Terveyttä kioskilta?

Maata kaatava kuntauudistus, sekä sosiaali- ja terveydenhuollon uudistus etenevät vakaasti kuin juoppo pitkospuilla. Menivätpä nuo ns. uudistukset lähivuosina miten vain, moni asia varmasti muuttuu, kun valtio painostaa. 

Omat terveyskeskukset ja -asemat katoavat monista kuntataajamista. Oikeiden terveyspalvelujen tilalle tulee jotain, jos tulee. Ehkä kylillä käy terkkaribusseja, netissä on etälääkäreitä tai neuvontaa saa jostain terveyskioskista?

Pienemmille kunnille käy, kuten ennen kävi kyläkunnille, joista katosivat koulut ja kaupat. Viimeisenä sinnitteli usein keppanakuppila, kylän vähän ankeahko olohuone. Ehkä siellä joku viihtyi, pikku hönössä? Sama kai, missä sitä joutavan päivän istuksii?

Koska ihan kaikki suomalaiset eivät ihan äkisti pakkaudu asumaan kasvukeskuksiin, eivätkä vielä kymmeniin vuosiin, jollain opilla palvelujakin on vietävä ihmisten luokse. Ratkaisumalleja on monia, puhutaan mm. "hyvinvointikeskuksista", kuten kuulema Oulussa.

Kyllä IsoVeli keksii, hyvinvointikeskus kuulostaa melkein yhtä hienolta kuin joku "osaamiskeskus", osattiinpa siellä  ehkä jotain tai ei. "Kestävä talouskasvu" on sekin  innostavaa eliittislangia, kuten oli se toinenkin mahdottomuus, "hallittu rakennemuutos".

Intrigöörin mielestä osaamiskeskus -nimityksen täytyy olla jonkin poliitikkojen ohjastaman työryhmän keksimä, se verran hassu se on. Jos ja kun nyt johonkin kootaan yksiin jonkin alan yrityksiä, minkä alan vain, sellaisen kuin  osaamisen täytyisi olla itsestään selvää. Vai onko tarkoitus jotenkin erottua opettelukeskuksista eli koulutuslaitoksista? Liian vaikeaa on tuota arvuutella.

Jos joku terkkari nimetään hyvinvointikeskukseksi, se ei muuta miksikään sitä tosiasiaa, että kipeitä ihmisiä sinne lappaa. Eivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat. Terveet käyvät kuntosaleilla ja muissa mukavammissa paikoissa.

Kun kaikki hienot hämäykset on jo käytetty, voisi sitä kokeilla totuuttakin: Nyt säästetään, viilataan ja höylätään. Suomen pitää ennen kaikkea hoitaa sitoumuksensa kaikkien isojen euromaiden pankeille ja finanssihyeenoille.

Viime vuosina on perusteltu mm. terveyskioskeja ja on puhuttu terveysbusseistakin, mutta palvelujen nostaminen pyörille taitaa olla kovin kallista, koska pitäisi olla sopivaa tekniikkaa, sekä nohevaa henkilöstöä ja sehän vasta maksaakin. Tarpeelliset ambulanssikopteritkin ovat usein säästötappajien tähtäimessä.

Siispä toivomme lienee niissä terkkarikioskeissa ja yhä harvenevissa oikeissa terkkareissa. Siis meidän, jotka vielä pääsevät kömpimään kämpiltä liikkeelle, muille järjestyy tässä Suomen alasajon keskellä toivottavasti hoitoa kotiin. Järjestyisi kai, jos kunnilla olisi varaa palkata tarpeeksi henkilöstöä.

***