. Tuskinpa niillä alati tuhmilla persuilla on aikomuksia pakottaa ketään orjatöihin. Ei edes kokeiluun. "Orjatyötä" suositaan Suomessa nykyisin ihan muissa puolueissa ja se kohdistuu sekä kotimaisiin pitkäaikaistyöttömiin että ulkomaisiin halpatyöntekijöihin. On kaiketi kannattavaa teettää vaikka sutta ja sekundaa, kunhan vain tarpeeksi halavalla saa? Suomalainen työntekijä on kallis ja hankala, paitsi toisten jälkien korjaajana.


Nuorison työttömyys on meillä Suomessakin yllättävän suuri ja hyvin vaikeasti ratkaistava ongelma. Kaikki keinot tilanteen helpottamiseksi pitäisi etsiä, olisi kokeiltava konstitkin ja löydettävä vielä pussillinen uusia. Äkkiä ajatellen "Hakkaraisen malli" ei silti innostuta vai oliko se jokin Ijäksen malli?


Pienet ja keskisuuret yrittäjät ovat kiireisiä ja paineet firman pyörittämiseksi ovat kovat. Toisaalta juuri sieltä pienistä yrityksistä löytyisi parhaiten uusia työpaikkoja. Mutta ei sinne hallien nurkkiin haluta tai ei oteta puolihalutonta nuorisoa seisoskelemaan. Yritysten vakituisella väellä ei ole aikaa toimia nuorten työhön opastajina. Työharjoittelun tai työkokeilunkin ajaksi tarvitaan mm. vakuutukset ja työasut, turvallisuusasiatkin on opastettava.


Nuoriakaan ei voida velvoittaa työkokeiluun ilman edes jonkinlaista kulukorvausta. Jokin pikku kannustin pitäisi kokeilussakin olla, edes se kahdeksan euroa päivässä vai mitä se nyt on. Pelkkä työmatka lyhyeen kokeiluun jonnekin takatöllinkylälle voi olla nuorelle ylivoimainen suoritus.


Onhan näitä kokeiluja. Niitä vasta on ollutkin. Jossain vaiheessa asialla oli oikein työpaikkaetsiviä, mutta tulokset jäivät  laihoiksi. Työllistämiskokeiluja on menossa jos jonkinlaisia, työpajojakin piisaa. 


Valitettavasti myös yritysten ja yhteisöjen pyörittäjät osaavat käyttää tukiautomaatteja hyväksi. Kukapa palkkaisi vakituista porukkaa, kun tukityöllistetyt hoitavat samat hommat vaikka vuodesta toiseen, uusia on aina tulossa. Vanhan ajan kunnollisten  pitkäaikaisten työpaikkojen löytäminen nuorille on kiven alla. Ei niin, etteikö tarvetta nuorista ja pitkäaikasista tekijöistä olisi olemassa, koska pääosa yrityksistä on hyvinkin kunnollisia. Harva nuori on valmis töihin suoraan koulun penkiltä, vaikka takana olisikin alan ammattitutkinto.

***
Nuorille pitäisi löytää mahdollisuuksia päästä ammattiin ja työhön myös työharjoittelun ja / tai oppisopimusten kautta. Yrittäjillä vain on käytännön vaikeuksia järjestää näitä asioita, vaikka haluakin olisi. Ei ole aikaa, eikä tarpeeksi omaa väkeä. Kun maksetaan palkkaa, pitää tulla  tuottoakin, ei firmassa kukaan jouda tuottamattomaan opetustyöhön. Uusien tekijöiden työhön opastaminen tulisi liian kalliiksi.


Yksi konsti nuorten sisäänajamiseksi yrityksiin voisi olla, että  yritykselle tarjottaisiin työllistämistuella vanhempi työtön tai useampikin työhön perehdyttäjäksi, joku sopiva ja kyseisellä alalla osaava ihminen tietysti. Nääs vanhempia eri alojen työttömiä löytyy ja runsaasti. Löytyisi jopa omilla aloiltaan kaiken osaajia, hyviä opastajia eli terveitä ja tuoreita eläkeläisiä.


Persujen työkokeilusta en tiedä. Ehkä jotkut nuoret pääsisivät sillä tavoin työelämän makuun ja alkuun. Optimismia pitää olla. Yksi työllistetty nuori on aina pelastettu nuori! Yksi nuori siellä, toinen tuolla...


Hyvää tässä työkokeilussa olisi ainakin se, että kysyttäisiin yrittäjien ja yhteisöjen tarve ottaa nuoria  työkokeiluihin maaseudulla. Maalla työmahdollisuudet ovat hyvin vähissä, oli ihminen nuori tai vanhempi. Ruuhka-Suomeen moni nuori kyllä muuttaisi huonommankin työn perästä, jos löytäisi jostain järkihintaisen asunnon. Tuloloukkuja ja pullonkauloja riittää, eikä niitä poistella kuin puheissa.


Orjatyö ei tullut tästä mieleen, eihän semmoista saa tarjota kenellekään. Jokin mielessä silti kummitteli. Sehän oli muistelo ikivanhasta Rooseveltin työllisyysohjelmasta, mitä Ylen dokumentti  kesällä käsitteli. Rooseveltin ohjelma oli oman aikansa tuote, mutta myös silloin toimiva ratkaisu polttavaan ongelmaan 1930-luvun suuren laman jälkeen. Siitä vain soveltamaan tätä nykyaikaan, pistäkää paremmaksi! 


Lisää aloitteita kehiin persut! Varsinkin, kun Hakkarainen sanoo tai esittää jotakin, julkisuutta tulee niin, että riittää!


http://tv1.yle.fi/juttuarkisto/dokumentit/historiaa-rooseveltin-tyollisyysohjelma


http://www.eduskunta.fi/faktatmp/utatmp/akxtmp/taa_42_2011_p.shtml

***

Miljardi - pikkurahaa?

Eipä ole paljon uutta taivaan alla. Kun intrigööri aloitteli vajaat sata vuotta sitten hommia lehtineekerinä ja istui ensimmäisiä kertoja seuraamassa kunnanvaltuustojen istuntoja, puhuttiin jo siitä, miten julkisen rahan määrä hämärtyy helposti tavallisten ihmisten ja päättäjien silmissä. 

Jokainen meistä ymmärtää tonnin, rahayksiköstä viis, kymppitonnin tai jopa sata tai parisataa tonnia. Parilla, kolmella pitkällä satkulla sai ennen ja saa vielä nytkin omakotimökin. Kun ryhdytään puhumaan miljoonista tai miljardeista, harvat  sitä oikeasti mieltävät. 


Silloin ennen kunnanvaltuustossa saatettiin käyttää kymmeniä puheenvuoroja jostain kunnan muutaman  tonnin hintaisesta varastokopista. Kun varasto oli päätetty rakentaa tai sitten ei, kaikki istuivat niskat punoittaen paikoilleen. 


Seuraavaksi kunnanjohtaja esitteli muodollisesti esim.  keskuskoulun laajennuksen tai kunnallistekniikan verkoston rakentamisen. Kyseessä oli iso miljoonia maksava hanke. Asia oli tietysti valmiiksi pohjustettu valtuustoryhmissä virkamiesten ja kunnanhallituksen esitysten myötä.


Muutamassa minuutissa valtuuston puheenjohtaja kopsautti pöytään tuon miljoonien menoerän, eikä asiasta käytetty salissa yhtään puheenvuoroa. Miljoonasummat ja hankkeen yksityiskohdat pyyhkäisivät sen verran yli useimpien hilseen, ettei moni edes uskaltanut ottaa asiaan julkisesti kantaa. Olihan takapenkillä kuuntelemassa kriittisiä kuntalaisia, äänestäjiä ja toimittajanretaleita  lehtiöineen.


Tämä oli vanhaa aikaa, mukavaa 70-lukua. Eipä siitä kauaa mennyt, kun julkisuus alettiin jo noteerata. Ilmaistahan se oli se semmoinen julkisuus poliitiikan paikallisuutisissa. Saattoipa joku kunnanisä tai kaupunginvaltuutettu heittää puheenvuorossaan vitsinkin ja pääsi sillä palstoille. Mikäs sen lystimpää.


* * *


Takaisin nykypäivään ja miljardeihin. Eduskunnan suuri valiokunta antanee huomenna tiistaina Jutalle ja Jyrkille esikuntineen luvan osallistua Euron väliaikaisen varmuusvälineen, eikun vakausvälineen vahvistamiselle. Mitä ikinä se mahtaakin tarkoittaa? Die Welt ennustaa "pitkien puukkojen yötä", Saksan parlamentissakin lisärahan laittaminen likoon jo hirvittää...


Keskiviikkona se euron uusin "lopullinen pelastus" ehkä  julistetaan? Ja taas palaa veromiljardeja tai tulee lisää niitä takuita. Ja mahottoman paljon. Aikanaan asia tuodaan sitten meilläkin eduskuntaan äiteltäväksi. Nykyisen hallituksen voimasuhteilla ja poliittisella tahdolla voitaisiin yhtä hyvin kirjoittaa eurosatraapeille blankovekseli. Mutta sehän lienee jo käytännössä tehty! Mitäs tässä enää känisemään? 


ERVV:ta EVM:t ja muut hassut lyhenteet vain vilistävät silmissä. Euroherrojen huulilla hyppivät  miljardit, sadat ja jopa tuhannet miljardit ja vivutukset. Sehän on kuin yrittäisi ihmis- eli tavisjärjellä ymmärtää Jumalan ajatuksia, vaikka nyt puhuukin pelkkä rahajumala poliitikkojen äänellä. 


Ne, jotka eivät puhu, ovat niitä siellä jossain lobbarikaartin  komentokeskuksissa, pankkien lasipalatseissa. Nuo  hiljaiset mustapukuiset miehet kyllä ymmärtävät, mistä on kysymys, summista riippumatta. Ehkä he siellä vähän naureskelevat, jollekin hassulle sijoittajien vastuulle?


* * *
Joskus 80-luvulla intrigööri sai ainakin kerran hämärän käsityksen isoista rahoista, kuten miljardista. Melkein ymmärsin, mitä miljardilla saa. Olin jututtamassa  metsäkonsernin vuorineuvosta, mukava mies siinä rumassa pytingissä Katajanokalla. Isopomo kuvaili firmansa silloista talousahdinkoa ja mainitsi, että uusi paperitehdaskin maksaa miljardin. 


Siihen aikaan suomalaiset metsäjätit saattoivat vielä rakentaa uusia paperitehtaita. Paperitehdashan on sellainen älyttömän iso kone ja siihen tehdään hehtaarihalli ympärille. Toivottavasti joku niistä viimeisistä aikanaan museoidaan, että lapsetkin saavat käsityksen siitä, millainen oli oikein iso kone, joka työllisti joskus tuhat ihmistä. Niitäkin koneita on muuten jo pitkään ohjailtu kosketusnäytöillä, sen kakrutkin käsittävät.


Siis uusi paperitehdas maksoi silloin 80-luvulla pyöreesti miljardi markkaa, se jäi mieleen. Vuorineuvos mainitsi myös, että velkaa meinaa yhtiöllä olla jo sata prossaa liikevaihdosta. Sitä kun oltiin kotva kauhisteltu, me kohta hyvästeltiin. Isännällä oli kiirus golfia poksimaan.


* * *

Miljardeista vielä sen verran, että eurovaltioiden velat taitavat jo ylittää 10.000 miljardia euroa, noin 80 prosenttia maiden yhteisestä bruttokansantuotteesta.  Jenkkilän kanssa ollaan Euroopassa karkeasti ottaen tasoissa, jos siellä Obaman porukoilla on velkaa 12.000 - 14.000 miljardia taalaa, jokseenkin 100 prosenttia bruttokansantuotteesta. (Luvut ovat tässä vain sinne päin, koko ajan ne velkakellotkin raksuttavat.)


Japanilla on valtionvelan maailmanennätys, Kreikka jää toiseksi. Japanin valtion velka on yli 200 prosenttia bruttokansantuotteesta. Summaa en uskalla edes yrittää kirjoittaa, kun siellä on ne jenit. Japanin velka on lähes kokonaan kotimaista, joten varsinaista velkatsunamia ei ehkä tule?


Jos euroalueella, 17 valtiolla on velkaa yli 10 000 000 000 000 euroa, eihän siinä pienen Suomen tuki paina paljon mittään. Suomesta saattaisi toivotalkoisiin ehkä irrota sen verran, mitä menee hirviöpankkiirien bonuksiin? Riittäisikö Suomen panos siihenkään? 


Joskus talvisodan alla kansalaisia kokoontui virsiä veisaamaan, kun Paasikivi ja muut vilttihattuveijarit nousivat Moskovan junaan. Ei se onnistu enää, ketä kiinnostaa. Pelottomat johtajamme kun lentelevät Brysseliin tai muihin europalatseihin pippaloimaan harva se päivä, joka viikko kuitenkin.

Talouden talvisodan hengessä: Herra meittii hyvästi siunatkoon! Ja vielä: Kellä hilloo on, se hillot kätkeköön!

***

Eurokriisiin 17 ratkaisua

Talousviisaat Ollimedes ja Arkhimedes.

(23.10.) Euroherroilla on menossa varsinaiset toivotalkoot. Lainaus Hesarista: "EU-huippukokous käynnistyi sunnuntaiaamuna sekavissa, mutta toiveikkaissa tunnelmissa. Kukaan ei kunnolla tiennyt, mitä kokouksesta on odotettavissa, mutta jonkinlainen ratkaisu tuntui olevan ilmassa." 

Ilmassapa hyvinkin. Kaikilla EU- ja euromailla oli nyt lusikkansa soppaa hämmentämässä. Brysselin EU-korttelit olivat kuulema paksun poliisimuurin ympäröimiä, kun EU:n 27 maan edustajat istuivat hienojen hotellien aamiaispöydissä pupeltamassa veronmaksajien piikkiin. 


Paksu poliisimuuri - sekö on myös euron kriisimaiden ympärille rakennettava "palomuuri"? Vai pitääkö joidenkin maiden ympäri pystyttää betonimuuri mallia Berliini tai Israel / Palestiina? 


Mikä on Kreikka-kriisin "lopullinen ratkaisu"? Ja loppuuko euron kriisi siihen? No, eihän se  lopu. Mikä sitten on €-kriisin lopullinen ratkaisu, sitä ei tiedä kukaan. Rehellisimmät suuret talousviisaat ovat sanoneet, ettei heillä ole oikeasta ratkaisusta aavistustakaan. Ei intrigöörilläkään ole, mitä nyt on pahoja aavistuksia, kuten kaikilla muillakin.


Ai niin, mutta tässä blogissa minäkin saan osallistua  toivotalkoisiin! Mielestäni euroalueen kriisiin on 17 ratkaisua, yhtä monta kuin on euromaita. Mikä se semmoinen Euroopan yhteinen valuutta on, mihin edes kaikki 27 EU:n jäsenmaata eivät pääse mukaan? Se on semmoinen yhteisvaluutan kokeilu, mikä meni maitohapoille alta kymmenen vuoden. Samalla siinä tuhoutui monien maiden ja niiden kansalaisten tulevaisuus pitkäksi aikaa. Ilman avointa europiikkiä eivät ainakaan kreikkalaiset poliitikot olisi saaneet kasatuksi kansalaistensa niskoille noin mieletöntä velkaa.


Eurorahasarjassa osa joukkueesta pelaa eri maaliin kuin muut tai potkii palloa kentän laidoilta ulos. Niinpä koko joukkue pitää hajottaa. Pelistä ei tule yhtään mitään, ei edes sopupeliä. Kataisen kolmen kovan koon, kriisihallinnan, kasvun ja kurin sijasta olisi puhuttava yhteisvaluutta euron hallitusta alasajosta, ainakin siitä mahdollisuudesta. Jokainen kolmen koon kovista tavoitteista on toiveajattelua. 


Kriisejä pitää hallita kansallisella tasolla. EU:n yhteistä kriisiapua tulisi antaa vain inhimilliseen hätään, eikä maailman rahaeliitille, millä on kyllä kykyä ja vipua vastata omista tekemisistään. Suurpankit ja -keinottelijat toimivat globaalisti. Ottamalla vastatakseen  kuprupankkien tappioita, euromaat eivät tue verorahoilla vain eurooppalaisia, vaan koko maailman keinottelijoita ja sitä järkkyä kärjellään seisovaa talouspyramidia.


Mikä eurooppalaisen rahan uusi malli olisi, Saksan fyyreröimä  pohjoisen yhteinen euro ja Ranskan veturoima erillinen etelän euro? Tulisiko kaikille maille oma kansallinen euro vai palattaisiinko vanhoihin valuuttoihin? Jälkimmäinen pelityyli lienee luultavin. Miten ja mihin uusvanhoja kansallisia valuuttoja sidottaisiin, se jäisi käytännössä ratkaistavaksi.


Moni suomalainen, myös intrigööri, joutui pian 20 vuotta sitten toteamaan, että roskapankki se on meidän pankki ja ulosottomies on lähin viranomainen. Niin siinä käy, kun pelaa huonosti ja varsinkin kun takailee toisia. Siinä käy hyvin huonosti ja sitä ei tämän kirjoittaja toivo kenellekään. Voi olla, että pelkän Kreikan konkurssin sijasta Euroopassa tulee paljon isompi rytäkkä, missä pieni Suomi on pelaamassa (pelannut jo?) itsensä konkurssipesän kauppatavaraksi. Toivottavasti jokin hätäjarru vielä löytyy, sillä talouden ikivanhat lait koskevat lopulta myös valtioita.


Olisikohan roskapankista suomalaiseksi vientituotteeksi? Suomen omat pankit lienevät tällä kertaa hyvässä mallissa. Uskotaan nyt, vaikka sen ainoan ison  kotimaisen pankin luottoluokitus jo hiukan notkahtikin. 


Poliitikoistamme Soini ja Väyrynen ovat esittäneet järkeviä ulostuloja. Jokainen maa pääomittakoon ne pankkinsa, mitkä ovat niille välttämättömiä, loput pitäisi laittaa lihoiksi. Kokemusta Suomessa on siitäkin.


Väyrysen aatos pohjoismaisesta kruunu-valuutasta on hyvä, mutta aatosteluksi se jää. Voisihan Suomen uusvanhan markan sitoa vaikka Ruotsin kruunuun. Kukapa tässä markkaa välttämättä haluaisi takaisin, mutta niin se vain on, että jos ei ole varaa ostaa uusia kumisaappaita, täytyy vanhat paikata. 

Yhteispohjoismaisen puolustuksen kehittäminen olisi sekin järkevää, Suomihan on myös Nato-maiden eli Norjan ja Tanskan yhteistyökumppani. Viimeisintä huutoa sotilaspiireissä on kyberpuolustus. Talouspuolustuksen järjestäminen olisi vielä järkevämpää ja siinä Pohjoismailla on vissit vahvuutensa ilman manana-meininkiä.


Pohjoismaat ovat Suomelle luonnollinen lähempi yhteistyön suunta, eikä koko Euroopan liittovaltio. EU-liittovaltio on tietyillä herroilla ja rouvilla tukan alla kuplimassa, on se!

Kreikan pikainen velkajärjestelyyn päästäminen, sitä se velkojen reipas leikkaaminen merkitsisi, olisi ehkä nykyisen euron ainoa mahdollisuus. Väistämättömän konkurssin pitkittäminen vain pahentaa seurauksia. 


Jos Italian talous joskus ensi vuonna rojahtaa, siinä eivät enää kepulikonstit auta, euron peli on pakko viheltää poikki. Muitakin kriisipesäkkeitä on kypsymässä.

***

Suomen kohtalon päivä?

     Huominen perjantai saattaa olla Suomelle kohtalokas päivä. Ensi viikonvaihde sunnuntaisine euroeliitin kokouksineen ei taida paljon heilauttaa, sillä onhan sitä taloudesta jahkaamista jo lajinsa verran nähty. 
     Yhteistä kaikelle on se, että pankkien pelastamisella verorahoilla on aina kova kiire ja operaatiot suoritetaan kriisimaiden nimissä. Suomen vastuut myös EKP:n ja Suomen Pankin kautta kasvavat  kaiken aikaa, mutta vain teoreettisesti, sanotaan. Euroopan Keskuspankki se vain tekee rahaa tyhjästä, sehän on ihan normaalia pankkitoimintaa.
     Perjantaina eduskunta iskee Suomen viralliselle itsenäisyydelle niitin määrittelemällä maamme EU:n jäseneksi kirjaamalla siitä maininnan  perustuslakiin. Toisilla perustuslain muutoksilla presidentin tehtävästä tulee yhä enemmän muodollinen edustusvirka. On jo melkein sama, äänestämmekö presidenttiä vai pepsodenttia.


* * *
     Jos oikein ymmärsin, perjantaina YK:n yleiskokous äänestää myös turvallisuusneuvoston viidestä vaihtuvasta jäsenmaasta. Suomi on innokkaasti ehdolla 15-jäsenisen neuvoston yhdelle jakkaralle  kaksivuotiskaudeksi 2013 - 2014. 


(Intrigööri erehtyi ja korjaa eilistä juttuaan: Tänään perjantaina YK:ssa äänestettiin vaihtuvista jäsenistä vasta vuosille 2012 - 13. Suomen paikan kohtalo on esillä vuoden kuluttua. Lobata siis vielä kerkiää, puolesta ja vastaan. )


* * *

     EU-jäsenyyden kirjaamista perustuslakiin on vähätelty ja väitetty, "ettei se ratkaise mitään". Suomi voisi uusine peruslakeineenkin kuulema halutessaan erota EU.sta, jos eduskunnan yksinkertainen enemmistö niin päättäisi. Voi olla. Tai sitten ei ole, käytännössä.


     Viime vuosina olemme päättäjiltä usein kuulleet, että "Suomi on sitoutunut" siihen ja tuohon, eikä voi siitä mitenkään lipsua ja pulinat pois. Tuolloin on aina ollut kysymys jostakin maallemme hyvin kalliista ja paljolti hyödyttömästä toiminnasta. Tällaisia sitovia sitoutumisia liittyy mm. ilmastopoliittisiin tavoitteisiin, kehitysavun kasvattamiseen ja kiintiöpakolaisten vuosittaiseen Suomeen rahtaamiseen.
     Kuitenkin kaikissa näissä kolmessa esimerkissä Suomella on edelleen mahdollisuus ottaa halutessaan kokonaan pakit ja vähintään käyttää näiden tavoitteiden toteuttamisessa tervettä järkeä. Onkohan selitys se, että kyllä sitä järkeä on koetettu kissojen ja koirien kanssa etsiä, mutta kun...


     Ilmastopolitiikassa olisi tietty arvostelemista etenkin, kun se liittyy kiinteästi energiapolitiikkaan. Ympäristön suojelu siinä jupinassa jää ainakin liian vähälle huomiolle. Esimerkkinä pitää mainita maalaismökkien paskakaivot, vaikka rantapelloille vuosittain kaadettavat junalastilliset ympäristöä vahingoittavia keinolannoitteita eivät huolestuta.
     Kehitysavun prosentuaaliseen kasvuun tuijottaminen tuntuu hullulta samaan aikaan, kun tiedämme Suomen jakaman kehitysavun olleen vuosikymmenien varrella paljolti hyödytöntä ja jopa saajille vahingollista haaskaamista. Kiintiöpakolaisten ottaminen on kuin nykyajan  orjakauppaa. Meille ehkä hyödyllisimmät ja parhaiksi katsotut pakolaiset otetaan ja kaikki muut, 99 %, jätetään äärimmäiseen kurjuuteensa.


     Nykyisen hallituksen kaudella mihinkään näistä edellämainituista kalliista puuhasteluista ei voida vaikuttaa, kaikki jatkuu, vaikka maailma kaatuisi. Päättäjät tietysti touhuavat omilla Suomea kurjistavilla tavoillaan. Esimerkkejä tästä kyllä riittää. Ministereiksikin on näemmä valittu muutamia varsinaisia neropatteja. Mistähän heille kaikille saisi omat gps-paikantimet ja data nettiin? Pysäytysnappikin pitäisi olla.
     Suomesta rapisee parhaillaan hyviä työpaikkoja ja niiden myötä verotuloja kuin lehtiä puista.


* * *
     Mutta takaisin niihin kohtalon päiviin: Intrigööri on jo huolissaan siitä, että YK:ssa ehkä äänestetään Suomi turvaneuvostoon kahdeksi vuodeksi. Tämä merkitsisi  mitä melkoista kuohuntaa maamme "globaalien" ja "vastuuntuntoisten" päättäjien ankkalammikossa. 

     Yhdellä ankalla on tähtäimessä huippuhomma jollain ihkulla kansainvälisellä forumilla. Toinen haluaa elvyttää Suur-Suomea rauhanturva- tai kriisinhallintatehtävissä, joita pitäisi kait moninkertaistaa. Loput ankat ottaisivat innokkaasti kantaa kaikkiin mahdollisiin asioihin kaikilla mahdollisilla estradeilla.


     Jos Suomesta puuhataan rauhanturvaamisen "suurvaltaa", kuten löyhkäpäät jo aikovat, Suomi lähettää maailmalle jopa tuhat edustajaamme sotisovassa tai ainakin YK:n tunnuksilla. Toivottavasti heidät edes varustetaan kunnolla, jos näin käy. 
     Libya ei ainakaan tule olemaan mikään helppo paikka, sinnehän se joidenkin isokenkäisten päättäjien veri jo  vetää. Afganistanista pitäisi porukat pikemminkin kotiuttaa kuin lisätä sinne inhimillisiä satsauksia. Talibanit eli Afganistanin omat kansalaiset siellä kumminkin ottavat vallan miehittäjiltä, eikä siihen kauan mene.


     Yhtä kaikki, Suomen mahdollinen kaksivuotinen turvaneuvoston jäsenyys, sitten vuoden 2013 alusta, tulisi  maalle kovin kalliiksi samalla kun omaa kansallista maanpuolustustamme ajetaan kiireellä alas. Näin tehdään samaan aikaan, kun emme ole Naton jäsen, eikä EU:n yhteisestä kriisinhallinnasta ole yhtään mihinkään.
     Siirrymmekö Suomen puolustamisessa ehkä kokonaan passiiviseen vastarintaan? No, jossain Palestiinassa sekin olisi tuonut reilun 60 vuoden aikana paljon parempia tuloksia kuin aseellinen vihanpito. Suomella tosin on jo oma valtio, mitä pitäisi puolustaa ja sitä on puolustettu. Hautausmailla on hyvin pitkiä riviä pieniä muistokiviä.
     Onneksi Venäjästä ei liene Suomelle uhkaa, ei näiltä näkymin. Rauhaa meidänkään ajaksemme ei voi ennustaa. Ruotsalaiset hyökkäsivät maahamme viimeksi joskus 700  vuotta sitten Birger-jaarlin johdolla. Nykyisin mm. Ruotsin kuningatar Victoria saa hyökätä meille milloin haluaa, viimeistään sitten vauvaa näyttämään. 


* * *
     Takaisin kohtalokkaisiin päiviin: Suurin osa kansanedustajistamme ei takuulla tajunnut kokonaisuutta, kun oli hyväksymässä Euroopan väliaikaisen vakaututusvälineen ERVV:n kasvattamista. Takaus annettiin, mutta unohdettiin, että lainoja ei anneta ilman korkoja. Islamilaisista pankeista en tiedä, jokin ansaintatapa niilläkin lienee, ellei se ole sheikin öljyrahamassi? Kepulaisetkin nostavat ERVV:stä äläkkää, mutta jos heillä, kuten persuillakin, oli viikko aikaa plarata papereita, ei voi kuin valittaa. 
     Siis me kansalaiset voimme valittaa vain itsemme puolesta, että olemme valinneet päättäjiksi ihan vääriä henkilöitä. Toisekseen kepu oli Vanhasen & Kiviniemen hallituksen aikana yksioikoisesti ja ylimielisesti siunaamassa kaiken, mitä EU:n herrat meille ikinä vain sanelivat. Kepulla ja Suomella on yhä edelleen äärimmäisen huono itsetunto. Ja lukutaito.

     Radiossa eilen mm. jotkut hallituspuolueiden akat vähättelivät koko ERVV:n korkoasiaa. Järjestely on kuulema vain väliaikainen ja lyhytaikainen. Ehkä jo ensi vuoden alkupuolella, viimeistään kesällä, olemme jo hyväksyneet jäsenyyden pysyvässä vakausvälineessä EVM:ssä. Sitten ongelmat ovat ohi. Vautsi miten fantastista! 

     Hei kansanedustajat ja ministerit ja virkamiehet! Lukekaa nyt paperit kunnolla ennen kuin menette hyväksymään uusia eurosopimuksia. Onhan Suomessa talousoppineita ja lainoppineita niin, että livettää. Ottakaa selkoa siitä, mitä meinaatte päättää!

     Sen perusteella, mitä olen tästä EVM:stä lueskellut,  tuo luxemburgilainen järjestelypankki  rajattomine valtuuksineen ja lainsäätäjiltä täysin suojattuna veisi Suomestakin oman taloudellisen päätösvallan ja samalla itsenäisyyden rippeet. EVM on orjuutussopimus, mitä itse pirukin kadehtisi. ERVV:ssä pirulle annettiin pikkurilli, EVM vie koko käden.

     Jokainen poliitikko tietää, miten pieni liikkumavara on kuntatalouksissa lakisääteisten menojen jälkeen. Sama kohtalo odottaa Suomea näiden yhteisten talousvakauksien, vakuuksien  ja "takuuksien" kanssa.

      Kansallinen itsetunto ylös! Maasta se pienikin valtio ponnistaa, toivottavasti isänmaasta ja hyvinvointivaltion säilyttämisestä.

* * *

Kansalaisvaltuutettu tarpeen!

     Kuka huolehtisi tavallisten suomalaisten tasa-arvon toteutumisesta yhteiskunnassa? Kuntatalous lähipalveluineen on ministeriliigan silmätikkuna. Kunnissa on lyötävä hynttyitä yhteen, vaikka mitään säästöjä tai toiminnallista kehitystä ei olisi vuosikausiin luvassa. Kiirekin näyttää olevan, eikä siitä hyvää seuraa.

     Myös Euroopan neuvosto näyttää olevan tuoreessa Suomen kunta- ja aluedemokratian tilaa koskevassa raportissaan huolestunut siitä, miten toteutetaan kansallisesti samantasoiset peruspalvelut Suomen rankasti velkaantuvissa kunnissa.


     Mikä Suomen viranomainen vastaa siitä, että kaikkia ihmisiä kohdellaan samalla tavoin eri palveluissa, kuten sosiaali- ja terveydenhoidossa? Tasa-arvon pitäisi toimia julkisissa palveluissa henkilön sosiaalisesta asemasta tai tilanteesta huolimatta. Näin ei ole, eikä siihen edes pyritä. Suomesta on tullut kovaa vauhtia eriarvoistuva, hyvin kova ja kylmä yhteiskunta, sen seurauksena on pikku jenkkilä tai kurjien kaalimaa.

     Miksi Suomessa ei ole Kansalaisvaltuutettua tai  Ihmisoikeusvaltuutettua? Meillä on laillisuuden valvojina eduskunnan oikeusasiamies, sekä oikeuskansleri. Hierarkiassa niin korkealle kirjelmöinti on useimmille aivan ylivoimaista, vaikka olisi aihettakin. Taviksetkin tarvitsisivat omia oikeusasiamiehiä.


     Ennen oli maakunnissa paikalliset olot tunteva lääninhallitus, josta kansalainen saattoi hakea mm. eri alojen tarkastajien apua. Nykyiset kuntien tai kuntaliittojen sosiaaliasiamiehet, sekä sairaaloiden potilasasiamiehet toimivat miten missäkin sattuu.

     Pian kai suomalaisten lähin kunnantalo sijaitsee Helsingissä, poliisi ja palokunta ovat maakuntakaupungissa ja lähin päätösvaltainen viranomainen seitsemän byrokratialukon takana Brysselissä? Sätkyukkohallituksemme nappulaliiga säästää ja supistaa vähitellen Suomen henkitoreisiin. Euroopassa, Afrikassa ja Telluksella on tietysti tärkeämpiäkin hoidettavia kohteita kuin suomalaiset ja heidän pikkumaiset asiansa. 


* * *
     Meillähän on toki Vähemmistövaltuutettu toimistoineen, Sisäministeriön alaisena. Tämä samalla myös juridinen henkilö on keskittynyt etnisten ja samalla uskonnollistenkin vähemmistöryhmien oikeuksien valvomiseen. Vähemmistövaltuutettu on ansioitunut erityisesti sanallisen rasismin juurijana ohjeineen, joiden mukaan mukaan melkein mitä tahansa voidaan halutessa määritellä rasismiksi. Samojen ohjesääntöjen mukaan kuumaverisiä suomalaisia on myös helppo kiihottaa kansanryhmiä, kuten pottunenäsavolaisia tai rantaruotsalaisia vastaan.

     Vastahan meillä valvottiin maahanmuuttajien ja erilaisten etnisten ryhmien oikeuksien toteutumista topakasti oikein oman ministerin ohjauksessa. Vähemmistöt ovat valtiovallan erityisessä suojeluksessa, kuten joskus ennen oli suomalainen työvoima.


     Tasa-arvovaltuutettu toimistoineen valvoo Sosiaali- ja terveysministeriön alaisena tasa-arvoa miesten ja naisten välillä. Erityisesti toimisto vahtii kai sitä, ettei miehiä syrjitä liikaa naisten kustannuksella. Kohtuullinen ja satunnainen syrjintä on tietysti jokaisen uroon kestettävä kuin mies. Tasa-arvovaltuutettu seuraa tietysti myös moninaisten sukupuolisten ryhmien oikeuksien toteutumista, sellaistenkin, joista kukaan ei ole täällä Euroopan perukoilla kuullutkaan.

     Lisäksi STM:n tontille kuuluu Lapsiasiavaltuutettu toimistoineen. Vielä on Tietosuojavaltuutettu toimistoineen, tämä putiikki on lainsäädännössä Viranomainen eli hyvin virallinen ja pysyvä toimielin. Tietosuojatoimisto seurannee tarkasti, ettei mitään tietoa tihku semmoisille, joille se ei kuulu. Kuluttaja-asiamies toimii oman virastonsa ylijohtajana valvoen kai, ettei mikään kulu kulutusyhteiskunnassa liikaa?


* * *
     Tätä kirjoitettaessa Suomessa on melko petoeläimellinen meininki. Kansainvälisesti menestynein suomalainen firma on Vihaiset Linnut? Nälkäiset sudet juoksentelevat nurkissa Etelä-Suomea myöten. Irvihampaiset ilvekset popsivat suihinsa kaikki koiraa pienemmät otukset. Koirat joutuvat syrjämailla usein susien suihin. Pohjoisen porot on pitänyt laittaa aitauksiin. Metsäpeurat on Kainuun korvista jo syöty. Karhuja kupsaa kuusikoissa kuin entisaikoina oravia.

     Mutta hätäkös meillä? Johtavat päättäjämme ovat hyvin huolissaan Kreikan vaikutuksesta Euroopan ja maailman talouksiin. Ihan erityisen syvästi he ovat kovasti huolissaan pankkien ja suurkeinottelijoiden hyvinvoinnista. Onneksi tähänkin ongelmaan on taas ensi viikonloppuna   tulossa ratkaisu, kuten melkein joka viikko aikaisemminkin.


     Eipä tässä taida enää köyhän ääni paljon kuulua, mutta koskapa se olisi kuulunut. Onneksi kaikki suomalaiset eivät vielä ole köyhiä, ei sinne päinkään. Silti suomalainen arkipäivän köyhyys koskettaa arviolta melkein miljoonaa ihmistä. Köyhyys on toki rumaa ja kiusallista, eikä se ole ollenkaan ihkua ja fantastista. Silti, köyhän asia on meidän asiamme, berlusconiksi La Cosa Nostra.

     Köyhien määrä Suomessa on melkein tuplaantunut viidessätoista vuodessa. Vuonna 1995 Suomessa oli vajaat 400 000 köyhää. Nyt köyhiä arvioidaan olevan vähintään 700 000. Epäviralliset arviot ovat isompia. Koko ajan toimeentulotuen perusosa on pysynyt ennallaan jääden muusta ansiokehityksestä jälkeen noin 40 prosenttia.


     Pikavippaamot kukoistavat ja ulosotot lisääntyvät. Kunnat laittavat kylmästi jo terveyskeskuksen maksutkin perintätoimistoihin kuluja kasvamaan. Eipähän tarvitse enää antaa niille holtittomille maksuhäiriöisille köyhille lääkärinaikoja, menkööt päivystykseen, jos sinnekään pääsevät!

     Muun perusturvan leikkausten takia toimeentulotuesta on tullut osalle tuen saajista pysyvä tulon lähde, vaikka sen pitäisi olla tarkoitettu tilapäiseen hätään. Mutta ensi vuonna maailma kirkastuu monien kohdalla, sillä sossun asiakkaat saanevat vihdoinkin roiman korotuksen, 25 euroa kuussa! Kyllä siitä jo lähikauppiaskin riemastuu.

     Joku varmaan ajattelee, että mitä se intrigööri taas köyhyydestä jäpättää? Vastahan me valitsimme 200 "kansalaisvaltuutettua" eduskuntaan. Niin me valitsimme, mutta miksi ihmeessä?


* * *
     Valtion hallinnon lonkeroita nettisivuilta katsellessa löytyi sellainenkin julkisoikeudellinen yhdistys kuin Tilusrauhoitusyhdistys, mikä vahtii lakia tilusten rauhoittamisesta kotieläinten vahingonteolta. Pitäkäämme siis suosiolla sonnit ja lehmikarja pois naapurin kaurahalmeesta! 

     Tämä havainto sopii myös yleisiin talousnäkymiin, jotka painuvat alapäin kuin lehmän häntä. Poliitikkojakin olisi taas tässä hengessä ammuttava: AMMUUUUU!

* * *

Draghi Italian rattiin

Mario Draghi.

Lukaisin tuossa Ylen jutun siitä, että vanha mukava Super-Mario Draghi on Italian seuraava pääministeri, johon melkein kaikki poliitikot siellä saapasmaassa ovat tyytyväisiä. 

Jospa korkean tason ammattilainen puhkuisi  Italian talouteen uutta tervettä henkeä kuin lohikäärme, eikä tikahtuisi kuten Iso-Paha susi Veli Ponteva-possua jahdatessaan.

Edellisestä Draghi-postauksesta ja miehen nimityksestä Euroopan Keskuspankin johtoon on näemmä vierähdellyt jo vuosikymmen. Seuraavasta tekstistä pääsee silloisiin tunnelmiin:

Euroopan Keskuspankissa on vahdinvaihto vielä lokakuussa. Pääjohtaja Jean Claude Trichet (68) jää kitkuttamaan niukalla eläkkeellään. EKP:n  ohjat ottaa Italian Keskuspankin johtajan pallilta siirtyvä uusi pääjohtaja Mario Draghi (64). 

Onko Draghi europaavi vai eurotsaari, mikä olisi tähän tehtävään sopiva nimitys? Nimi ei miestä pahenna, vaikka se tarkoittaa lohikäärmettä. Koulutus ei liene miehelle haitaksi, vaikka taustalla on jesuiittakoulu, kuten mm. eu-kamuilla komission puheenjohtaja Barrosolla ja presidentti van Rompuylla.

Taloustieteilijä Mario Draghin ansioluettelo on pitkä ja komea, arvonimiä on melkein kuin Alban herttuattarella aateliskalenterissa. Draghi on mm. EKP:n neuvoston jäsen, hän toimii myös kansainvälisen järjestelypankin, jälleenrakennuspankin ja Aasian kehityspankin johtokunnissa. Maailmanpankissa hän edusti Italiaa vuosina 1984-90. Draghi on taloustieteen tohtori (MIT), professori, jne, jne.

Draghin uralta kannattanee mainita myös Financial Stability Boardin puheenjohtajuus. Tämä FSB on kansainvälinen elin, joka valvoo ja antaa suosituksia maailmanlaajuisessa rahoitusjärjestelmässä. Lisäksi Draghilla on takanaan melko tuore ura Goldman Sachsissa, pankissa, mikä on maailmanlaajuinen pankki- ja rahoitusalan vaikuttaja. GS muistetaan esim. Kreikan "reiluna" rahoittajana.

EKP:n uuden pääjohtajan sanotaan laittaneen nopeasti ja helpon oloisesti "kuntoon" sellaisenkin laitoksen kuin Italian Keskuspankin, Banca d`Italian. Onko Mario Draghi ehkä ehta taikuri ja euron takuumies, joka opastaa euromaat velkasuosta kuivalle polulle? Ensi viikonvaihteessa ratkeaa kai taas - jotakin? 

***

Vitamiinit vaarassa

Intrigöörillä nousee aina takatukka pystyyn, kun ns. viralliset tahot hyökkäävät pientä ihmistä vastaan. Nyt terveyshirmut ovat iskemässä ahneet sormensa meidän vitamiinipurkillemme. Viime päivinä melkein jokaisesta tuutista on saatu lukea, että monivitamiinien ja muiden ravintolisien syöminen vie ihmispolon ennenaikaiseen hautaan. Vitamiinit D:tä ja kalsiumia lukuunottamatta on leimattu (taas vaihteeksi) turhiksi ja haitallisiksi. 


Hauturit lienevätkin jo luontaiskaupan oven pielessä mittailemassa asiakkaita kuin muinoin villissä lännessä jossain saluunan liepeillä? 

Lainauksia: "Ravintolisät eivät auta suomalaisten kansansairauksien hoidossa, vaan ne voivat itse asiassa lisätä kuolleisuutta. Näin  todetaan laajassa suomalais-amerikkalaisessa tutkimuksessa."

"Tutkimusprofessori SejaTuo THL:stä pitää turhien vitamiinien syönnistä saatua tutkimustulosta selvänä ja hälyttävänä." Jne...


Käkätyksen taustalla on amerikkalainen tutkimus, jossa on ollut mukana Itä-Suomen yliopiston tukema suomalainen tutkija. Mistähän johtuu, etten oikein jaksa innostua amerikkalaisten yliopistojen tutkimuksista, joiden rahoittajina on ties keitä lääkealan mustapukuisia bisnesmiehiä? 

***
Viimeksi kun meikä osallistui suureen tutkimukseen, jossa setvittiin metabolista oireyhtymää, heräsin vasta jälkikäteen. Tutkimuksen tarkoituksena oli kerätä aineistoa, kuten dna-näytteitä jollekin amerikkalaiselle taholle, yliopistollista tutkimusta sielläkin oli taustalla ja tietysti lääkefirmojen rahoituksella. 


Itselle tuosta tutkimuksesta ei ollut hyötyä, jos ei paljon haittaakaan. Sinnehän mennä vilahtivat meikäläisenkin geeniperimät tuhansien muiden kera matkailemaan rapakon taakse. Onneksi en kai koskaan törmää koskaan esim. koe-eläinapinoihin, joilla voisi olla tuttuja piirteitä. Lienee parasta, etten tiedä kovin paljon siitä, mihin kaikkeen "tutkimus" soveltaa esim. geenimanipulointia. Sen kumminkin tiedän, että huippututkimus on paljon edellä siitä, mitä tulee julki. Puhumattakaan sotilaallisesta tutkimuksesta.


Itä-Suomen yliopiston komeiden tittelitirehtöörien kaartista on ennenkin hyökkäilty vaikka sun mitä kansanlääkintää vastaan. Taannoin pari jyrkkistä leimasi julkisesti huuhaaksi mm. koko perinteisen kiinalaisen lääketieteen, kuten akupunktion. Olen asiasta toista mieltä, kuten toista miljardia kiinalaistakin, eikä Kiinaa enää voi tylyttää isoksi kehitysmaaksi. Nuokin asiat pitäisi kunnolla tutkia, eikä heti hutkia.

Tänään sai paikallisläpyskästä lukea terveisiä professorilta, joka varoitteli lankeamasta muotidieetteihin. Itse luin takavuosina kaikki dieettikirjat, jotka kirjastoista löysin. Tietoa tuli, mutta en laihtunut kiloakaan, kun en viitsinyt aina edes aloittaa niitä dieettejä.

Kiinnostuksen seurauksena omat ruokailutapani  kuitenkin kai järkevöityivät ja kevenivät. Arkijärjellä aatellen useimmat noista muotikirjojen dieeteistä olisivat olleet hyvinkin toimivia, jos niihin olisi lähtenyt mukaan. Kenenkään ei luulisi joutuvan varhaiseen loppusijoitukseen sen takia, jos esim. jättää huonot hiilarit pois ja etsii vihanneksia ja luomua teollisuusruoan tilalle.


Vaikka en itse paljon laihtunut, vaan enempi jojotellut, jotkut tuttuni ovat siinä onnistuneet.  Olen huomannut, että laihtuminen voi olla todellista ja nopeaa. Usein nuo intoilijat alkavat kuitenkin nipottaa liikaa pöperönsä kanssa. Vaikeinta lienee dieetistä poistuminen niin, ettei palaa vanhoihin huonoihin tottumuksiinsa.


Jokin selitys täytyy olla olemassa esimerkiksi aikuisiän diabeteksen, allergioiden ja keliakian roimalle yleistymiselle. Mikä muu se voisi olla kuin huono ja liika ravinto? Tähän suohon ei kuitenkaan tässä kirjoituksessa kannata kahlata pitemmälle. Mielipiteitä riittää puolelta jos toiseltakin. Jyrkkiä mielipiteitä tietysti.


Vitamiineista sen verran, että kaikki arvovaltaiset kravatti- ja jakkupukukaakattajat puhuvat virallisten ruokaympyröiden puolesta ja lisäravinteita vastaan. He olettavat, että ihminen saa kaiken tarvitsemansa päivittäisestä ravinnostaan. Voi olla, että monet heistä saavatkin.

***
Intrigööri puhuu vain omasta puolestaan, mutta suosittelee arkijärjen käyttöä tässäkin asiassa. Suurin osa markkinoitavista ravintolisistä on tietysti huuhaata ja turhuutta, mutta kaikki ihmiset eivät suinkaan syö terveellisesti ja säännöllisesti. Kaikilla ei ole edes varaa siihen. 


Jos valittavana on talvikaudella kaupassa rehuja tai makkaraa, köyhällä ei ole vara rehustella. Nälkäisenä ei ole kiva mennä nukkumaan. Suomessa on melkein miljoona köyhää ihmistä! Ehkä jää vitamiinipurkki ostamatta, mutta niin voivat jäädä apteekkiin ne lääkärien tyrkyttämät reseptilääkkeetkin?


On tietysti paljon muitakin syitä syödä huonosti kuin köyhyys. Perusvitamiineja ihminen kumminkin tarvitsee, ettei sairastuisi ja joutuisi myöhemmin ennenaikaiseen hautaan virallisen lääketieteen ja lääketehtaiden muodostaman tuhoisan symbioosin takia. Mistä ruokailusta syystä tai toisesta paljonkin tinkivä ihminen saisi vaikka C- ja B- ja D-vitamiinit, ellei purkista?  


Evira kai näitä ravintolisiä sun muita vitamiineja tutkii. Miksi emme saa kunnollisia puolueettomia tutkimuksia vitamiineista ja niiden yhteiskäytön vaikutuksista? Tällaisten tutkimusten pitäisi olla Suomessa ja Pohjoismaissa tai edes jossain Euroopassa tehtyjä, ei amerikkalaisia tai kiinalaisia. Vai eikö riippumatonta tutkimusta ole enää olemassa? 


Ennen kuin heitetään vitamiinipurkeilla vesilintua, vilkaistaan asian toistakin puolta. Herroilla Tolonen ja Heikkilä on tietty tässä omakin virtahepo kammarissa. Silti ukoilla on paljon asiaakin. Muistetaan silti tässäkin se suodatuksen eli oman ajattelun käyttö! Jos netistä alkaa kahlata läpi erilaista ravintovalistusta, sitä on niin paljon, että sekaisin siinä menee.


http://www.anttiheikkila.com/index.php?id=2&art=247

http://www.mtv3.fi/uutiset/kotimaa.shtml/2011/10/1409630/tohtori-tolonen-tyrmaa-ravintolisatutkimuksen---noustu-latvasta-puuhun

* * *

Suomelle ammattiarmeija?

Suomen asevelvollisuusarmeijaa ja maan puolustuskykyä ajetaan vauhdilla alas rajuilla leikkauksilla, joiden määrää ei moni tiedä. Eivät sitä tiedä sotilaat, eivätkä tietenkään tavikset. Alasajoon kuuluu mm.  luopuminen pitkällä itärajallamme maamiinojen optiosta ilman kunnollisia korvaavia asejärjestelmiä. 

Kalliit Hornetit vanhentuvat ja jäänevät vielä vaille ilmasta maahan aseistusta. Laivasto ränsistyy. Varuskuntia lakkautetaan ja reservejä pienitään. Romutustoimia riittää. Nato on vieläkin punainen vaate useimmille? 

Onko Suomen hiljaisena tarkoituksena seurata Ruotsin esimerkkiä ja lakkauttaa yleinen miesten  asevelvollisuus? Ruotsi aikoo siirtyä noin 50.000 sotilaan vahvuiseen ammattiarmeijaan jo vuonna 2014. Miten länsinaapuri sen tekee, sitä ei ole vielä tarkemmin kertonut. Tiedossa kumminkin on, että ruotsalaiset aikovat keskittyä enemmänkin kansainvälisiin rauhanturvatehtävin tai kriisinhallintaan.

Intrigööri on monien lailla ihmetellyt Suomen virallista halua päästä YK:n turvallisuusneuvoston 10 vaihtuvan jäsenmaan joukkoon vuosiksi 2013 -14. Valinnan puolesta on käyty pitemmän aikaa kampanjaa, johon kuuluu myös kauniisti taitettu esite ( alimmainen linkki  ) koivumetsineen, Halosineen ja Stubbeineen.

***
Eikä tässä vielä kaikki. Kiivaaseen YK-vaalikampanjaan kuuluvat tietenkin kalliit lupaukset. Kehitysministeri Heidi Hautala (vihr) kertoi taannoin Suomen vedonneen etenkin pieniin saarivaltioihin ja Karibian alueen maihin. Hallitus lupaileekin Suomea äänestäville maille apua ilmastonmuutoksen torjumiseen. Mitä se mahtaa tarkoittaa, aurinko- ja tuulivoiman vastikkeetonta vientiä kai? Tuskin tarkoitus on tehdä risupaketista vientituotetta tai auttaa Arevan vientiponnistuksissa?


Koska en ole kokenut ultrakansainvälinen poliitikko, en täällä impivaaran mailla asuvana saata ymmärtää, mitä hyötyä Suomelle olisi siitä jäsenyydestä. Kansainvälisissä kokouksissa lennähtely tietenkin lisääntyisi entisestään. Viisaat suomalaiset päättäjät pysyisivät ehkä paremmin kärryillä maailman kriisipesäkkeiden tapahtumista ja lisää kuluja valtiolle kertyisi taas ihan mukavasti. Suomihan on kai rikas maa ja luottoluokituskin on AAA. 

Ulkoministeri Erkki Tuomioja kertoili äskettäin, että jäsenyys turvaneuvostossa suorastaan pakottaisi Suomen vahvistamaan panostuksiaan YK:n valtuuttamissa kriisinhallintatehtävissä. Suomalaisia on nyt nyt tällaisissa hommissa maailmalla noin 350 henkilöä, eniten Afganistanissa. Tuomiojan mielestä turvaneuvoston jäsenyys edellyttäisi Suomea lisäämään ulkomailla toimivien sotilaidensa määrää jopa tuhanteen.


Hallituksen turvallisuus- ja puolustuspoliittisessa selonteossa 2009 sanotaan Suomen vahvistavan osallistumista kansainväliseen kriisinhallintaan. Entistä haastavampien toimintaympäristöjen lisäksi Suomelta odotetaan kriisinhallintatehtäviin yhä erikoistuneempia joukkoja ja suorituskykyjä. Pitäähän ne olla kunnon työkalut. Ainakin pitäisi.

***

     Suomella on pitkä ja hieno historia rauhanturvaamisessa vuodesta 1956 lähtien, jolloin sinikypäräiset urhomme palvelivat Egyptissä Suezin kanavaan liittyviä suurvaltaetuja turvaamassa. Siitä lähtien rauhanturvaajina on palvellut noin 50.000 suomalaista yli 30 eri tehtävässä. Se on kunnioitettavaa ja myös merkittävää.

     Mielestäni Suomen armeijan romuttaminen ei ole kunnioitettavaa, merkittävää se voi olla, jos joku tulisi kutsumatta kylään. Mukava itänaapurimme Venäjä vahvistaa maailman toiseksi vahvimman sotilasmahdin asemaansa myös tavanmukaista aseistusta lisäämällä. Mitä nyt vähäsen, muutamilla sadoilla miljardeilla. 


     Putinin sanotaan kokoavan kasaan uutta valtioiden liittoa, Neuvostoliiton korvaajaa. Tulipa siitä mitään tai ei, olemme nähneet, että Venäjän ärtsyn ja ison karhun kämmen voi sivaltaa, kuten Tsetsenian kurinpalautuksessa ja Georgian rajamailla. Kuka osaa ennustaa, mitä Venäjällä tai sen naapurimaissa tulevina vuosina tapahtuu? EU:n puolustuskyky on lähinnä Nato-maiden varassa.

     Kuka on sanonut, että suomalaisia sotilaita tarvitaan jatkossakin vain kaukomailla, Aasiassa ja Afrikassa? Meidän pitäisi muistaa ainakin entisen Jugoslavian hajoamisen seuraukset. Nyt Euroopassa voisi hajota jotain paljon isompaa. 

     Intrigööri toivoo, ilkeätä tai ei, että vaikka Australia nappaisi Suomen sijasta paikan YK:n turvaneuvostossa vuosina 2013-14. Luxemburg on kuulema toinen paha kilpailija.


http://formin.finland.fi/Public/default.aspx?contentid=159610&contentlan=1&culture=fi-FI

http://formin-origin.finland.fi/Public/default.aspx?contentid=189724&nodeid=42651&contentlan=1&culture=fi-FI

http://formin.finland.fi/UNSC2013-14_Brochure/

Ps. Olipa unohtua mainitsematta se joidenkin poliittisten piirien ainainen röllimetsän peikko eli persut. Jytkypuolue ei ole istunut päivääkään hallituksessa, mutta sen vaikutusvalta on ääretön ulottuen rapakon taakse YK:n talolle asti. Turun Sanomien asiasta tekemän jutun lopussa todettiin mennä viikolla, että viime vaalien alla käyty "siirtolaiskeskustelu" voisi muuttaa suhtautumista Suomeen YK:n äänestyksessä.

Jotkut nimettöminä pysyttelevät virkamiehet olivat kertoneet lehdelle, että YK:ssa on virinnyt keskustelu perussuomalaisten noususta. Käytännössä se voisi jopa torpata Suomen uljaan etenemisen turvallisuusneuvostovaalissa.

Että ihan nimettöminä pysyvät virkamieslähteet? Se tuo mieleen toisinajattelijat vanhassa mukavassa Neuvostoliitossa tai nykyisessä Putinstanissa. Kyllä intrigöörinkin täytyy nyt uskoa äänestäneensä viime eduskuntavaaleissa persuja edes joillain järkevillä perusteilla. Impivaarasta taas kajahtaa! 

* * *

Uskomatonta potaskaa

Intrigööri katseli tuossa A-ohjelmia ja valtiovarainministeri Jutta Urpilaisen haastattelua. Jos niistä hakisi jotain positiivista, sitä oli Ylen toimittajien ammattitaito. Euroopan maiden ja pankkien talouskriisistä pyrittiin antamaan todenmukainen kuva. Inhorealismin osuutta edustivat asiantuntijana kuullun tohtori Peter Nybergin rauhallisen sävyiset näkemykset.

Nybergin mielestä eurossa on valuvika. Nyberg ei suoraan sanonut, mikä vika on velkakatastrofia hoitaneissa poliitikoissa. Surkeasti se homma ainakin on luonnistunut, näiltä euron korjausmiehiltä.

Euromaiden ja pankkien velkakriisiä hoidetaan aina vain uudella hirmuvelalla. Sammuttaako palokunta tulipaloa liekinheittimellä tai bensaletkulla? Päättäjät koko euroalueella heittelevät verotuksella kerättyjä ja tulevaisuudessa kerättäviä miljardeja kuin lapset pullanmuruja sorsille. 


Päättäjät syövät samalla omien maidensa ja koko eurojärjestelmän luottamuspääomaa. Lihavia pullasorsia ovat Pyhät Pankkiirit ja Siunatut Sijoittajat. Kuka sitten on paavi? Onko se ehkä EKP:n uusi pomo Draghi? 

Merkelin ja Sarkozyn poliittiset eväät omissa kotimaissaan taitavat pian olla syödyt. Suomessa Kataisen ja Urpilaisen uskottavuus on tietysti tapissa. Suomen valtion velan otossa ja takauksien antamisessa on jo reipas kreikkalainen buzuki-meininki.


Kreikassa taas on nähtävissä arabikevään leviäminen Välimeren pohjoisrannoille. Jos panssarivaunuilla vielä siellä ajellaan, joku niistä voi rumpsauttaa protestina vaikka pankin tai parlamentin seinästä sisään. Tuskinpa pienipalkkaiset poliisit ja rivisotilaat ryhtyisivät tiukan paikan tullen puolustamaan mätiä päättäjiä, vaan asettuisivat lopulta kansanjoukkojen tueksi?

Pullapuolueen, eikun demarien, valtiovarainministeri Urpilainen puolusteli tietysti A plussassa kesän ja syksyn aikana kokoon kursittua Suomen vakuusjärjestelyä. Vakuudethan koskisivat Kreikan toista tukipakettia, mistä tehtiin euroryhmässä päätös jo heinäkuussa. Ikävä sanoa ministeristä, mutta uskomatonta potaskaa hän päästeli.

Urpilainen sivuutti kaikki toimittajan tiukat mitäs jos -kysymykset esim. Italian ja Espanjan romahtamisesta. Taikatempuistakin hän puhui, kuten Kreikan jaloilleen saamisesta. Ministeri jutteli täysin teoreettisesta 880 miljoonan Kreikan uusien lainojen vakuuskertymästä joskus 30 vuoden päästä kuin oikeasti tapahtuvaa tosiasiasta. Häjyä teki kuunnella.


Olen eurokriittisenä asenteellinen, mutta minua Urpilainen ei kykene vakuuksilla hurmaamaan, muuten ehkä kykenisi. On hyvin surullista, miten sekavasti suomalaisten leiviskää EU:ssa ja eurossa hoidetaan. Jos jotain lohtua hakisi väkisin, yhtä sekavaa se touhu on muissakin maissa. 

 Fakta on kumminkin se, ettei mahtava EU kykene selättämään edes pienen Kreikan velkakriisiä, joka on toki lajissaan ME-luokkaa maan kokoon ja tuloihin nähden. Niskalenkki suurista mahtimaista Italiasta ja Espanjasta jää ihan varmasti ottamatta. Palomuuriin ei riitä raha, ei mikään järkevästi löydettävä raha. Velkavivuttaminen ei pitäisi olla ainakaan valtioiden taloudesta vastaavien työkalupakissa.


Taitaa käydä niin, kuten Ylen ohjelmissakin arveltiin, että Suomen lainavakuudet jäävät tässä suuressa rytäkässä vain yhdeksi reunamerkinnäksi. Urpilaisen yritys oli hyvä ja sitkeys kiitettävä. Ehkä tämä tarmo ja energia kannattaisi suunnata siihen, miten Suomi selviytyy edes jonkinlaisena hyvinvointimaana tulevista vuosista. Se tulee olemaan vaikeaa ja Suomen asema ikävä kyllä heikkenee. Selättäkää nyt ministerit Suomen oma talousvaje, ottakaa niskalenkki ylivelkaantumisesta!


http://areena.yle.fi/video/1317842306108


MIten tulikin mieleen vanha mukava biisi?


http://www.youtube.com/watch?v=CsGaa1-GmKk

***

Suomi ulos ytimestä!

Jos muistan oikein keväisen talven vaalikeskusteluja, demarien puheenhoitaja Jutta Urpilainen toisteli, että Suomen pitää vaatia kriisimaille annettaville lainoille täysiä "takuuksia". Latiakaan lainarahaa ei pitänyt lähteä maasta ulos ilman niitä takuus-vakuuksia.

Nyt niitä takuuksia kai olisi Kreikalta edes teoriassa tulossa, mutta semmoisia ihan arkisia vakuuksia ei ole luvassa. Vakuuksien saamiseksi jonkun investointipankin? pitäisi muka myydä kreikkalaista paperia tässä ihan lähivuosina 880 miljoonan euron edestä. Intrigööri ei tietenkään pystyisi sellaiseen paroni von Münchausenin temppuun. Lehtitilausten puhelinmyynti tuntuisi houkuttelevammalta uravalinnalta, laihtuisi siinä ainakin ihan karppaamatta.

Epäilyttää ihan isosti, pystyykö kreikkalaisia papereita myymään kukaan muukaan, arvopapereista ei valitettavasti voi paljon puhua. Roskapaperia on maailmassa jo kylliksi. Voisi kai yhtä hyvin kaupata jäätä eskimoille, sardiineja portugalilaisille tai suomalaisia marjaviinejä ranskalaisille. 


Juhannuksen jälkeen Urpilainenkin puhui siitä, että Kreikan valtion omaisuutta ehkä yhtiöitettäisiin ja sen perustettavan yhtiön osakkeita voisi saada vakuuksiksi. Sellainen oikea vakuusmalli ei kelvannut kreikkalaisille ja ymmärtäähän sen. Kukapa haluaisi myydä pilkkahinnalla isänmaansa omaisuutta, paitsi joku suomalainen ministeri. 

***
Vakuuksien vaatiminen oli Urpilaiselta sinänsä järkevää. Nyt leivottu paketti ei taida palvella Suomen etuja tässä eurohäkkyrässä, missä johtavat poliitikot pyörivät kuin nuket sveitsiläisessä kellossa maailman suurimpien rahoittajien soittaman marssin tahtiin. Samaiset rahapiirit tietenkin ymmärtävät kuvion paremmin kuin tämmöinen yksinäinen blogin kirjoittaja. Kaikki menee taas ja aina rahapiirien haluamaan suuntaan.


Suomi taitaa kumminkin nyt lennähtää ulos eurokarusellin turvallisesta ytimestä johonkin reunamille sellaisen puuhevosen selkään, mistä on vaara pudota kokonaan pois kyydistä. Jos nyt on niin, että näitä kreikkalaisia papereita myydään (muka) kolmen vuoden seuraavan vuoden aikana vakuussumman saavuttamiseksi, siinä ehtii tapahtua paljon. Kreikka ainakin kupsahtaa nurin heti, jos euroherrat laittavat kultaiset hanat kiinni.


Suomi siis aikoo uudestaan lainata konkurssimaa Kreikalle  hirmuisen summan, oliko se 1,4 miljardia. Sitten parin vuoden päästä Suomi rapsauttaisi kerralla 2,2 miljardia?  perustettavaan EVM-pankkiiriliikkeeseen, kun kaikki muut euromaat makselevat osuuksiaan varovasti viidessä erässä.  Intrigööri ei pysty mieltämään noin suuria lukuja, kuten kaiken tietävät ministerimme. Korjaillaan lukuja myöhemmin.


Suomi joutuu joka tapauksessa ottamaan ison mällin velkaa Kreikan eli käytännössä sen lainoittajapankkien tukemiseksi. Suomi on jo nyt sitoutunut kaikkeen, mitä väliaikainen vakausrahasto ERVV ikinä aikoo tehdä, kuten mm. eurobondeihin ja pankkitukeen. 


Pysyvässä EVM-rahastossa pelissä onkin jo paljon enemmän. Suomen taloudellinen pelivara EU:ssa supistuu suunnilleen samanlaiseksi, mitä on nykyisin Suomen valtion ja kuntien suhde eli hyvin niukaksi. Kunnilla on vain vähän omaa päätösvaltaa lakisääteisten menojen lisäksi, niin tulee olemaan myös Suomen valtiolla EU:n ja euroliiton jäsenenä. Tuleekohan EU:ssa tulevaisuudessa valtioiden pakkoliitoksia, kuten meillä käy kunnille?


Pysyvän vakausrahaston eli EVM:n pitäisi tulla voimaan vuonna 2013, joskin sen aikaistamista on jo esitetty. EVM tulee ensin, Suomen mahdollisesti saamat ihmeelliset vakuudet olisivat kasassa vasta myöhemmin. Suomi ottaa taas lisää lainaa, ensin Kreikan tukemisen nimissä ja sitten vielä erikseen tukipankki EVM:n osuutta varten. Takausvastuita on nyt 14 miljardia, sekä lisäksi Suomen Pankin vastuut, tuleeko niistä yhteensä jo 20 miljardia? Mitkä ovat korot parin vuoden päästä? Entä luottoluokitus?

***
Intrigööri kyselee turhaan, miksi viime vuoden keväällä myönnetty Kreikan ensimmäinen jättimäinen apupaketti ei riittänyt alkuunkaan? Siinähän samalla Kreikka joutui käytännössä velkajärjestelyyn, vaikka sitä ei kukaan myönnä. Eivät sitä myönnä ainakaan pankit, jotka vain turvaavat omia etujaan veronmaksajien piikkiin. 


Kreikan veloista joudutaan varmasti antamaan puolet anteeksi, jos se edes riittää. Eikö Kreikka vielä sittenkään olisi velkajärjestelyssä oleva maa? Montako apupakettia vielä tarvitaan?


Suomalaiset ja muut talousviisaat höpöttivät tänään tellussa, ettei Urpilaisen "hyvä" vakuusjärjestely ole taloudellisesti Suomelle edullinen ratkaisu, mutta se palvelee poliittisia tarpeita. Ennen politiikalla tarkoitettiin yhteisten asioiden hoitamista, asioiden parhaalla tavalla hoitamista, eikä hölmöläissatujen tuomista aikuisversioina käytäntöön meidän ja lastemme tulevaisuuden kustannuksella.

Ps. Kyllä näissä tukilaina ja takausvirityksissä mennee helposti sekaisin, eikä niiden suuruutta edes tiedä vielä kukaan.  Tätä jälkkäriä kirjoitettaessa Slovakian parlamentti pohtii vielä ERVV- vakaussysteemiin liittymistään. Tämmöistä virallista tiedotetta kumminkin pukkasi vvm:ltä julki tänään:


http://www.vm.fi/vm/fi/04_julkaisut_ja_asiakirjat/03_muut_asiakirjat/20111004Kysymy/Kysymyksiae_ja_vastauksia_Kreikan_lainaohjelman_vakuusjaerjestelystae.pdf

* * *